Kohta lähdetään!
Aamu sujui oikein jouhevasti ja kiireettä. Heräsin jo puoli kasilta kun en enää saanut unta, pakkasin juustot ja loput tavarat ja lähdin ratikkapysäkille. Rinkka painaa ihan liikaa. Onneksi pääsen takaisin hierontatyynyn luo ja Samin osaaviin käsiin jo muutaman hassun tunnin kuluttua.
Maryvonne ja Josef olivat alun perin lähdössä jonnekin reissuun viikonlopuksi, mutta Maryvonne mursi nilkkansa torstaina, niin jäivät sitten kotiin. Josef valmisteli keittiössä aika ihanan näköistä aamiaista, kun lähdin. Maryvonne palautti aamulla mulle myös depositin käteisenä, eli sekin on jo hoidettu.
Söin lentokentän rautatieasemalla aamiaiseksi kroisantin ja mustaa teetä sen kanssa. Palovammavahinko kävi Hauptbahnhofilla, jossa minulle osoitettiin saman tien suunta lähimpään suihkulähteeseen päin, jossa sain kylmätä kättäni. Tee oli tietysti maassa, mutta kahvilan myyjä toi minulle uuden kupin ja jotain salvaa samalla kun änkytin kiitoksiani ja anteeksipyyntöjäni.
Tuli mieleen yksi juttu, jota en olekaan tainnut kirjoittaa tänne. Viimeksi kun lensin, matkustin Zürichiin Tukholman kautta. Mulla oli silloin aika painavaksi pakattu iso ja kova käsimatkatavaralaukku. Kone tuli niin täyteen, että hyllyt oli jo ihan täynnä kun pääsin omalle paikalleni, joka oli tietysti varauloskäynnin kohdalla kaiken lisäksi, eli jaloissakaan ei saa pitää mitään. Laukku laitettiin vähän kauemmas, ehkä parin rivin päähän hyllylle, jossa oli vielä tilaa. Mun takana istui naureskeleva ja sveitsinsaksaa kovasti jutteleva seurue keski-ikäisiä miehiä, joilla kaikilla oli joku musta hevibändin kiertuepaita päällään. Kun laskeuduttiin, jouduin pyytämään apua laukkuni saamisessa, koska se oli niin kaukana. Yksi miehistä nosti laukkuni minulle ja voihkaisi "oijoi onpa painava, mitä sinä oikein olet pakannut tänne?" Vastasin aika pokkana, että oman saunan, ja kiuaskivet ovat siellä laukussa. Koko seurue purskahti hörönauruun ja muut lähelläolevat myös, jotka kuulivat vastaukseni.
