ja hyvää uuttavuotta!

Tämän aamun yllätys odotti säätiedotteissa: hissien ala-asemilla -1, huipullakin vain -8, tuulen nopeus samoissa suuruusluokissa kuin ennenkin ja sumua entistäkin enemmän. Kyseltiin toisiltamme ja itseltämme: hiihtämään vai rinteeseen? Päätettiin lopulta kuitenkin lähteä uhmaamaan sumukeliä ja ottaa laudat alle.

Ajettiin ylläsjärven puolelle ja laskettiin siellä koko iltapäivä. Sumua oli, mutta näkyvyys oli yllättävän hyvä. Oltiin eilen illalla vielä ryhdytty viitseliäiksi ja laitettu lautojen pohjaan uudet vahat, ja eron kyllä huomasi uudessa irtonaisessa lumessa. Syötiin taas makkarat laavulla.

Päivällisellä meitä odotti yllätys. Kaikille hotellivieraille oli katettu pöytiin valmiiksi lasit ja aterimet ja pöydät oli jopa varattu meille (varattu-lapussa luki Virtanen, 2 hlö). Alkuun tarjottiin kuohuviiniä. Alkuruoka ja jälkkäri oli linjastossa ja ne piti hakea itse, mutta pääruoka tuotiin pöytiin. Alkuruuaksi oli blini, siianmätiä, hapankermaa ja salaatteja, pääruuaksi poron file, jotain hyvää tummaa yrttistä kastiketta ja perunamuusia ja jälkkärinä browniepala ja valkosuklaamoussea, jossa oli ainakin jälkimausta päätellen myös vähän kermalikööriä. Poro tuotiin mediumina ja se oli kyllä tosi hyvää.

Mutta nyt lähdetään katsomaan ilotulitusta kaupan pihalle. :) Ensi vuonna nähdään!

Iso-Ylläksen puolelta

eli ilmeisesti toiselta nimeltään Sport Resort Ylläs. Tuuli oli tänään vähän kiltimpi kuin eilen mutta jostain syystä Yl-Läskin puolella oli auki melkein pelkkiä tattihissejä. Siispä hyppäsimme jälleen Samin pösön kyytiin ja ajoimme tunturin toiselle puolelle.

Ja kyllä kannatti. Tuuli kyllä puhalsi, mutta vastatuuli oli laskijoilla eikä hississä seisojilla, ja hississä pystyi jopa vähän lämmittelemään. Rinteet olivat lisäksi paljon pitempiä ja ulottuivat kauemmas puurajan alapuolelle. Huipulla tuuli kovaa, mutta silti rinteitä näki laskea lasit päässä ihan hyvin. Ehkä niissä oli parempi valaistus tai jotain. Ihastuttiin erityisesti Aurinkohissin ja Huippu 2 -hissien pitkiin, punaisiin rinteisiin. Tultiin aika kovaa vauhtia alas.

Ennen laskettelemaan lähtöä otettiin puolentoista tunnin aamutorkut. Mun päätä särki, varmaankin niskakipujen takia, ja Samikin nukkui. Ilmeisesti 9 tuntia unta ei riitä jos on koko päivän ulkona, syö ruokaa buffetpöydästä aamuin illoin ja saunoo joka ilta.

lumimyrskyn silmästä ja laduilta

Tämän päivän summa oli yhteensä ehkä 4 tai 5 laskua (nousuineen), ja sanonpa että siinäkin oli kestämistä. Lämpötila oli noussut eilisestä niin hurjan harppauksen että tuulen nopeus puurajan yläpuolella oli aika vaikuttava. Tuuli teki lumipyryn vaikkei taivaalta mitään satanutkaan, näkyvyys oli n. 5 metriä ja viima varsin pureva. Hissejä oli kyllä auki ja siirtymä Sport resortin ja ylläs-skin välillä olisi kyllä teoriassa onnistunut, mutta Sami laski yhden kerran sivuun ja tuuli oli vieläkin kovempi Kuruhissin suunnalla. Itse eksyin off-pisteelle, jossa näkyvyys oli nolla ja lumi niin kokkareista, että kaaduin ja kompastelin muutaman metrin välein kunnes hoksasin muutaman kivikon ja tajusin että vasemmalla näkyi viereisen rinteen valoja. Rinteet olivat kyllä ihan hyväkuntoisia, kunhan oli ensin kantannut sokkona puoliväliin ja alkoi nähdä eteensä. Käytiin kaakaolla ja lähdettiin pois.

Iltapäivällä lähdettiin hiihtämään. Sukset luistivat molempiin suuntiin (eteen ja taakse). Ylämäet ryömimällä, alamäissä oli pakko jarruttaa. Metsässä oli lämmintä ja kaunista, ja hurjan paljon jäniksenjälkiä. Hiihdettiin yhteensä ehkä 8 km + muutama sata metriä kun ei osattu lukea karttaa (tai oikeastaan muistettiin väärin mistä piti kääntyä, tai unohdettiin jotain taukopaikalle ja se piti hakea). Käytiin jonkun lasten tattihissin alapäässä laavulla käräyttämässä makkarat. Samille tuli koti-ikävä ja siispä makkarasta piti tehdä mustaa.

Nyt syödään jälkkärijätskiä päivällisbuffassa ja sauna on kohta lämmin tuolla kämpillä. Intiaani-Joonas ja viimeinen ristiretki on eilisillalta kesken ja pitää varmaan katsoa sitä taas tänään vähän.

Ylläkseltä

Ja kuten nopeimmat jo hoksasivatkin, muistin Tornioon asti ajoreitin oikein. Torniosta etsittiin tie, jonka määränpää oli kylteissä hieman pelottava Kilpisjärvi.. Joka tapauksessa ajettiin Tornionjokea seuraavaa tietä vain Kolariin asti, jonka jälkeen piti enää päättää valitseeko Ylläsjärven vai Äkäslompolon tien.

Nyt ollaan hotelliaamiaisella. Meillä on kiva huone(isto) 2. kerroksessa ja oma ulko-ovi. Kylppärin lattiakaivo tosin vetää niin hitaasti että koko vessan ja saunan lattia alkaa lainehtia joka kerta kun joku avaa suihkun hanan. Pitää käydä sanomassa kun ollaan syöty. Sauna on pieni ja äkäinen, säädettiin eilen tehoa hiukan pienemmälle.

Eilen illalla oli -26 mutta nyt ilmeisesti enää n. -15 ja ilma ainakin tuntui tosi hyvältä lasketteluun :) Kymmeneltä alkoivat hissit pyöriä...!

Hervannasta

No niin.

Alun perin ajattelin että tämä blogi olisi pelkästään ulkomaanmatkoja varten. Tällä kertaa mennään kuitenkin vain Ylläkselle. Ehkä ensi kerralla sitten jonnekin vähän kauemmas. Toisaalta kirjoitin tänne myös Uppsalan reissulta, joka on paljon lähempänä Helsinkiä kuin Ylläs.. Kaukana ja lähellä ovat tietysti aika subjektiivisia käsitteitä. Tällä kertaa matkaseurana on nimittäin Sami, joka ei ole koskaan elämänsä aikana käynyt Lapissa. Pohjoisin paikka taisi olla Vaasa.

Sotasuunnitelma on sellainen, että huomenna aamulla hypätään Samin pösön kyytiin ja ajetaan ensin täältä Tampereelta Jyväskylään ja siitä sitten jatketaan nelostietä pitkin Kärsämäelle, jonka kohdalla tehdään koukkaus itään ja ollaan yötä Vaalassa. Ylihuomenna aamulla sitten jatketaan Ylläkselle varmaankin Oulun ja Muonion kautta. Meillä on mukana laudat ja murtomaasukset. Viime laskettelureissusta on niin pitkä aika, etten oikein muista ehtiikö neljässä päivässä väsyä lautailuun. Päädyttiin kuitenkin ottamaan sukset mukaan siltä varalta, että lautailu kyllästyttää tai kipeyttää paikkoja.

Majoittumisen on tarkoitus tapahtua Äkäshotellissa. Löytyi tarjous, johon kuului rinneliput, aamiaiset ja päivälliset, ja me tartuttiin siihen. Niin, ja huoneessa oma sauna :) Ei ehkä kuulosta ihan mun tyyliseltäni matkustamiselta (vrt. esim. viime kevään Skotlanti), pakko myöntää, ja nytkin jo tuntuu että no ehkä olisi voitu ottaa joku vähän halvempi ja yksinkertaisempi lomajuttu sieltä.. Mutta samalla pitää muistaa että tämä varaus tehtiin marraskuussa, jolloin meillä oli kummallakin koulussa aika rankkaa ja me tehtiin pitkiä päiviä kumpikin, ja siinä tilanteessa tuntui hyvältä idealta varata tällainen all-inclusive -tyyppinen juttu. Ja vielä senkin takia, kun tähän ei näyttänyt kuuluvan mitään ns. ylimääräisiä revontulitutkia tai glögitarjoiluita tai joulupukkivierailuja (jotka kuuluivat muihin lomapaketteihin...) Paitsi ehkä yhden päivän rinnelippu jos me mennäänkin hiihtämään koko päiväksi.

Sami pakkaa tavaroitaan, mä pakkasin jo aatonaattona joten tein äsken kana-ananassalaattia ja nyt koitan olla häiritsemättä liikaa :) Ollaan laskettu päiviä jo parin kuukauden ajan ja nyt vihdoinkin päästään huomenna matkaan!

Toivottavasti on hyvät säät, ei liian kylmää eikä liian tuulista tai sumuista, toivottavasti nähdään poroja muttei ajeta niitä päin, ja toivottavasti kumpikaan ei loukkaa itseään rinteessä. :)

Abbey Roadilta

... joka löytyi sitten loppujen lopuksi, Vihdoin ja viimein. Sanotaan vaikka sen verran että tubella on ihan hauska matkustaa mut se että aseman nimi on Abbey Road ei välttämättä tarkoita sitä että sillä paikalla olis mitään tekemistä Lontoon muiden viidentoista Abbey Roadin kanssa. Jos haluaa käydä kuuluisalla Abbey Road Crossing -paikalla, pitää mennä St. John's Woodiin metrolla ja sit vaan suunnistaa vähäsen. Sen risteyksen tunnistaa siitä et siinä on paljon porukkaa jotka ottaa valokuvia ja hyppii tien yli vähän väliä. Mut ei siinä oikeestaan mitään muuta jännää oo. Baker Streetin aseman vierustalla, itse asiassa just sen Sherlock Holmes -museon naapurissa on jollain tasolla virallinen The Beatles -fanikauppa. 8D Eli tänään aamupäivästä tosiaan herätin sisäisen hipsterini ja kävin pälyilemässä ja ostin paidan jossa lukee A Hard Day's Night. Ja ostin paljon muutakin turhaa krääsää. Koska oli pakko. Mutta Notting Hillin levykauppoihin en mennyt! Pystyin vastustamaan kiusausta.

Tarkemmin ku muistelen niin ton enempää mä en oo tän päivän aikana ehtiny edes tekemään. Lento lähtee vasta aikojen päästä, puoli kahdeksalta illalla, mut mä tulin takas tänne hostellille koska täällä toimii wifi. Näil on tänä viikonloppuna aika paljon ratatöitä ja paljon metrolinjoja kiinni kokonaan tai pätkittäin, ja sen takia pitää varmuuden vuoks lähtee ajoissa Heathrown suuntaan, koska toi Picadilly line on muutenki ihan sairaan hidas ja Heathrown käytävät niin pitkii et niil sais olla joku oma sisäinen metrolinja siellä.

Laitetaan tähän vielä tää yks juttu, joka löytyy jostain päin Harry Potter ja Viisasten kiveä (aika alusta muistaakseni, ekasta luvusta):

"Scars can come in handy. I have one myself above my left knee that is a perfect map of the London Underground."

Ku kattoo tota karttaa tuolla niin voi aika hyvin kuvitella miltä se arpi näyttää :D Laituri 9 3/4 on siirretty eri paikkaan ku missä mä oon joskus aikoja sitten käyny räpsimässä valokuvia. Siellä oli ihan karsee jengi turisteja, jos halus kuvan niin olis pitäny jäädä jonottamaan. Löysin jonku pienen krääsäkaupanki siitä läheltä mut ne on niit leffojen fanituotteita, ja leffat on ihan kamalia, joten jätin sinne. Ens kerralla kyl katon ihan kaikessa rauhassa netistä että missä kaikissa paikoissa pitää käydä. Nyt tänään meni aika paljon aikaa siihen et vaan ihmetteli..

Vaikka Edunburgh on kyl niin kaunis kaupunki että oksat pois niin on tää Lontookin ihan kiva. Paljon isompi tietty, mut ei tonne keskustaan tartte lähteä ruuhka-aikana, tääki hostelli on tavallaan aika syrjässä täällä mut toi Hendon Centralin asema on ihan kadun toisella puolella ja keskustaan ei oo ku ehkä 15-20 min matka. Tää hostelli on itse asiassa niin kiva et tänne vois tulla uudestaanki. Ainoo mikä vähän ehkä häiritsee on se ku tää hanavesi tääl on jotain mitälie litkua. Eilen illal olin suihkussa tuol yläkerrassa (tuli sentään lämmintä vettä) ja jotenki tuntu siltä et mitä sieltä hanasta sit tuliki nii saippuaa se ainakaan ei liuottanu. :S

No joo, eiköhän lähdetä. Mutta takaisin tullaan kyllä, jonain päivänä. Hello, hello - I don't know why you say goodbye, I say hello!

tien päältä, taas

Huhhuh, olipas päivä. Onneksi se on nyt lopussa ja voin mennä nukkumaan kunhan oon kertonut päivän parhaat.

Aloitetaan vaikka siitä että koko eilisillan ja -yön tuli Johnstonessa vettä vaakatasossa. Mut semmosta se joskus on ja mäki olin ihan optimistinen et ehkä se aamuks selkenee. Hehheh. Korkeintaan se oli koventunu se sade siitä iltaisesta. Tungin sinisen kangastakin suosiolla rinkkaan ja otin gore-tex-puvun takin ja housut käyttöön. Onkohan se semmonen termi ku "sään mukainen varustus" vähän pohjoismainen ilmaisu? Ku musta jotenki tuntuu et täälläpäin ihmisillä on suurin piirtein samat vaatteet säällä ku säällä, mut ehkä ne sit on niin tottuneet tohon sadekeliin et ne osaa jotenki väistellä sitä sadetta tai jotain... Koska siinä vaiheessa ku nousin Johnstonessa junaan olin ku joku perhanan uitettu koira ku muilla oli ehkä vähän pisaroita olkapäillä. Mut ehkä jos olis päällä jotain villaa tai huopaa tai tweediä tai jotain mitänäitänyton niin sillon ehkä se imis sen sadeveden ja muuttuis ihan karseen painavaks mut pysyis kuitenki lämpimänä. Ku mun vaatteitten pointti on nimenomaan pitää vesi ulkopuolella. 

Olispa ollu jännä seurata tänään kartalta missä päin me ajettiin, oli nimittäin niin hienoja maisemia. Yhdessäki kohtaa ajettiin semmosessa ihan jäätävän kokoisessa solassa, tie kulki rinteessä ja vasemmalla puolella oli jokilaakso. Tuli vähän mieleen se Kautokeino-Alta -tieosuus siel Norjassa, tai sit Islannista ne muutamat ylänkökohdat siel Akureyrin lähellä, mut kaikki noi vaan potenssiin muutama tuhat... Lampaita ja heppoja näkyi tosi paljon.

Vaakatasosade loppui Prestonissa, ja alkoi paistaa aurinko. Manchesterissa meidän piti nousta bussista pois koska siihen oli tullu joku tekninen vika, ja sit odoteltiin siellä asemalla n. puoltoista tuntia et saatiin uus bussi, ja kun nousin sen kyytiin niin tajusin että olin jättänyt ohuen untuvatakkini (jep, sori äiti) ja yhden erittäin kätevän muistikirjan (joka oli sen takin taskussa) sinne edelliseen bussiin. Oon nyt jo Lontoossa, ja laitoin äsken sähköpostia niitten asiakaspalveluun (sen bussifirman, siis) mut voi h*lvetin h*lvetti oikeesti, kyl nousi v-käyrä taas korkeuksiin ku tajusin sen... Pitäis nyt vttu oikeesti osata pitää kamoistaan huolta. En tiiä näänkö kumpaakaan koskaan enää, mut ehdin jo angstata tän niin hyvin läpi tos bussissa etten jaksa enää. Onneks en jättäny sinne mitään ton tärkeempää kamaa, niinku kännykkää tai lompakkoa tai jotain.

Mutta joo, nyt oon tosiaan jo Lontoossa ja kirjoittelen sängyssä tätä. Kello on jo yli puoli yks yöllä, ja mun pitää häipyy täältä kamoineni klo 10 mennessä. Yritän ehtii aamupalalle jota saa ysiin asti. Kirjoitin bussissa vihkoon aika pitkät pätkät mut oon kyllä nyt liian väsyny ruotimaan niitä varsinki ku tota tekstiä ei oo mitenkään hiottu valmiiks. Äh. Öitä.

Irlanninmeren rannalta

Vika harjoittelupäivä! Ja lyhyt oli, perjantait on kuulemma aina vähän rennompia eikä yleensä oo niin paljoa teurastettavia elukoita. Tääl teurastetaan 150-270 nautaa päivässä ja se tosiaan vaihtelee noin paljon. Tänään oli vaan jotain 139 ja eilen oli 150, mut aiemmin tällä viikolla oli 240, tiistaina kai jos nyt muistan oikein. Ja se on kans vähän sesonkiluontoista, koska loma-aikoina yksityiset ihmiset ja perheet ostaa enemmän lihaa kuin arkena koska ne laittaa ruokaa enemmän kotona.

Otin toimistossa muutaman kuvan niistä salaperäisistä nautapasseista. Pitää tietty rehellisyyden nimissä sanoa etten oo käyny Suomessa yhdessäkään nautateurastamossa jossa olisin voinut nähdä mitään tämmösiä. Sitte aloin miettiä että onks niitten elukoitten tiedot jossain Nasevassa tai jossain...? Et onko tää koko juttu hoidettu sähköisesti meillä? Noi kaks pienempää on niitä vihkosia ja toi oikeanpuoleinen a-nelkku on uudempi versio mut sisällöltään muuten sama.

 

Mul oli toi sama badge rinnassa koko viikon vaikka se oliki valid vaan maanantaina :D

Pitipä vielä sanoa se, että en mä nyt sit kuitenkaan päässy kokeilemaan pulttausta. David kyl sano et ei hänellä oo mitään sitä vastaan mut tosiaan tänään selviteltiin puhelimessa HallMarkin aluepäällikköä myöten kaikkien kanssa sitä että mitämitämitä... Niinku tosiaan aikasemmin jo sanoinki niin täällä päin ei oikeestaan oo totuttu semmosiin eläinlääkäriharjoittelijoihin jotka ihan oikeesti olis kiinnostuneita tekemään mitään itse. Ilmeisesti mun ei olis pitäny puhuu siitä kenellekään muulle ku Elenalle, joka on siis ton paikan varsinainen tarkkari - nyt siinä kävi sillai että Magda oli menny ite kertoon Elenan pomolle että ne aikoo antaa mun pultata (mikä ei siis missään vaiheessa ollu edes varmaa eikä sovittua eikä mitään) ja Elenaa ärsytti siinä se et siis tietenkin siitä pitää jutella eka hänen ja sit vasta korkeamman tahon kanssa eikä mennä tollai kantelemaan ilman et varmistaa edes et mistä oli kyse. No joo, näillä on ilmeisesti jo valmiiks vähän viileet välit näillä tarkkareilla täällä joten mä ehkä korkeintaan hämmensin kattilaa vähäsen. No big deal, enköhän mä opi pulttaamaan jonain päivänä.

Elenan piti mennä hakemaan uuden kämpän avain, ne muuttaa Davidin kanssa yhteen huomenna :D (Hitsi, musta tuntuu et puolet kaikista miehistä tällä seudulla on nimeltään Paul, tai sitte David... aika vähän on minkään muun nimisiä) Mä menin junalla Johnstoneen, mut en ennen ku kävin rantatiellä kävelemässä ja ottamassa noi valokuvat (tuulenpuuskat meinas kaataa kumoon!) ja hain ruokaa yhdestä kiinalaisesta ravintolasta joka sattui kohdalle. Jotain crispy honey chicken se oli, ja riisi on semmosta aika tummaa kananmunaista, siinä on ehkä soijakastiketta pikkuloraus mukana :) Paljon maukkaampaa ku se normaali puuroriisi mitä yleensä saa kiinalaisista.

Glasgow'sta

Tänään tuli taas harjoitettua vähän turismia. Oli niin lyhyt päivä (niin vähän eläimiä teurastamolla) että päivä päättyi tosi aikaisin, ehkä puoli kahden maissa, ja Pilar ehdotti mulle et lähdepä käymään Glasgow'ssa. Sinne menee busseja ihan kymmenen minuutin välein ja lippu edestakaisin maksaa 3 puntaa 80 pence. 

Okei, sinne kyllä meni busseja täältä Johnstonesta n. 10 min välein, mut matka tonne centraliin kesti kyllä melkein tunnin - toisaalta ihan hyvä juttu että tuli tänään kokeiltua sitä bussia koska nyt tiedän etten lauantaina aamusella edes yritä mennä sillä vaan otan suosiolla junan, jolla kestää 15 min samaan matkaan. En muista kirjoitinko tänne jo sitä että Johnstone (samoin kuin Paisley, ainoa juna-asema Glasgow centralin ja tän Johnstonen välillä) on ennemminkin Glasgow'n esikaupunkialuetta, tai ehkä jopa ihan samaa kaupunkia koska kertaakaan ei bussi ajanu yli viittäkymppiä ton matkan aikana, ja se tosiaan pysähteli melkein joka kadunkulmassa. Me mentiin useamman koulun ohitte ja yhden yliopistonkin (tai college se tais olla). Kyytiin nousi iso porukka joitain yläasteikäisiä joilla oli kaikilla koulupuvut päällä.

No niin, pääsin mä loppujen lopuksi kuitenkin sitten Glasgow'n keskustaan. Olin kävelly sen läpi jo sillon viime sunnuntaina joten tunnistin paikan ja jäin pois vähän ennen päättäriä kun näin kauppakadun, Argyle Streetin joka vaikutti vähän samalta kuin Oxford Street Lontoossa. Lyhyempi tosin, semmonen pätkä vaan, ja siihen nähden poikittain oli kyl kävelykatuja joten ehkä se oli pelkkä iso poikkikatu, en tiiä. Nyt pitää muistuttaa että rinkan kanssa on vähän semmonen meininki et shoppailemista kannattaa varoa, ku siinä käy helposti sillai et se kasvaa korkeutta se rinkka, tiettyyn rajaan saakka, kunnes se sit ei enää voi kasvaa korkeutta ja sit tulee ongelmia kun kaikki kamat ei mahdu enää mukaan tai joutuu tunkemaan sinne väkivalloin semmosia tavaroita jotka oikeesti ei kestä sitä tunkemistoimenpidettä. Vaatteet on tietty siinä mielessä OK, koska niitähän voi tunkea niin paljon ku huvittaa (tai ei tiettykään kaikkia vaatteita, mut noin ylipäätään) mutta sit ku tulee hankittua esim. DVD-boxeja niin... Hmm, en oo ihan varma koska mun aivot muuttu aika sumeiksi heti sen jälkeen ku olin nähny siellä sen HMV-kyltin, mut oon aika varma että mä olen nyt ikionnellinen Doctor who -tuotantokausien 2-4 omistaja. Mutku ei niitä saa Suomesta mistään, ja seki jonka tilasin puoli-ilmaiseksi cdon-verkkokaupasta (1-tuotantokausi siis), siihenkää ei saa englantitekstejä ja oon edelleen tosi katkera ku en tarkistanu ennen ku tilasin sen... Kävelin ulos kaupasta hullu virne naamalla ja aattelin että voi v.... mä niiiin kadun tätä siinä vaiheessa kun pakkaan rinkkaa perjantaina... Mut emmä niitä voinu sinne hyllyynkään jättää! 8D Pitäs keksii joku järkevä keino kiikuttaa noita DVD-levyjä mukana, aattelin et voisin ehkä hankkii semmosen CD-levytaskun mimmosia näky vielä sillon joskus ku autoissaki soitettiin CD-levyjä paljon eikä kaikki kotelot mahtunu hanskalokeroon. Ja joo joo netflix, viasat, youtube, muut nettisivustot, lataa jostain netistä nii on helpompaa - f*ck 'em, mä en viitti maksaa kuukausimaksuja siitä et katon yhtä tai kahta sarjaa sillon harvoin ku sattuu huvittamaan ja ehtimään, ja siks toisekseen, nettiyhteydet on pääsääntöisesti aika huonoja, varsinki ku matkustaa ja joutuu roikkuun niitten wifi-yhteyksien varassa jotka jaksaa toimia, ja no, jollain tikulla kai niitä vois säilöö mut tän läppärin kovalevylle mä en niitä ainakaan rupeais säilömään.

Ai joo, eikä tää hauskuus vielä tohon loppunu; ostin myös Harry Potter and the Half-Blood Prince -pelin PS3:lle kun löysin sen sattumalta käytettynä yhdestä pelikaupasta. Siel oli semmonen kolme kahden hinnalla -alennushylly jossa oli kyllä muitaki jänniä pelejä mut niil oli hintaa reippaasti enempi ku tolla yhdellä, joten en sit ruvennu valkkailemaan sieltä sokkona mitään mitkä kiinnosti vaan etäisesti. Missä ihmeen välissä mä muka tota yhtäkään ehdin pelata, jää nähtäväksi.

Paluumatkalla jouduin vähän säätämään bussien kanssa. Olin siis tullu sinne kaupunkiin Johnstonesta bussilla numero 38, mutta siellä mä huomasin että itse asiassa Glasgow'n keskustasta lähtee busseja numero 38 melkein jokaiseen mahdolliseen suuntaan. 38 on jostain syystä niitten lempinumero, kaikki bussilinjat oli halunnu sen. Kaikkien etuplakkarissa oli eri päättärin nimi joten kysyin sit kuljettajalta et pääseekö tällä Johnstoneen, varmuuden vuoksi vain koska aattelin et ehkä ne ajaa samaa tietä pitkin tai jotain ja jotkut vaan jatkaa pitemmälle. Ehei, onneks se kuski oli ystävällinen koska se sano ihan täsmälleen minkä bussiyhtiön bussia mun pitää odottaa ja millä pysäkillä, jos mä haluan 38:lla Johnstoneen. Voi h*lvetti, mä aattelin, onpa tosi ulkopaikkakuntalaisystävällinen kaupunki totta tosiaan... No, onneks olin tarkkana enkä noussu väärään bussiin vaan pääsin takaisin ilman mitään seikkailuja.

Mitäs vielä muuta... No, ostin mä muutaki turhaa kamaa rinkan täytteeksi :D en kovin paljoa ku yritin muistuttaa itelleni et oon menossa vielä sinne Lontooseenkin päiväksi... Haluun käydä ainaki Abbey Roadilla, ja sit kaikki pakolliset HP-paikat pitää kans varmaan käydä vaikka oonki käyny niissä varmaan joka kerta ku oon käyny Lontoossa... Ja Notting Hillissä on paljon kivoja levydivareita (tai ehkä mä en mene sinne ku muuten tulee tätä levyosastoa ihan liikaa enkä enää tiiä mihin tungen ne kaikki) ja Baker Streetilla se yks bändi-fanikamakauppa... Äh.

Tänään olin taas siellä elintarkastuspisteellä kattelemassa, ja tänään oli jostain syystä jotenki tavallista mätäisempi päivä - oli useampi paiseinen pneumonia ja yks ihan karseen hajuinen perikardiitti joka putos lattialle ja levis siihen ja se haisi siinä monta minuuttia senki jälkeen ku oli siivottu se paikka. Yhdessä ruhossa oli ollu ihon alla paise ja nylkykone oli puhkassu sen ja koko ruho haisi ihan mädälle. Hyh. Mätää on tosi paljon eri tyyppejä, on paksua ja juoksevaa, on tasaista ja on kokkareista, on tummaa ja vaaleaa, vihertävää ja rusehtavaa ja varmaan muunkin värisiä, mut se haju on kaikissa suunnilleen sama. Ai niin, joo - mä sain nenärenkaan muistoksi! Nyt mulla on kaksi, Outokummusta sain yhden ison hopeanvärisen, tää on pienempi ja kupari.

elintarkastuspisteen maksamadoilta

Jennille ja Helille maksamatoterveiset :D On niitä täälläkin, itse asiassa niitä on täällä endeemisenä niin hirveesti et niitä kyl näky ihan vähän väliä. Semmosia sentin-puolentoista mittaisia lehden muotoisia harmaanruskeita imumatoja sappiteissä. Aika ällöjä oikeastaan.

Otin lainaksi Elenan viiltohanskan ja lisäks löydettiin varastosta mulle essu ja hanskat ja jopa puukko, mut aika pian huomattiin et viiltohanska ja puukko oli kyl vähän turhan kunnianhimoista. Toi elinten tarkastaminen ei oo läheskään niin helppoa ku miltä se näyttää. Se on itse asiassa ihan v*tun vaikeeta. Mä olin jotenki luullu et osaisin käyttää puukkoa jo tän ikäisenä mut tänään se todettiin et en osaa, hyvä vitsi. Mutta joo, kieltämättä pakko sanoa sekin että 1) sikojen elintarkastus on aika paljon yksinkertaisempaa, 2) noi kaikki työntekijät on tehny sitä hommaa aika paljon kauemmin kuin mä, 3) musta ei kuitenkaan koskaan tule lihantarkastajaa, sen mä tiedän jo, enkä koskaan väittänytkään et osaisin mitään ja 4) paton salilla elimet on pöydällä eikä roiku koukuista eli niitten asento on helpompi hahmottaa, ja ehkä vielä 5) ei paton salilla eikä hirvihallilla ole ikinä, missään tilanteessa noin kiire kuin tuolla online-työpisteellä. Mut pointtina kuitenki se että whatever, mun puukonkäyttökokemuksella ei pääse edes samaan liigaan lihantarkastajien kanssa.

Ehkä se johtui myös siitä että mut laitettiin heti ekaks viiltelemään päätä, eli hankalinta osaa. Masseterit osasin vielä viiltää, mut sit ku piti löytää ne hemmetin retrofaryngeaali-imusolmukkeet sieltä jostain nielun syövereistä niin hehheh, veeery funny. Masseterit eli puremalihakset alaleukaluun sisä- ja ulkopinnoilla pitää viiltää kahdesta eri kohdasta siks kun jos sillä naudalla on kystikerkoosi (Cysticercus bovis tai Taenia saginata, ihmisen lapamadon munia lihaksissa, ja ku ihminen syö sitä lihaa huonosti kypsennettynä niin siitä saa sit lapamadon mut niitä munia pitää siis tosiaan niellä eli tartuntaa ei voi saada mistään roiskeista tai sen eläimen eritteistä tms. Ne on kuulemma semmosia riisinjyvän näköisiä.) Muut imusolmukkeet pitää viiltää TB:n eli tuberkuloosin takia, vaikka Skotlanti ja Englannin pohjoisosa onkin vapaa siitä. TB on ihan hirvee ongelma etelämmässä ja ne on ihan pulassa sen kanssa siellä. Vähän niinku tääl noitten maksamatojen suhteen on jo melkein luovutettu koska noi lihakarjaelukat kahlaa joka tapauksessa kaikki lutakot läpi ja napsii sieltä kotiloita suuhunsa. Ei niille oikein noin vaan sanota että älkää hei syökö niitä...

Brittien mainokset on outoja. Ehkä se on vaan sitä brittihuumoria, ku niissä ei oo naururaitaa valmiina niinku niissä vanhoissa Mr. Bean -jaksoissa nii on hankalampi tajuta mitkä yrittää olla hauskoja. Ku nyt niitä on pakko kattoo semmonen tuskallinen epämääräinen virne naamalla ku ei oikein tiedä pitäiskö nauraa vai itkee. 

En saa kirjoittaa tänne mitään ante-mortem löydöksiä, mutta tänään mä bongasin teurastamon navetasta belgiansinisen risteytyksen. Niitä oli vaan yks ja se oli vaan puoliks sitä, mut huomasin kyl heti että se oli ihan eri mallinen ku ne toiset hiehot siinä samassa porukassa. Se näytti niinku porsaalta. Takapää oli semmonen ihmeen pyöree, se koko hieho näytti niinku sialta ku katto sitä sivusta. Istuinluita ei erottanu ollenkaan, ne oli kokonaan sen takakinkun alla jossain piilossa. Muuta erikoista en huomannu, mut sen huomasin et ne normaalit nautaeläimen takapään kyhmyt (suoliluun harjanne, istuinluu ja polvi) ei ollu ollenkaan omilla paikoillaan. Eka aattelin et onks se murtanu selkärankansa vai miks se seisoo tommosessa asennossa, mut se oli siis sen normaali asento se semmonen possuasento. 

Mä kiersin tänään ja kierrän myös huomenna Pilar-nimisen espanjalaisen tarkkarin kanssa, joka on Magdan ja Elenan lisäks töissä tuolla Saltcoatsin teurastamolla. Se on n. 150 cm pitkä ja kauheen kova puhumaan, semmosella vähän, no, rasittavalla latinoaksentilla. Kaikella kunnioituksella kaikkia ulkomaalaisia ja varsinkin eteläeurooppalaisia kohtaan mut opetelkaa plz puhumaan englantia kunnolla. Sitä aksenttia oppii tajuamaan vähän ajan päästä mut sitä ennen tekis kyl mieli vaan huutaa sille et hei nyt oikeesti, yritä edes puhuu sillee et siitä saa selvää. Tiettyyn rajaan saakka voi perustella juttuja sillä että "kun se on meidän tapa", mut äh... rajansa kaikella. Sain mä siitä selvää ja kyl siihen parissa tunnissa tottui.

Eli joo, Pilar puhuu ihan karseeta englantia mut muuten se on kyl kuin kala vedessä tuolla linjastolla. Mä en oo ihan varma onko se meriitti että viihtyy ja tietää kaiken mitä lihantarkastuksesta ja teurastamotouhusta voi tietää... On se ihan ihailtavaa tietty mut en mä sen takia mitenkään vihreä kateudesta oo. Sanotaan vaikka et jos tommonen samanlaisen silmän pystyis kehittämään siihen sekapraktiikkahommaan siellä kunnassa niin siihen vois jopa alkaa pyrkimään. Mutta joo, Pilar kyllä on asennoitunut tarkkaritehtäväänsä myös ihan eri lailla kuin esim. Magda; tänäänki, tuolla me kuljettiin mittailemassa puukkotelineitten sterilisaattorien lämpötiloja (se on siis kuumaa vettä ja sen pitää olla vähintään 82-asteista) ja juteltiin varmaan kaikkien kanssa joitten työpisteelle pysähdyttiin. Oli paljon hauskempaa kuin eilen tai toissapäivänä, ja noi linjaston työntekijät on oikeesti ihan hyviä tyyppejä. En keksi sille oikein hyvää ilmaisua; domestic approach on vähän väärä mut casual vois olla ehkä paras adjektiivi. Pilar on ollu iteki lihantarkastajana töissä teurastamossa joten se kyl myöskin tietää millaista on olla siellä linjalla töissä. Et vaikka helposti aattelee ettei tarkastuseläinlääkärin ehkä tartte samalla tavalla olla sosiaalinen luonne kuin praktiikkaa tekevän eläinlääkärin niin se on kyl väärin sanottu, koska siitä sosiaalisuudesta on aina hyötyä jos haluaa oikeesti hoitaa työnsä kunnolla. Teurastamolla kaikkein parhaita omavalvonnan hoitajia on ne linjaston työntekijät - tänäänki löyty yks sterilointiallas, joka oli liian haalea, koska sen työpisteen työntekijä tuli ite kertoon siitä Pilarille (ku tottahan sen tuntee kädellä et jos se on normaalisti 80-asteista mut nyt se onki 60-asteista). Kauheen moni ei edes uskalla puhutella eläinlääkäriä tuolla, mut Pilar on ihan selkeesti niitten suosikki.

Pilar sanoi että se inhoaa Skotlannin säätä - pitäis olla aurinkoa ja lämmintä, se sano ettei se osaa kuvitella miten joku vois tykätä tämmösestä säätilasta et sataa vettä vähän väliä ja tuulee kovaa ja koko ajan. Mä mietin et no mitä hemmettiä se on sit tullu tänne töihin jos ilmasto ei miellytä, mut en sanonu sit mitään ku ihmisillä voi olla monia syitä muuttaa maasta/maahan. Saltcoatsin kaikki tarkkarit on ulkomaalaistaustaisia ja muutenki, kaikki ei voi valkkaa asuinpaikkaansa sen mukaan et missä on mukavin sää. Pilar ite sanoi että Briteissä on tosi paljon espanjalaisia tarkkareita, ne tulee tänne töihin siks ku natiivit ei haluu tehdä teurastamohommia. Kuulin semmosen huhun että Skotlannin alueella toimis vaan yks (1) tarkkari, joka on syntyperältään britti. Että sillä lailla.

Kysyin muuten tänään et tuleeks tonne teurastamolle ikinä ylämaankarjaa - ei tule. Niillä on liian isot sarvet, ne ei mahdu liikkumaan porteista niitten kanssa. Tuolla on semmonen samantyyppinen kaaren muotoinen "tappokäytävä", en oo ihan varma tosta suomennoksesta mut siis joka tapauksessa semmonen puoliympyrän muotoinen käytävä jota pitkin ne naudat jonottaa siihen tainnutuskoppiin menemistään. Tästä on olemassa hieno jenkkileffa, mutta tappokäytävän on keksinyt ilmeisesti alun perin semmonen autistinainen, joka ei ymmärtänyt ihmisten käyttäytymistä mut ymmärsi nautojen eleitä ja liikkeitä melkein kuin puhetta. Se kehitti jonku lihanautajalostus minkälie jenkkien Faban kanssa kaaren muotoisen käytävän jota pitkin naudat ajetaan pultattaviks. Se hitaasti kaartuva käytävä jollain lailla pitää ne rauhallisina. Mutta se on siis myöskin syy siihen miksen mä tällä kertaa pääse näkemään haikkuja lähietäisyydeltä - ne eivät mahdu sarvineen siihen käytävään.

Pilar kertoi haikuista sen verran että ne on kuulemma ihan hulluja :D et jos aatellaan että lihakarjalla on niin sanotusti vaistot kohdillaan niin haikut on ilmeisesti vielä senkin käsitteen ääritapaus. Niitten kanssa ei kannata mennä edes samaan aitaukseen, varsinkaan jos siel on vasikoita koska ne emot hyökkää kimppuun heti jos ne edes epäilee et joku lähestyis niitten lapsia. Se saatto vähän liioitella koska eihän ne nyt ihan villejä voi olla, mut ei noi ihan tylsät limousinit ja charolaiset ja anguksetki tuolla teurastamon karsinoissa mitenkään erityisen kesyjä oo. Lypsylehmät liikkuu rauhallisesti, mut ne onki tottunu käsittelyyn ja ajamiseen. Liharotuisten päässä raksuttaa suurin piirtein sen verran että "oho, portti on auki - JUOSKAA!" ja sitten ne juoksee, porukalla, oli se sitten käytävä tai toinen karsina, sinne mennään aina juosten. 

[EijrrRR]-shirestä eli täältä Ayrshirestä

Sain tänään kehuja muutaman paikkakunnan nimien ääntämisasusta, kun skotlantilainen "r" on tosi helppo suomalaisille :P Edinburgh pitää sanoo oikein kunnolla leveesti [Edinbora], ei se mikään Edinbrg oo...!

Mä tulin äsken junalla tänne Johnstonen kämpille eikä tääl oo ketään muita ku kissat mun seurana. Elena on ehkä lähteny jonnekki koska eilisen se vietti kokonaan täällä ja teki jotain paperihommia. Pilar tulee tänään, varmaan ihan kohta joten mun pitää varmaan alkaa siirtää kamoja pois tuolta huoneesta. Mut nyt kyl joku kissa on jumissa tuolla joten käynpä kattomassa...

Okei, kaikki kunnossa. Kuulu semmonen ihmeen "miau - *tumps* - miau - *tumps" ääni ja nyt se tais taas pudota sieltä sängyltä jonne se just äsken pääsi kiipeämään. Tai sit täs kämpäs asuu oikeesti enemmän ku kaks kissaa. (Tää toinen muuten just nyt tajus että tää läppärin näppis on lämmin, ja nyt se yrittää koko ajan kiivetä siihen päälle.)

Teurastamon sisällä liikkuu huhuja että joku suomalainen eläinlääkisopiskelija on vierailulla tän viikon ajan. Se on periaatteessa tarkkarien oma asia jos ne ottaa harjoittelijoita, eikä teurastamon muitten työntekijöitten tartte tietää sitä eikä niille oo varmaan edes kerrottu. No, kyllähän ne huomaa heti kun joku uus ihminen on siellä vaikka kaikilla onki tietty samanlaiset valkoiset vaatteet. Siel Forssassa ne oli niin tottuneet elukkalääkisläisiin ettei siinä ollu mitään outoa mut täällä on aika harvinaista että vaan yks ylimääräinen henkilö seurailee tarkkaria ja pälyilee ympärilleen tuolla linjastolla. Lihantarkastajat käy välillä tuolla tarkkarien toimistoilla ja ne on nyt tän päivän aikana alkanu kyseleen multa kaikkee. Montako vuotta eläinlääkärit opiskelee Suomessa ja monesko mulla on menossa jne. Joittenkin murre on helpompaa kuin toisten. Magda oli ollu pari vuotta Highlandeilla töissä (eli Highlands on toi Pohjois-Skotlanti kokonaisuudessaan tai niin mä ainaki oon ymmärtäny, suomenkielinen nimitys taitaa olla Ylämaa(t)) ja siellä puhutaan semmosta rrRRRrr-brittienglantia, eli kuulemma sen ärrän lisäks siinä ei oikeestaan oo muuta hoksattavaa ja sitä oppii tajuamaan aika nopeesti - tää Glasgow-Saltcoats-Ayrshiren murre sen sijaan on ilmeisesti just semmonen karsee sekoitus useampaa eri mongerrusta eli ulkomaalaisille ihan vähän haastavaa. Mut mä kuuntelen korvat höröllä aina vaikkei mulle mitään sanottaiskaan, ja sit jos multa jotain kysytään niin pystyn ehkä jotenkuten tajuamaan et mikä oli kysymys, mut aika vaikeeta se kyl on.

Lihantarkastajista piti sanoo sen verran, että niitä on siis online-työpisteellä kaksi; toinen kattoo ruhon ja toinen elimet. Red offal -koukussa roikkuu keuhko-sydänpaketti ja maksa, kieli roikkuu omassa koukussaan ja pää erillään muista omassaan; green offalia varten ei oo koukkua koska siihen kuuluu etumahat ja suolisto ja perna. Munuaiset jää roikkumaan ruhoon mut ne kai irrotetaan melkein heti noitten muiden jälkeen. No, mä kysyin tänään yhdeltä Robertilta että voisinko tulla huomenna tai ylihuomenna kokeilemaan post-mortem-lihantarkastusta sinne niitten pisteelle, ja se sano et joo mikä ettei jos se homma kiinnostaa, ja löytyy jostain ylimääräinen viiltosuojahanska ja essu koska siel ei oo kauheen montaa ylimäärästä. Se elinlinja ei liiku kauheen nopeesti, itse asiassa se liikkuu aina vähän kerrallaan ja pysähtyy sitten taas paikalleen vähäks aikaa. Saa nyt nähdä miten huomenna käy, mut olis kyllä hauska päästä kokeileen sitä viiltelmistä ja palpaatiota ja ehkä löytää muutama maksamatokin :3

Pulttauksesta sen verran että mä ehkä pääsen sittenki kokeileen sitä, en tosin elävään eläimeen mut irrotettuun päähän varmaankin. Ongelma on lähinnä se että nautaeläimen pää on BSE-riskiainesta ja kuuluu sen takia luokan 1 sivutuotteisiin, ja niitä varten on tuolla semmonen karsee laari johon niitä pinotaan päällekäin eikä niitä oikeestaan sais enää käsitellä sit ku ne on laitettu sinne. Mut Elena ja David sano et voin perjantaina päivän päätteeks kokeilla pultata jonku kallon uudestaan. Saa nyt nähdä, en toisaalta haluais aiheuttaa lisähommia näille täällä. Ai joo, ja näytteitäki päästään ottamaan sillon perjantaina, ku Elena ottaa vierasainevalvontanäytteet siis mieluiten tietty itte omasta teurastamostaan ja se sano et otetaan perjantaina muutama. Munuaisia ja maksoja varmaan, ehkä virtsaaki mut verta ei voida ottaa kun ne pitää postittaa tuoreena eli alkuviikosta.

Mun pitää kyl nyt oikeesti selvittää tää nautojen passijuttu, koska se kai ihan oikeesti on EU:ta myöten määrätty juttu, eli kyl Suomessaki pitäis olla olemassa joku samantyyppinen systeemi. Pitää kysyy joltain joka on ollu nautateurastamossa. Ketjuinformaatio on paljon helpompi tajuta täällä ku sikateurastamolla, varmaan just sen takia ku tääl kaiken hoitaa alusta lähtien toi tarkkari; aina ku saapuu uus autollinen eläimiä, navettatyöntekijä (sen pitkäjalkasen-kätisen vanhan miehen nimi on muuten myös David) soittaa tarkkarille ja pyytää sen paikalle. Jos eläimet on vielä autossa, tarkkari voi tehdä ante-mortemin siinä samalla kun ne ajetaan sisälle navettaan (käveleekö kaikki kunnolla, vuotaako joku verta, onko joku ihan karseen likainen tai laiha tai jotain), jos ne on jo ehditty purkaa niin sit odotellaan et saadaan siirrettyä ne lähemmäs kaarikäytävää (sen takana on tainnutuspaikka) ja sit siinä siirrellessä tehdään ante-mortem. Niinku jo sanoin niin lypsy- ja lihanautoja on ihan sikin sokin mut enemmän on kyl kaikenvärisiä ja -mallisia lihanautoja. Semmosiaki rotuja joita en oo ennen edes nähny, ja risteytyksiä on varmaan kaikkein eniten mikä sekoittaa vielä enemmän. Mut tosi hyvin on kyllä nyt erottaa jo ihan selkeesti liha- ja lypsyrodut toisistaan vaikka lypsyrotuisistaki osalla on leveä rintakehä (niinku vaikka ne friisiläiset).

Hui kamala ku tuolla myrskyää tuolla ikkunoitten takana, se alko joskus neljän aikaan, eli sillon ku lähdin teurastamolta. Vettä tulee siis vaakatasossa. Mä oon tän reissun aikana käyttäny jokaista vaatekappaletta jonka pakkasin, yhtään en ottanu turhan päiten mukaan. Yleensä tulee otettua kaikkia ylimääräisiä villapuseroita jne. jotka vaan vie tilaa rinkassa mut, sikäli ku huomenna ei oo -20 asteen pakkanen, nyt näyttää siltä että aika optimaalisesti osasin varautua säätilaan ja ilmastoon. Hyvä minä.

Saltcoatsin teurastamolta

Tän päivän aikana on paistanu aurinko ja lisäks satanu ihan kaikkea mitä kuvitella saattaa; lunta, vettä ja rakeita, ja suunnilleen 5-10 minuutin vuoroissa ja vielä sillai et se auringonpaiste aina välkähti siellä välissä kans. On vähän semmonen hassu olo et tosta säätilasta tai sen vaihtelusta vois periaatteessa valittaa mut oikeesti se vaan naurattaa. Ai niin joo, ja koko ajan lisäks tuulee niin kovaa et ihan normaali-ihmisen minding-my-own-business käveleminen tuol kaduilla on aika hankalaa...! :D

Mutta joo, tosiaan, tänään oli nyt sitten lopulta ensimmäinen teurastamopäivä. Tarkkarin vuoro alkaa 7.15, ja linja aloittaa pyörimisen suunnilleen 7.30. Ensimmäinen aamujuna täältä Johnstonesta Saltcoatsiin lähtee klo 6.29, ja se on perillä suunnilleen tasalta, ja tänään mä ainaki olin portilla oottelemassa jo 7.06, eli ihan pikku kävelymatka rautatieasemalta. Mut tänään siinä tosiaan siinä portilla meni vähän ylimääräistä aikaa kun siinä oli semmonen vanha miesvartija töissä joka puhui sillai murahdellen (jotain peikkokieltä? :S) mut saatiin kuitenkin lopulta selvitettyä kuka mä olin ja missä asioissa liikkeellä; no, siihen mennessä oli tietty kello jo reippasti yli vartin yli ja tarkkari oli menny navettaan tekeen ante-mortemia. Tänään ja huomenna on tarkkarivuorossa yks puolalainen Magda, keskiviikkona ja torstaina on Pilar (espanjalainen? No, se on Elenan kämppis joten pääsen sen kyydissä) ja sit perjantaina Elena itse, eli joudun meneen aamujunalla vielä huomenna mut sen jälkeen pääsen kyydillä ja voi nukkuu pikkuhetken kauemmin aamusella. Ja pääsen lisäks mukaan aamun ante-mortemiin, ku ton junajutun takia ehtisin siihen ehkä teoriassa mut siin aamul pitää vielä hakee uudet vaatteet jne. nii käytännössä en ehdi. Mut on kolmeki aamua parempi ku ei yhtään.

David on Elenan miesystävän nimi, ja se siis työskentelee tuolla teurastamolla tainnuttajana. Oli hauska nähdä se siellä aamulla ku tuli heti semmonen olo et on tääl sentään joku tuttuki tyyppi, tai ei nyt tuttu tietenkään mut kuitenki joku jonka oli tavannu aikasemmin.

Tän päivän aikana tuli opittua niin karsee määrä kaikkee uutta et oon yhä vähän tietoähkyssä. Ainoo juttu mikä oikeastaan vähän harmittaa on se että pulttaamista en pääse täällä harjoittelemaan. Brittieläinlääkisten harjoittelijat tekee teurastamoharjoittelunsa isona ryhmänä ja opettajan/professorin johdolla, älkää kysykö miten se muka käytännössä toteutetaan mut siis joka tapauksessa ne ei pääse tekemään mitään, pelkästään kattomaan ympärilleen. Jos ne haluaa päästä töihin tarkkareiksi niitten pitää käydä lisäkursseja joita tarjoaa muutamat koulut pitkin maata, ja suorittaa niistä tentit ja sit viel tehdä joku sata tuntia harjoittelua teurastamoissa ennen ku ne valmistuu tarkastuseläinlääkäreiksi (official veterinarian). Eli se on täällä ikään kuin lisä siihen perus DVM:ään. Ne ei odota multa kauheesti osaamista tai osallistumista. Toisaalta se on ehkä parempi tällai koska multa nää ei odota paljoa mitään, ja silti musta tuntuu et tiedän aika paljon enemmän tästä hommasta kuin mitä ne olettaa; vaikka oon siis käyny pelkän LT:n meidän tiedekunnassa. Siinä kurssissa kuitenki käytiin kaikki lainsäädäntöki, ja vaikka mä kyselen aika paljon niin mä kyselen oikeastaan pelkästään semmosii juttui mitkä mä jo tiedän; mut haluun vaan kuulla sen myös tästä ensikäden lähteestä. Esimerkiks, näil on hirveen hyvä lajittelusysteemi ton BSE:n mukaan; alle 72 kk ikäisiin ruhoihin tulee sininen nauha, muihin valkoinen, eli se leikkaamo johon ne täältä sit ikinä lähetetäänkin, siellä tiedetään heti ensisilmäyksellä et pitääkö just siitä ruhosta poistaa selkäranka vai ei.

Tänään seurailin Magdaa, joka ei oikeastaan ole tän plantin (plant on se sana jota nää käyttää näistä "työkohteista") virallinen tarkkari (Elena on) vaan sillä on oma paikka jossa se on virallisena tarkkarina ja tuolla Saltcoatsin nautateurastamossa se on vaan sijaistajana aina silloin tällöin. Sen oma paikka on pieni sikateurastamo vähän matkan päässä, ja koska mä olin Forssassa jo ja muistan sieltä aika hyvin juttuja niin meillä riitti sitten vertailtavaa sikojen osalta. Juteltiin esim. nyt tossa viimeisimpänä iltapäivällä visuaalisesta lihantarkastuksesta eli siis että lihantarkastajat (elinten ja ruhontarkastajat) ei enää sais hipelöidä niitä elimiä/ruhoa omilla sormillaan koska tautienleviämisriski, mm. Salmonella. Täällä briteissä ollaan nyt viime vuoden huhtikuusta lähtien oltu sitä mieltä ettei esim. elinten palpointi (esim. keuhkojen tunnustelu) ole tarpeellista sioilla, ja että päinvastoin, se jopa lisää tautiriskiä, mikä on vähän ristiriitaista koska kuitenki kaikki muut linjalla työskentelevät ihmiset hipelöi sitä ruhoa ja korkeintaan huuhtoo kädet vedellä välissä mut eihän se mitään bakteereja tapa. Magda kerto tästä aika jännän näkökulman; mitä pitempi aika kuluu edellisestä elintarviketautiepidemiasta, sitä mukaa vähenee lihantarkastuksen arvostaminen, ja sitä mukaa lihantarkastajia vähennetään ja vähennetään ja niitten tehtäviä sulautetaan muitten työntekijöitten tehtäviin. No, nyt kun mä kirjoitin ton jutun tohon niin muistan kyllä että itse asiassa nykyään taitaa olla niin että suurin osa tämän päivän elintarviketaudeista on näitä tämmösiä Yersinioita ja Salmonelloja ja Listerioita ja EHECcejä ja Campylobakteereita, ja nk. perinteinen lihantarkastus keskittyy etsimään harvinaisia zoonooseja... Mut silti, eihän esim. sikaruusun aiheuttamaa endokardiittia löydy jos sydäntä ei viilletä ja katota läppiä (ja ainoastaan sikaruusun akuutti infektio aiheuttaa niitä salmiakkikuvion näköisiä ihomuutoksia..) Eikä sikaruusu nyt niin harvinainen zoonoosi ole. Tosin, sillä ei kai oo englannin kielessä mitään kansankielistä sanaa, kun taas suomessa ja puolassa on, joten se voi olla täällä harvinainen.

Isot maksamadot (Fasciola hepatica) on suurin osahylkäyksen syy täällä. Varmaan sen takia kun tänne tulee aika paljon pihvinautoja jotka laiduntaa paljon. Pienet maksamadot ei kuulu Iso-Britannian luontoon, niitä ei oo ollenkaan. Maksamatomaksat menee lemmikkien rehuksi mut ruho kelpaa ihan hyvin ihmisravinnoksi, koska eihän ne madot mitään oikeesti tee, varsinkaan aikuiset madot. Larvat vois tehdäki, ja niitä on vaan kotiloissa, joten kypsentäkää kaikki etanat joita syötte rakkaat lukijat jos ette halua maksamatoja. Enkä mä edes nyt just muista kelpaaks niille minkään muun elukan maksa kuin märehtijän. Pitääks mun kirjoittaa tänne se Helin ja Jennin maksamatojuttu...? Pitää mun :D Tästä ei vitsit enää paljoa parane, bitches :P Se on ihan lyhyt; Samuli Edelmannin biisi Tähtipölyä soimaan, ja sit vaan korvaa kaikki "tähtipölyä" -sanat sanalla "maksamatoja". Heh. Heh. Heh. Heh. Heheheh.

Ante-mortem on täällä melko lailla pelkästään tarkkarin vastuulla. Se johtuu siitä että eläinkuormia tulee niin tasaisesti pitkin päivää ja ne on tosi pieniä, ihan semmosia parinkymmenen elukan satseja. Navetta on tosi alkeellinen, ei paljoa muuta kuin aitauksia ja tarhoja vierekkäin ja peltinen katos pään päällä, koska noi elukat ei tosiaankaan odottele siellä kuin ehkä sen pari tuntia ennen teurastusta. Teurastamolle tuo elukoita usempi "toimittaja", paremman suomennoksen puutteessa, ja tosiaan kuormat on kooltaan 4-20 eläintä. Mä en tänään nähny yhtään kuormanpurkua, mutta ilmeisesti tääl toimii semmonen market-systeemi josta olin kuulluki huhuja aikaisemmin jostain; eli kun isäntä päättää että nyt minä kyllä myyn tuon ja tuon kantturan teuraaksi, se ei teekään mitään teurasilmoitusta mihinkään Atrian intranettiin, vaan lähettää ne tämmöseen market-juttuun, jonne ne ilmeisesti kiikutetaan ihan fyysisesti paikan päälle näytille. Joku teuraskuljettaja siellä sitten kattoo niitä ja päättää että nuo minä ostan; sovitaan hinta ja tehdään kaupat, elukoitten omistaja vaihtuu ja teuraskuljettaja kiikuttaa ne toivon mukaan mahdollisimman suorinta tietä teurastamolle, jossa niistä maksetaan hänelle jokin hinta koska nyt hän on myyjänä ja teurastaja ostajana. Eli tässä koko hommassa toimii yks osapuoli enemmän kuin Suomen systeemissä, kun meillä teurastamo pyörittää eläinvälitystä ja ostaa kaikki teuraseläimet itselleen. Ai joo, kaikkein paras juttu on varmaan se että jokaisella naudalla on oma PASSI, siis ihan samanlainen pikku kirjanen kuin ihmisillä, valokuvaa sentään ei oo mutta siis se on semmonen pikku vihko jossa on eläimen EU-tunnus, korvamerkinnät, rotu, emän ja isän kaikki vastaavat tiedot ja tunnukset ja sit tietty syntymäaika ja -paikka. Parin sivun päästä siitä alkaa omistajien tiedot, eli aina kun eläin vaihtaa omistajaa niin pitää kirjata päivämäärä ja kummankin osapuolen allekirjoitukset sinne, ja lisäks laittaa uuden omistajan tarra omalle paikalleen (siinä on semmonen kenttä johon se tarra tulee, tarrassa on nimi ja osoite ja viivakoodi). Huhhuh sentään, tää oli aikamoinen shokki. Pikkusen erilaista tää nautatouhu täällä kuin Suomessa.

Mä näin ihan oikeita friisiläisiä lehmiä (ei mitään kanada-usa-holztein-superindeksi-geeniplus-kantturoita, vaan ihan niitä alkuperäisiä friisiläisiä). Ne on semmosia mustia (utareessa vähän valkosta) ja ne näyttää ihan Aberdeen anguksilta mutta niitten naamassa on jotain tosi semmosta lypsylehmämäistä, eikä ne oo muutenkaan yhtä rotevia kuin noi muut pihvirodut. Passeissa lukee rotu, ja siel oli seassa holsteineja ja ne oli kyl ihan eri näkösiä. Lisäks siinä porukassa oli ainakin yks ruotsinruskea, useampi ayrshire ja sit joku ihmeen shorthorn, joka on siis ilmeisesti ihan ayrshiren näkönen mut pihvirotu (tai niin ne ainaki väitti). Tarkistin asian nopeesti niin ilmeisesti se on kuitenki niinku Simmental, et soveltuu myös maitoroduksi.

Navetassa ei saa käyttää keppejä. Siis mitään keppejä. Tääkin oli aikamoinen shokki mulle, koska se on siis ihan aikuisten oikeasti näitten mielestä ihan todellinen yhyhyy-eläintenhyvinvointi-yhyhyy-kysymys. Saako eläintä lyödä. No ei saa, tietenkään ei saa, ei se mikään piñata ole, ja kyllä nyt kaikki jotka mitään on ikinä laumaeläinten kanssa touhunnu tajuaa sen ettei siitä lyömisestä oo oikeesti muuta kuin haittaa jos sitä tekee liikaa ja turhaan. Suomessa on kuitenkin puututtu pelkästään siihen sähköpiiskaan, mikä on siis ihan oikein koska sähköpiiska on ihan turha vehje jos oikeesti osaa ajaa niitä eläimiä (nautoja, sikoja, lampaita, whatever) ja tietää miten ne saa liikkeelle. Mut täällä on siis tosiaan kaikkien keppien ja sontakolien jne. käyttö kielletty. Tommosia hevosen kokoisia puolivillejä mullikoita siis siirrellään täällä karsinasta toiseen ilman minkäänlaista kättäpidempää. Siellä on töissä yks laiha ja pitkä vanha mies joka eka aukoo portit, sitten se kiipeää sisään karsinaan ja alkaa taputella käsiään yhteen ja vislata ja huitoa jne. ja ihan näppärästihän se kyllä saa ne siirrettyä ne elukat eteenpäin. Okei, myönnetään, sen käsivarret on varmaan suunnilleen sontakolan pituiset, ja lisäks se on niin laiha et se varmaan mahtuu ihan helposti hyppäämään sen aidan raosta käytävän puolelle jos tulee tiukka paikka. Mut silti, huhhuh sentään, terveisiä vaan Leinolaan täältä Ayrshire-lehmien synnyinseudulta sen verran että kyl mä heti aloin ihmetellä missä tän paikan kaikki sontakolat on, ku ne on niin hyviä lehmänajokeppejä. Eli hyvin on opetettu. (Ja lisätään vielä tähän se, etten mä tosiaankaan ole vielä nähnyt tän paikan työtapaturmatilastoja.) Tarkkarit ei saa mennä karsinoihin ollenkaan, vaan ante-mortem tehdään käytävältä käsin visuaalisesti. Mut se kyllä toimii tosi hyvin sen takia kun ne saapumiserät on niin pieniä ja ne mahtuu hyvin liikkumaan niissä karsinoissaan.

Mua sitoo vaitiolovelvollisuus, joten en saa kertoo mitään yksityiskohtia itse teurastusprosessista tai esim. mitään ante-mortem löydöksiä, mitä tänään tuli vastaan. Ei sillä et tuotantoeläinten hyvinvointi oikeesti ketään kiinnostais, mutku sit se kuitenki aina kiinnostaa kun siinä on jotain vikana. Niinku vaikka just toi keppien käyttöjuttu. Jutellaan näistä sit ku tavataan :)

Tosta Saltcoatsin junasta vielä; asemalla on lippuautomaatti, jossa on pikavalintaikkuna, josta pystyy ihan siis 15 sekunnissa ostamaan edestakaisen lipun mihin tahansa kaupunkiin sen radan varrella. Tosi kätevä ja helppo käyttää, jopa minä osasin :D

Lainasin Elenalta ison muovirasian ja vein tänään tarkkarien kahvihuoneen jääkaappiin broileri-peruna-sipuli-valkosipuli-rosmariinivuokaa. En muista enkä varmaan edes tiedä sen alkuperästä nimeä ku opin tekemään sitä yläasteella ja sen nimi on portugalia. Taukoja on reilusti enemmän kuin Forssan teurastamolla, ihan siinä määrin et ehtii ihan keskustella samalla ku syö eväitä tai juo teetä tai mitä nyt tehdäänkään.

Elenan kissat on ihan hauskoja kun niihin tutustuu. Aluks ku tulin tänne ne kumpiki katto mua sillai rumasti (kissojen murhanhimoinen "f*ck you" -ilme) mut nyt ne on jo aika hyvin tottunu muhun ja tulee viereen sohvalle siliteltäväks ja toi toinen puskee jo jalkojaki. Toinen on siis musta kollikissa (tai musta ainaki näyttää siltä et sil on vielä munat tallella) Ice, ja toinen on tommonen pitkäkarvainen mustavalkoinen naaras, Maia. Maia on vähän semmonen kujeilija, se varastaa juttuja roskiksesta ja leikkii niillä pitkin lattiaa, ja juoksentelee huoneesta toiseen vaikkei se oo edes mikään pentu enää. Ice enimmäkseen vaan istuu tuol piirongin päällä ja treenaa basiliskin murhakatsehyökkäystä. Tääl ei oo vielä yhtään ruumista joten se ei oo vielä saanu sitä toimimaan.. :O

Johnstonesta

Jep, perillä ollaan, viimeinkin. Elena ja sen poikaystävä (nimi ei oo nyt just kielen päällä mut tossa sohvassa ne söpöilee, voisin ehkä mennä tonne toiseen huoneeseen kohta) kävi hakemassa mut tuolta rautatieasemalta. Se on oikeesti ihan tossa kulman takana mut autolla piti kiertää ykssuuntaisten kautta tonne parkkikselle. Vähän eri tasoa tää kämppä kuin se Edunburghin opiskelijoitten kimpparatkaisu... Ja tääl on jopa kaks kissaa :D 

Elena on romanialainen mut toi sen mieshenkilö on kyl skotlantilainen, ja kumpiki puhuu asiaankuuluvalla aksentilla :) Täällä on ollu tänään semmonen aika normaali kesäkeli; viiden minuutin välein sataa vettä ja paistaa aurinko, välillä yhtäaikaa kumpaakin. Mä lähden käymään kaupassa vielä ennen kun ne menee kiinni.

Keski-Maasta

Eiliseltä vielä; mykistävät oli maisemat, juu, ja porukassa syntyy aina kaikenlaisia mielenyhtymiä. Kukaan ei laulanut "Taking the hobbits to Isengard", tällä kertaa (muistan hämärästi että viime kesänä Iesjärvellä olis jossain vaiheessa patikointipäivää joku alkanut laulamaan sitä...) No, rooleja jaettiin joka tapauksessa; ainakin Frodo ja Sam ja Uruk-Hai löyty vaikkei ne tainneet olla edes samassa kohtauksessa missään vaiheessa. Joku tais olla Klonkku :D

Ennen lounasta käveltiin kaupungilla ja nähtiin ihan kaupungin keskustassa yksi katusoittaja jolla oli säkkipilli :D kesti aika kauan ennen kuin päästiin näköetäisyydelle koska säkkipillin ääni on tosiaan niin kova että se kuului tosi kauas, ehdin jo ihan ihmetellä että missä se soittaja on.

Eikä me siis kovin lähelle edes päästy, tämä kuva on otettu ison valtakadun risteyksen toiselta puolelta. Aurinko paistoi vielä tossa vaiheessa.

Mitähän muuta mä unohdin sanoa eilisestä, nähtiin ja koettiin niin paljon hauskaa ja jännää. Nyt mulla on ohjeistaja sen tanssityylin nimen kirjoitusasuunkin; Ceilidh. Semmosta hyppimistä ja potkimista, melkein ku tekis hyppy-etupotkuja parin kanssa musiikin tahdissa, ja välil pyörittiin.

Cockburn St. äännetään [couburn st.], ilman mitään ylimääräistä "ck" -äännettä siellä keskellä. Ilmeisesti noihin muihinkin sanoihin liittyy jotain hassuja ääntämis/murrejuttuja; tosin en kyllä nyt just keksi mitä toi sp**k tossa tarkoittaa... (tai siis mitä sanaa) Pitäis olla natiivi niin ehkä sit.

No joo, kello on täällä vähän yli kymmenen joten alan varmaan kohta pakata rinkkaa taas uutta bussisiirtymää varten. Postailen taas blogijuttuja kun löydän wifin tms., voi olla että menee iltaan. Bussin wifi ei toiminu viimekskään.

Edinburgh'sta

Ah, 10 h unet, just what the doctor ordered. Aamupalaksi oli mustaa teetä, kreikkalaista jugurttia, aprikoosihilloa ja jotain ällöä vadelma-valkosuklaamysliä. No, kyllä se menetteli mut Glasgow'sta ostan kyllä jotain hevosen kauroja joissa ei oo mitään ylimäärästä. Siis huomenna sit ku käyn itelleni kaupassa. Laitan tän nyt tänne ennen ku unohdan: Skotlannissa voi juoda hanavettä! Etelämpänä Englannissa ei kannata, mut täällä voi.

Taas saan onnitella itteäni oikeasta pakkaamisesta; makuupussi. Ensinnäki siks et tässä kämäsessä opiskelijakämpässä ei oo loputonta petivaate-tyyny-lakanavarastoa niinku Suomen armeijalla, ja myös siks että untuvapussiin on ihana käpertyä nukkumaan.

Kämppä on tosiaan vähän rähjäinen, mut ei kuitenkaan läheskään yhtä paha ku lontoolaiset hostellit. Se on tavallaan vaan käytävä jonka varrella on kolme huonetta kummallaki puolella ja päädyssä vessa (ja yks huone on siis kylppäri ja yks on keittiö eli jäljelle jää neljä makuuhuonetta). Asukkaitakin on neljä, kaikki aasialaisia mut eri maista koska kaikki puhuu englantia keskenään; kaks eläinlääkisläistä, yks sosiologian ja yks psykologian opiskelija. Keittiön sohvilla nukkuu kaks unkarilaista ja mä nukun Yvonnen huoneessa. Yvonnen huoneessa haisee oudolle, niinku vähän käryävä muovi, mut siel kyl pystyy nukkumaan ihan hyvin.

Ryhmävaihtarien ohjelmassa oli aamulla huiputusta; Arthur's Seat, 250,5 metriä meren pinnasta. Ei tarvinnu mennä edes bussilla, polku alkoi yhden puiston laidalta kävelymatkan päässä keskustasta. Aurinko paistoi pilviverhon läpi ja tuuli koveni sitä mukaa kun noustiin ylemmäs. Tuli mieleen se huippu joka me kiivettiin Satun kanssa sillon kun oltiin Reykjavikissa ekaa kertaa (oon jo unohtanu sen nimen). Mä vaihdoin pipon ja laitoin toppatakin ja fleecekaulurin päälle nousun aikana, siinä tuli kyllä lämmin mutta tuuli oli aika hyytävä, melkein vei mennessään jos horjahti väärässä kohtaa. Huipulta näki merelle saakka, mut siellä täällä kukkulan vierustoilla oli myös muutama lampi, joissa oli aika paljon sorsia ja hanhia ja lokkeja, ja nähtiin me kaks joutsentakin. Mäen huipulla ei kasvanut mitään muuta ku ruohoa, mut alarinteessä kasvoi jotain keltasena kukkivaa katajaa ja edellissyksyn kanervaa (ihan ruskeeta ja vaaleat kukat oli kuivuneet).

Kukista tuli mieleen, mä näin eilen sen Edinburghin bussin ikkunasta valkovuokkoja tien varressa yhden metsikön laidassa. Tai jotain valkoisia kukkia ne oli ja kasvoivat just sillai mattona niinku valkovuokot.

Aamiaispöydässä oltiin juteltu unkarilaisten (tai no ne oli kyl kai saksalaisia) kanssa Suomen eurokolikoista; onko 1 euron kolikossa hanhia? Ei ole, vaan joutsenia :D Toinenkin arvaus meni väärin, koska 2 euron kolikossa ei ole kukkaa, vaan hilla, joka tosin näyttää ihan kukalta koska sen lehti on sen marjan takana just sillä lailla että se voi nopeesti katsottuna näyttää kukan keskustalta.

Budapestin eläinlääkiksessä on kolme "linjaa"; unkarinkielinen, saksankielinen ja englanninkielinen. Saksa ja englanti yhdistetään kolmantena vuonna ja opetus jatkuu ilmeisesti englanniksi. En kysyny vuosikurssikokoja, vois ehkä kysyä jos huomenna ehtii, mut ilmeisesti unkari on kuin onkin maailman puhutuin suomalais-ugrilainen kieli. Mä olin jotenkin luullut, että se olis väkiluvultaan suunnilleen Suomen luokkaa, mut on siellä ilmeisesti useampi kymmenen miljoonaa asukasta. Siitä päätellen, että niillä on varaa pitää kolmea eläinlääkislinjaa pystyssä. Ja, kuten aika monessa muussakin isossa yliopistokaupungissa, kansainväliset ja vaihtarit ovat aktiivisimpia kansainvälisyysjutuissa ja IVSAssa, niin täällä Edinburghissakin. Mun käsittääkseni ykskään näistä "unkarilaisista" ei oo oikeesti unkarilainen, enimmäkseen on saksalaisia ja ainakin yks norjalainen ja kyproslainen, ja muitaki kansalaisuuksia kyl löytyy... Ilmeisesti IVSAn Edinburghin jaostoonkaan ei kuulu tällä hetkellä kovin montaa jäsentä jotka olis oikeesti skotlantilaisia syntyperältään. Tavallaan se on vähän sääli, koska sehän kaikessa tämmösessä international shit osastossa on pointtina, aukoa silmiä jne. eikä jo valmiit vaihtarit/ulkkarit tartte sitä silmienavailua, ne on jo ohittaneet sen vaiheen. Mut ehkä ne tapaa tätä kautta muita samanhenkisiä tyyppejä, jotka on ehkä myös vieraassa maassa opiskelemassa jne. Enpä tiedä kun en ole ollut vastaavassa tilanteessa. 

Mentiin sitten huiputuksen jälkeen lounaalle yhteen aika isoon pubin tyyppiseen ravintolaan. Mä tilasin fish-n-chips -annoksen, ja olin ainoa, koska loput porukasta oli ilmeisesti syönyt sitä eilen. No, oli kyllä hyvää, mutta en mäkään ehkä huomenna söisi uudestaan, ei se niin hyvää ollu. Juteltiin pöydässä semmosesta jutusta kun tenteissä lunttaaminen - unkarilaiset sano, että se on itse asiassa aika yleistä niillä. Varsinkin siinä vaiheessa kun saksankielinen linja yhdistyy englanninkielisen kanssa eli just siinä kolmannella luokalla, siinä vaiheessa sitä alkaa näkemään. Eli siis että ihmiset käyttää älypuhelinta tentin aikana. Ja se kuulemma liittyy just siihen kun niitä on useampi sata ihmistä tekemässä tenttiä ja siel on ehkä yks valvoja koko salissa. Mä kysyin joltain et onks niillä käytännön kokeita niinku meidän obduktiotentti - Budapestissä ainakin on, mutta ne tekee patologian osuutensa kokonaan yhden päivän aikana, eli niillä on aamulla käytännön koe (raadonavaus) ja iltapäivällä teoriakoe, mihin liittyy suullisia kysymyksiä ja histopatologiaa, eli niillä on ihan mikroskopointitenttikin (jota meillä onneks ei oo, huh helpotusta). Mut aika rankkaa, ja opettajillekin aika rankkaa varmaan, ja ne sanoikin että loppuiltapäivästä jotkut tenttivalvojat väsyy ja alkaa päästämään ihmisiä helpommin läpi (jotkut tekee just päinvastoin eli niit alkaa ärsyttää ja ne reputtaa ihmisiä helpommin. Eli ei se kuulkaas rakkaat c-69-läiset, ei se ole helppoa muillakaan muissa elukkalääkiksissä, tämä patologian kahlaaminen. Tohon verrattuna kuulostaa siltä että meidän paton tenttiosuus on arvostelultaan suorastaan harvinaisen tasa-arvoinen siihen nähden mitä se vois olla... mikä ei siis tietenkään riitä syyks miksei sitä vois parantaa.)

Lounaan jälkeen alkoi tuulla kovaa ja myöhemmin alkoi myös sataa kaatamalla. Tuli ihan sellainen kesäinen olo kun satoi siis isoja pisaroita vettä ja ihan oikeasti kovaa. Suomessa sataa sillä lailla pelkästään kesällä ja ukkosmyrskyn aikana, vähän aikaa, tää vaan jatkui ja jatkui. Oikein perinteinen säätila, mut tavallaan tosi tuttu ja kotoisa. En tiiä, vaikee kuvailla tai selittää. No, joka tapauksessa lähdettiin omille teillemme, mä ja Yvonne käytiin kiertelemässä vähän kauppoja. Ostin pakolliset postikortit ja haalari-/rinkkamerkit, yhden magneetin, kaksi villahuivia ja tuliaisiksi pyydetyt skottiviskit. Viskikauppoja oli kyllä tosi paljon, me käytiin yhdessä semmosessa jossa oli iso hyllyllinen semmosia parin desilitran pikkupulloja. Pyysin myyjältä apua ja se valkkas mulle neljä eri tyyppistä laatua. Aattelin kyllä että voisin vielä Glasgow'sta ostaa jonku isomman pullon jotain vähän hienompaa. Mut päätän sen sit vasta ku selviää se, paljonko mulla on vapaata aikaa ja tarmoa kunhan se teurastamohomma alkaa. Herranjestas, nyt on vasta lauantai-ilta, eli oon ollu reissussa vasta kaksi vuorokautta... tuntuu ku olisin ollu viikon tai jotain, ja tää on vasta alussa tää hauskuus :D

Sainpa tänään tietää semmosenki jutun, että oon ollu nyt vuorokauden verran siinä kaupungissa, jossa J. K. Rowling on kirjoittanut kirjojaan. Käveltiin jopa sen kahvilan ohi, jossa se tarkalleen ottaen oli kirjoittanut niitä (tai ainaki niin väitetään). Yvonne kerto, että sillä on jopa oma hevonen, joka oli vähän aikaa sitten ollut hoidettavana paikallisen yliopiston heppasairaalassa. Ja pakko kyllä olla samaa mieltä ainakin siitä, että tää paikka ihan oikeasti kiihottaa jotain alkukantaista mielikuvitusta... Sillon bussissa jo aattelin ku kattelin niitä puita ja sitä ihmeen ivy-köynnöstä, että ihan oikeesti, ei mikään ihme että täällä asuvat ihmiset kirjoittelee kirjoja ihmissusista ja noidista ja velhoista ja ties mistä fantasiaelukoista. Eikä siis pelkästään maaseutu ja ne puut ja luonto, vaan kaupungeja myöten. Jätän tän ajatuksen nyt tähän sen takia että haluun kirjoittaa vielä muutakin tästä päivästä, mutta jatketaan joskus aiheesta. Mut sanonpa vielä sen, että tänne on oikeesti, ihan, pakko, tulla, takaisin. Ja vaikka pitemmäksikin aikaa, ei haittais ollenkaan.

No niin, tosiaankin, tultiinpa sitten takaisin tänne kämpille, ehkä viiden-kuuden aikaan kun oltiin shoppailtu tarpeeksi. Jos olisin ollut fiksu ja kaukonäköinen, olisin varmaan siinä vaiheessa vaan pitänyt pääni ja jäänyt tänne lepäilemään ja kirjoittelemaan omia juttujani (koska mulla on nyt taas kirjoittamisinspiraatio, mistähän seki tuli...? 8D) MUTTA ei, annoin ylipuhua itseni tonne tanssimistunnille. Ryhmävaihtareilla oli siis tosiaankin tänään illalla sellanen rivi-paritanssitunti, joka pidettiin yhden dormin käytävässä, eli se oli semmonen opiskelija-asuntola kampuksen lähellä. Meitä oli vähän liikaa ja se käytävä oli pitkulainen vaikka moneen tanssiin olis tarvinnu ison huoneen, joten meidän piiristä tuli vähän munuaisen muotoinen. Tanssin opettaja oli pieni skotlantilainen mies, jolla oli kiltti ja semmonen hassu vihree paita päällä; tanssit oli enimmäkseen kaikkia perinteisiä englantilaisia ja skotlantilaisia, yhden ainaki tunnistin Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjasta (kappale oli kyllä erilainen mut noita nyt on aika paljon erilaisia joten saatoin erehtyäkin), ja sit kokeiltiin tanssia myös semmosta Highland dancea, jossa oli säkkipillikappale taustana. Se oli aika hidas ja siit oli semmonen paritanssiversio kans olemassa, jota kans kokeiltiin, ja joka muistutti etäisesti jotain polkkaa tai jenkkaa, mut se oli kyl vaikeempaa enkä mä oppinu sitä kuvioo kunnolla. Mut ei se mitään, oli hauskaa, suurin osa oli helppoja, ja niissä vaan hypittiin ja pyörähdeltiin ja piti vaan pitää lukua siitä kenen käteen tarttui seuraavaksi. Naisia oli taas reippaasti miehiä enemmän niin kuin elukkajutuissa usein on, mut eipä se paljoa haitannu. Meillä oli hirmuhauskaa :D

Jotenka, lopputuloksena istun nyt täällä kämpillä taas kun onnistuin hyppäämään porukasta sopivasti pois. Ostin tesco-marketista jonkun minkälie pakastetun sweet-sour-kana-aterian ja lämmitin sen äsken mikrossa. Jalat on aika muusia ja on kyl ihanaa ryömiä kohta tonne makuupussiinsa lämpöiseen. Ja tosiaan, laitan nyt sen vielä tänne että mun tabletti on ilmeisesti menossa nyt lopullisesti rikki, kun se ei käynnisty enää. Eli watsapp-viestejä en oo lukenu tänään enkä varmaan lue huomennakaan enkä ihan lähitulevaisuudessa, joten jos on asiaa niin kännykällä sitten.

Skotlannista

No niin, mentiin rajan yli ehkä tunti sitten. Tien vieressä oli iso sininen taulu jonka yli oli valkosella vedetty henkselit. Sillon ei ollu vielä pimeetä mut nyt on.

Newcastlesta pohjoiseen tieosuus vaikutti aika pitkälti nelostieltä; yks kaista kumpaanki suuntaan ja ohituskaistoja aina välillä. Mut siel on kyllä motaripätkiäkin, kakskaistasia, seassa.

Tie meni vähän matkaa ihan meren rantaa pitkin. Sen tiesi siitä kun näki pelkkää sumua tuolla oikeen ikkunan puolella. Nähtiin merikin, vilaukselta, ja yritin ottaa kuviakin ikkunoitten läpi. Upean näköstä.

Kävin juttelemassa etupenkin poikaporukan kanssa. Ayrshire on ilmeisesti äännettynä jotenki [ei-jrr-shair] tollee kolmella tavulla, mut mä vielä kyselen paikallisilta. Äitille tiedoksi että Scottish pounds käy rahayksikkönä kaikkialla UK:ssa, ei tarvii vaihtaa rajalla, eikä kyllä pystyiskään kun ei bussi pysähdy siinä kohtaa. Mutta kyllä sellainen raha siis on olemassa, eikä vaan wikipedian mielestä.

Bussin wifi ei oo pelittäny mun laitteessa koko päivänä joten laitan nää road-trip terveiset nettiin heti ku saan sen taas toimimaan. Niitä on oikeesti kirjoitettu pitkin päivää, se vaan näyttää siltä että ne on kaikki 5 min sisällä tehtyjä. Ollaan jo melkein perillä! Ulkona tuulee tosi kovaa, tuuletuskanavat kohisee.

Newcastlesta

Ollaan aikataulusta ehkä 20 min myöhässä. Selvitin mitä se ihme köynnös on niitten puiden rungoilla: sen nimi on ivy ja se on ilmeisesti sen juttu että se tekee lehdet niin aikaisin että se varsinainen puu ei oo vielä edes silmuilla. Aina kannattaa kysellä ihmisiltä, syntyy keskusteluja. Ja ku on turisti niin saa kerranki ihan luvan kanssa olla pihalla asioista. Newcastlen taudin mukaan nimetty kaupunki jää nyt kuitenki taa ja matka jatkuu kohti Edinburghia. (Mun peppulihakset on kyl sitä mieltä et alkaa tää istuminen pikku hiljaa riittää).

M1:ltä ja Leedsistä

No niin, nyt ollaan taas uudennimisellä tiellä, 3-kaistaa suuntaansa, ja tätä pitkin ajetaan nyt sit varmaankin sinne Leedsiin. Eikä muuten ole mitään harhaa, se vihreys siis, nyt sen huomaa, koska tääl on ihan vihreenä kaikki pellot mitä näkyy. Myös pinnanmuotoja alkaa olla aika selkeesti, aika jyrkkiäki mäkiä laskeutuu ja nousee tää tie. Vähän matkaa tää meni päällekäin sen eteläsuuntaan menevän kanssa, niinku semmosel ihme parvekkeella sen toisen alapuolella (meni silta tommosen jonku jokilaakson yli, varmaan piti säästää asvalttia).

Tänne me pysähdyttiin. Tarkempi paikka tais olla Sheffield, tai sitten siitä lähti jatkoyhteys sinne, ei tullu ihan selväks. Lisää porukkaa tuli kyytiin.

Ekat koivut bongattu! Vähän käkkyräisiä mut muuten ihan samoja valkosia ku kotisuomessaki.

Teiden varret on kyl ihan karseessa kunnossa, tosi paljon muoviroskaa lojuu kummallaki puolella. Tai ehkä paikalliset lions clubit ei siivoo niitä niinku nelostietä.

Oon nyt tän reissun aikana yrittäny ehkä neljälle random ihmiselle sanoa jotenki yksinkertaisesti että mitä mä oon tullu tekeen tänne britteihin. Harva edes tietää et eläinlääkisläisten pitää tehä teurastamoharjoittelu (toisaalta, voiko niitä syyttääkään, ei se mitään yleistietoo ole että eläinlääkäreitä on töissä teurastamoissa). "Why would you want to go to an abattoir?" kysyi toi yks kanadalainen tyyppi tuol hostellissa, mä vastasin sille vaan et no, en mä haluaiskaan mut ku se kuuluu meijän food hygiene juttuihin niin se on pakko tehä. No, sit aattelin että alan tästedes vaan sanoon et oon vierailemas kavereitten luona jotka on vaihtareina täällä päin, mikä on siis vain tavallaan totta koska Yvonne ei oo vaihtari ja Katjan luona mä en nyt käy tällä kertaa :D eikä sekään taida olla vaihtari oikeesti... no, mut sen ihmiset tajuu helpommin. No, sit aattelin et oisko se sit muka tyhmää lähtee vieraileen jonku vaihtarikaverinsa luona. Et olinko mä jotenki äh, turha jahkailija ku sillon joululomal aattelin et jos en saa teurastamopaikkaa täältä niin en mä sit viitsi lähtee ollenkaa. Perhana, jos huvittaa lähtee Skotlantiin reppureissaamaan ja käydä lähettämässä terveisia Cardiffin riftiltä (sori, en tiiä mikä se on suomennettuna) tai Abbey Roadilta tai Newfoundlandilta tai Hyväntoivonniemeltä niin sillon pitää lähtee, eikä miettiä et saavutanko mä tässä nyt jotain, opintopisteitä tai jonku harjoittelujutun tai jotain muuta tyhjänpäivästä.

Nyt ollaan muuten Leedsissä. Tää on iso kaupunki, kierrettiin pitkään tommosilla kaikenmailman kierremotareilla, välil sillalla ja välil maata pitkin.

Sherwoodin metsästä

Tai ainaki tosi läheltä! Semmonen kyltti bongattu tien varresta :D ja myös Nottingham, tottakai.

Itse asiassa nyt tuli semmonenki ku Robin Hood Airport 8D

Doncasterin eteläpuolelta

Etupenkin korealaiset kävi sanomassa kuskille että etuikkuna huurtuu ja kuski laittoi tääl yläkerrassa sitte puhaltimet päälle. Ei se varmaan niin kylmää se ilma ole mitä sieltä vois tulla, mut on tääl silti vähän jääkaappiolo nyt, piti ihan panna takki päälle.

Tosi paljon paikannimii, jotka päättyy -ton, -ham tai jotain-ster. No nyt tuli Newark, mut muuten kyl varmaan 3/4 kaikista menee noihin kolmeen porukkaan.

Lampaita ja hevosii näkyy nyt jo aika paljon. Osa on tarhoissa mut kyl tuol on jo ihan laitumellaki muka syömässä jotain viime syksyn juuria. Jotkut laitumet on kyl tosi vihreitä, niis on ihan mättäiks asti ruohoa. Ihan niinku olis vähän ehkä vihreämpää täällä ku siel Lontoon ympäristössä. Ei oo ehkä kevät mitenkään pitemmällä, se nyt olis vähän outoo muutenki ku pohjoiseenhan täd mennään, mut ehkä näil kasveil on pienempi ilmansaaste-raskasmetallikuormitus.

Okei, tuoksuu joku ihana rasvanen pasteija, eli joku syö eväitä. Eli kyl tääl saa syödä. Mietin ku kukaan ei syöny mitään, et onkohan tääl syöminen kielletty jostain ihme syystä... mut joo, olis vähän kohtuutonta jos näin pitkäl matkal ei sais olla omii eväitä. Mullaki on, ostin Victorian bussiasemalta tomaatti-mozzarellapatongin. Oli ajatuksena käydä hakeen subi, mut sit en jaksanu rupee ettiin semmosta ku oli vaan puol tuntii aikaa siinä.

jostain toiselta motarilta kuin missä alun perin oltiin

No joo, löysin kyllä nimenkin: north A1. Tehtiin hassu siirtymä itään päin, suunta on yhä suurin piirtein pohjoinen mut tie on eri, pienempi ja vaan 2 kaistaa kumpaanki suuntaan. Se eka motari olis kai menny suoraan Nottinghamin kautta Leedsiin (joka muuten on myös yks meijän pysäkeistä) Hitsi ku osais lukee noita ohjekylttejä, tietäis mitkä nimet on kaupunkeja, mitä kreivikuntia ja läänejä ja mitä näitä nyt edes on, tietäis edes sen. Joku Peterborough on nyt tulossa vissiin kohta, se on kai kaupunki.

Tääl ei oo yhtään lunta. Lontoossa näky jotain kasveja joissa oli lehtii mut ei kyl näyttäny tänvuotisilta, niittenhän pitäs olla ihan silmuja tai edes vähän pienempii. Nyt ollaan jo niin landella ettei näy paljoo vihreetä, jotkut pellot on kyl jo oraalla mut muuten noi puut ja pensaat on semmosii erisävyisii ruskeita, jotkut on melkein liiloja et kai ne kasvaa jo uutta. Tonne peltojen keskikohdille on jätetty yksin seisoon tommosii ihan valtavan kokoisia puita, varmaan tammia tms. Ja sit aika paljon näkee semmosii puita jotka on ihan tyvestä latvaan asti jonku ihme köynnöksen peitossa, ja niit on eri asteisia et joillain on se köynnös vaan rungossa ja jotkut on semmosii ettei sitä puuta edes näy sielt alta. Nyt näin äsken vähän lähempää, nii näyttääpä vielä siltä että se köynnös on täydessä lehdessä vaikka puussa ei oo edes kunnon silmuja vielä. Onkohan se joku loinen se köynnös... et se jotenki imee elinvoimat siitä puusta... Tulee vähän mieleen se ku meil Lintuvaarassa se mikälie angervoköynnös (ei se varmaan angervo oo) on jo melkein vallannu parvekkeen. :D

Pitääpä muistaa nyt sanoo; Pirkko, jos luet tätä, niin kiitos nyt miljoonasti vielä miljoonatta kertaa yo-lahjasta, eli näistä hassuista nahkapohjaisista villatossuista. Pakkasin nää mukaan ihan hetken mielijohteesta, niinku aurinkolasitki, ja nää on erittäin hyvät myös mm. lentokonekäyttöön ja bussissaistumiskäyttöön. Pohjat on sen verran napakat ja tiiviit että viitsii kulkea semmosella melkein-puhtaalla lattialla. Sama juttu tuol hostellissa, missä kaikki siis kulkee ulkokengissä kokolattiamatolla. Eli ihan hirveen hyvät kaikkiin tommosiin semi-indoor-olosuhteisiin, joihin mm. ulkomailla törmää kun ihmiset varmaan nukkuuki ulkokengät jalassa.

bussin yläkerrasta

Noin, Lontoossa ollaan yhä muttei enää kauaa. Tai no, ollaan kyllä Victoriassa eli kestää varmaan jonkin aikaa että päästään moottoritielle. Aurinko paistaa, täällä on niin kirkasta että kaivoin laukkua ja avasin aurinkolasikauden. Ihana keli, tän nätimmäks ei aamu enää muutu.

En oikein tiedä nukuinko viime yönä kunnolla. Muistan että makasin dormin yläsängyssä pimeyden keskellä ja yritin laskea päässäni paljonko lidokaiinia pitäis mun painoiseen eläimeen piikittää i.v. jotta mä tokenisin siitä kello seittemään mennessä paikallista aikaa. Enkä siis tosiaankaan tiedä mistä toi lidokaiini tuli, enkä todellakaan muista sen annoksia enkä edes tiedä onks se ihmiskäytössä enkä sitä miten nopeesti sen vaikutus lakkaa eikä se nyt ollu se pointtikaan tässä, koska lähinnä toi ajatuskehä kaikessa järjettömyydessään kertoo ehkä jotain mun mielentilastani ja väsymyksen tasosta viime yönä. Lidokaiini on sitä paitsi puudute ja sitä käytetään i.v. tippana vaan johonki koirien takykardiaan tms, en nyt muista mut ei kyl minään rauhoitteena eikä nukutusaineena. Myönnän kyl et mua pelotti vähän et ehdinkö tähän Edinburghin bussiin vai eksynkö matkalla asemalle ku en ollu ihan varma kuinka kaukana se olis hostellilta ja kauanko sinne kävelis painavien kantamusten kanssa.

No, loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt ei tartte ku istuu ja ihailla maisemia :D tämmösestä matkustamisesta mä tykkään, tää on ehdottomasti paras tapa liikkua kaupunkien välillä. Tää bussi on aika tyhjä, mun vieressäkään ei istu ketään ainakaan vielä, ja näitä ajaa kaks peräkkäin. Tuolla terminaalissa meijät matkustajat järjesteltiin sillai et Newcastleen ja sitä ennen poistuvat meni toiseen ja me pohjoiseen menijät tähän toiseen. Vai käsitinköhän jotenki väärin tän nyt, ku näitä bussei kyl oli kaks peräkkäin siin laiturilla ja samaan kellonaikaan lähti Cardiffiin toinen bussi.. mut se lähti kyl eri laituriltaki, viereiseltä. Tosi ystävällisesti kyl näytti lipuntarkastaja mulle tän bussin ovea kun näytin sille lippuani, joten uskon kyllä että olen oikeassa bussissa. Tai sit oon kohta Walesissa ennenku huomaankaan :D Mut ei se kyl haittais koska mä olisin alun perin halunnuki pistäytyy Cardiffissa, jos olis ollu enempi aikaa tällä reissulla, hassuista nörttiscififanityttösyistä :D pakko kyl sanoo se et välil tuntuu ihan siltä ku olis kävelly Doctor Who -kohtaukseen ku kuulee ihmisten puhetta ja kattelee niitä. Et ihan hyvin vois minä hetkenä hyvänsä aueta taivas jostain kohtaa ja nousta joku ihmeen salama-ukkospilvi-voimakenttäpylväs jonnekki eikä yllättäis yhtään. Tai ku kävelee tuol kadulla niin jostain vois kuulua TARDIS-äänet :D

Mä joskus mietin voisko olla hauskaa matkustaa jos olis TARDIS tai joku jolla vois teleporttaa mihin tahansa mistä tahansa, ja mihin ajanhetkeen tahansa. "Did I mention it also travels in time?" :D No, olis tietty, varsinki ton aikajutun suhteen, mä ainaki haluaisin matkustaa jonneki 60-luvulle kuunteleen Simon & Garfunkel -konserttia, tai sit Central parkin konserttiin 1981 syyskuussa. Ja saman tien vois tietty käydä kuuntelemassa Dire Straitsia jossain Lontoon kapakoissa 70-luvulla ennenku niistä tuli kuuluisia, ja ja ja ja...! Eli joo, aikamatkustus vois olla ihan jees, mut pysyn silti sanassani että tää road trip -homma on kyl parasta maantieteellisesti matkustettaessa.

Helsinki-Vantaan T2:sta, portilta 37

Pakollinen lentokenttäsäätö. Turvatarkastukseen oli ihan hirveen pitkä jono, mutta se kyllä liikkui vikkelästi sitten loppujen lopuksi. Rinkka lähti ruumaan ja toivon mukaan tulee sieltä myös takaisin koska mä en todellakaan ole pakannut käsimatkatavaroihin vaihtovaatteita, enkä pysty jäämään Lontooseen odottelemaan jos sen löytämiseen menee päiviä. Tai jos se häviää, niin sitten elän ensi viikon pikkurepun sisällön turvin. Se voisi itse asiassa olla aika jännää. Pitäis käydä ostamassa parit pikkarit ja sukat ja paita, mut mikäs siinä, niitä saa kaupasta.Eniten harmittais se, että mun tuliaiset on kaikki siellä rinkassa enkä pystyis viemään niitä jos se hukkuu.

Kuten tuli jo kerrottuakin niin nyt liikutaan kouluasioilla. Lihantarkastuksen ja teurastamohygienian kurssiin kuuluu 3-luokkalaisilla 2 viikkoa teurastamoharjoittelua, tai 10 arkipäivää. Mä olen tehnyt jo 5, eli 5 on jäljellä, tai sitten oon tehnyt yhden viikon ja yksi on jäljellä, sama se. Nyt puhutaan 5-päiväisistä työviikoista. Tän harjoittelun tarkoitus ei ole tehdä meistä päteviä tarkastuseläinlääkäreitä, tosin tän kurssin jälkeen on kai mahdollista mennä kesätöihin teurastamoon tekemään jotain, en oo ihan perillä mitä koska en ole ite menossa, mutta varmaan ne tietää jotka on menossa. No, joka tapauksessa, tässä vaiheessa on tarkoitus vain tutustua työympäristöön ja työnkuvaan, järkyttyä, traumatisoitua, päästä yli järkytyksestä ja oppia elämään traumansa kanssa ja sen tosiasian, että lehmiä tapetaan. Ja possuja, ja muita eläimiä. Ihmisten ruuaksi. Ja toisten eläinten. Ja lisäks piti tehdä läjä tehtäviä, mutta ne piti tehdä vain yhdestä teurastamosta ja mä tein ne Forssan HK:n possuteurastamosta.

Lähtöportti on 37, ja T2:ssa on 40 porttia. Hirveen pitkä patikointimatka, melkein ku olis kävelly Malmilta Viikkiin niinku minä yks kaunis kevätpäivä ku aattelin et ihan lyhyt matka. Tää on joku takahuoneen takahuoneen itäsiiven siipi, kuulutuslaitteetki särisee. Mut kyl tänne vielä joskus saadaan ne semmoset liukuhihnajutut ettei tartte ku seistä kyydissä.

Muistin vasta täällä kentällä (ja kiitos siitä äitille) että multa puuttuu UK-tyyppinen adapteri. Piti käydä hakemassa semmonen tuolta tax-freesta, onneks niitä oli siellä. Ostin myös teetä, kahvion kassatäti olis kaatanu mun termosmukini ihan laitoja myöten täyteen ja piti ihan sanoo sille että se korkki hulauttaa ne ulos jos se on liian täynnä.

Joku sanoi mulle tänään koulussa (kun tappelin rinkan kanssa siellä luentosalikäytävässä) että sä oot Maria kyllä tosi rohkea kun lähdet tollee yksin matkustaan. Mut mun mielestä tämmönen on enempi omasta jaksamisesta kiinni. Tää viikko on ollu ihan kaistapäinen, 8 h koulupäivii melkein joka päivä, ja sen lisäks vielä case-jutut omalla ajalla tehtäviksi (jotka mä jätin iloisesti tekemättä tällä viikolla, kuten ehkä rivien välistä pystyi lukemaanki, mut ei sillä enää väliä). No, välillä tuli semmonen olo, itse asiassa tiistaina illalla tuntu siltä et voi v*ttujen kevät oliko IHAN PAKKO taas tunkea väliviikko täyteen ayrshireläisiä naudanraatoja ku olis ollu aivan ihanaa mennä kotiin viikoks pelaamaan legopelejä ps3:lla ja kattomaan StarWars -leffoja. Mut joululomalla huomasin kyllä et kyl sitä pari päivää jaksaa lepäillä, mut siinäpä se sit on, ja sen jälkeen tulee BFM-syndrooma (Bored out of my F*cking Mind). Joten loppujen lopuksi saan varmasti enemmän irti tästä väliviikosta kun rääkkään itseäni nyt vähäsen.

B6:sta

Mulla muuttuu mieli n. 5 min välein; ensin meinaan hyppiä tasajalkaa innoissani kun olen taas lähdössä reissuun, ja hetken päästä meinaa melkein itkettää kun ajattelee mihin hulluuteen oon taas onnistunut ylipuhumaan itteni.

Rinkka lojuu tossa rappusissa parin metrin päässä mun istumapaikastani täällä luentosalissa. Tässä iltapäivällä on vielä case 2 -purkutilaisuus ja case 3 -avaus, eli farmakologian kurssin läksytehtävien läpikahlaus. Case 2 -tehtävät saatiin viime viikolla samalla kun purettiin edelliset (case 1). Nyt mietitään täällä yhdessä amoksisilliinin sielunelämää ja mä yritän keskittyä asiaan.

Tää loppuu klo 1600, luultavasti vähän aikaisemmin, ja mä lähden Kuopion kautta Helsinki-Vantaalle. Käyn kuopiossa sen takia kun otin kämpiltä mukaan rasiassa pekonipastaa ja syön sen vielä ennen lähtöä (sikäli kun pystyn tältä jännitykseltä nielemään mitään). Pakkasin rinkkaan myös omenoita, myslipatukoita, voileipiä kylmävaraajarasiassa (kiitokset Faballe, on ollut kätevä!) ja aika ison varaston suklaata :D Saavun Lontooseen niin myöhään etten ehkä enää pääse kauppaan ostamaan iltapalaa.

Lontoo on tosiaan nyt tällä kertaa lentokoneen keulan suuntana. Yövyn siellä ja jatkan heti huomenaamulla bussilla kohti Edinburghia, näillä näkymin kaksi yötä siellä, ja sunnuntaina sitten Glasgown kautta Johnstoneen, joka on tällä kertaa kohteena. Siellä asuu tarkastuseläinlääkäri, joka käy rannikolla töissä, pikkukylässä nimeltä Saltcoats, nautateurastamossa. Ja hänen työtehtäviinsä on mun ensi viikon aikana tarkoitus tutustua.