Viikistä

TURKUUN, Helsinkiä pakoon, soudan Turkuun, wo-ooo, lippu mastoon... 

No, sen pitemmälle se ei rimmaakaan enää :D Ei mulla ole airoja eikä mastoa, enkä kyllä mene huomenna Turkuun veneellä vaan junalla. No, tässä nyt kuitenkin Indonesian reissun kuvamateriaalia, vihdoin ja viimein :)

En ottanut kuvia ihan joka päivä, Bogoriinkin mentiin oikeastaan vasta kolmantena päivänä. Bogorissa on agricultural university, johon kuului myös yhtenä yksikkönä eläinlääkis. Kampus oli iso, mutta me päästiin näkemään vain eläinsuojat ja vähän tuntui, ettei niitäkään ihan kaikkia (ehkä vain ne edustuskelpoisimmat...) Hevoset tosin olivat aika laihoja, yksi musta oli tuon ruskean viereisessä pilttuussa ja se oli niin laiha etten edes viitsi julkaista sen kuvaa täällä. Niin kuin thestral, mutta ilman siipiä.

Tämä on joku niiden oma nautarotu, rakenteesta päätellen lypsykarjaa. Laihoja kuin mitkä, ja isot korvat. Nämä olivat hiehoja, mutta oli muutama sonnikin, ja lehmä.

Muutama utelias tämän kevään varsa tuli morjestamaan.

Tuossa näkyy vähän jonkun aitausta.

Eläinsuojissa ei ollut seiniä, pelkkä katto vain. Kun sitä lunta tai jäätä tai kylmyyttä ei tosiaankaan tarvitse pelätä talvella.

Puissa killui kaikenlaisia puuhedelmiä.

Kaverukset MMMÄää ja MMMMÄä.

Bogorin kampuksella oli tietysti myös luentosaleja. Tässä muutama kuva ensimmäisestä GA:sta (general assembly).

Istuin siellä norjalaisten kanssa. Siellä piti istua jaostoittain, ja jos mahdollista niin myös maittain. Mulla oli helppo homma, sain valkkaa ihan ite missä istuin.

Aamupäivä Bogorissa. Tuolla aukeaa laakso, mutta se oli sumun peitossa. Aurinko paistaa.

Tässä tuo valkoisuus tuolla taivaalla on aurinko, mutta se ei halua valottua tuon paremmin. Oli kaunista.

Cimory on tosiaan meijeriyritys Indonesiassa, omien sanojensa mukaan voittoa tavoittelematon maidonjalostaja, jonka tuotteina ovat jogurtti, jäätelö ja sitten tämä maustettu maitojuoma. Tässä mukissa oli mansikkamaitoa. Ihan hyvää, vähän niin kuin juotavaa jogurttia, jonka happamuus puuttui.

Tuonne alas me mentiin.

Kysyin nimeä, ja se taisi olla Cimo. Lehmille annetaan nimet vähän samaan tapaan kuin meilläkin, emän nimestä johtamalla, sikäli kun kekseliäisyyttä riittää. Cimon vasikka oli sitten Mory tai jotain. Äh, en enää muista, mutta jotenkin se liittyi tähän meijerin nimeen. Vähän niin kuin joku antaisi Suomessa lehmälle nimeksi Valio.

Me saatiin lypsää Cimoa. Tosi hygienistä, Cimo sai varmaan meiltä nyt oikein kunnon kokoelman utaretulehdusbakteereita ympäri maailman. No, onneksi Cimo saa rehussa antibiootteja ja vedessä desinfiointiaineita niin paljon, ettei ole syytä huoleen. Pakko kerskua sen verran, että tuo tumma nuorimies tunnisti meidän joukosta ne muutamat, jotka osasivat lypsää lehmää. Oli hauska huomata, että yhteinen kieli voi puuttua mutta yhteisiä taitoja voi silti löytyä.

Tämä hieho puuhasteli ja kerjäsi rapsutuksia ja herkkuja aitauksessa Cimo-lehmän vieressä. Tuossa sen suusta taitaakin näkyä jotain kaislamaista, rehu oli tuoretta ja ehkä bambua, tai maissia. Onkohan bambu liian karkeaa lehmälle...?

Tämä ujo sammakko piileskeli rehusankojen luona.

Tuolla katoksessa oli lypsypaikka, ja hiehon aitaus näkyy tässä.

Melkein 200 edustajaa on hankala järjestellä ryhmäkuvaan.

Bogorista matka jatkui busseilla Jakartan lentokentälle ja kohti Yogyakartaa.

Tämä kuva on Yogyakartasta. Yogyakartalta. No, siitä kaupungista kuitenkin. Kadut olivat leveämpiä ja muutenkin paljon viihtyisämpiä kuin Jakartalla/-ssa. Tosin, on myös mahdollista, että Jakartakaan ei ole kokonaan sellainen mitä me nähtiin, koska se on niin iso pinta-alaltaan. Ehkä me vain ei ajettu niitä kauniita katuja pitkin.

Tämä on mun ja Fionan huone Yogyakartan hotellista juuri kun me oltiin saavuttu sinne. Niin, aika siistiä. Eipä ollut enää parin päivän päästä :D

Nämä kuvat ovat Yogyakartan kampusalueelta. Yritin saada muutamia kuvia meidän porukasta.

En muista ihan kaikkien nimiä, mutta tuo blondi, jolla on kädet ylhäällä on Ashley, alun perin jenkeistä, mutta opiskelee Grenadalla. Tai Granadalla. Onkohan se maa vai osavaltio... Tulee vaan mieleen joku Karibian saari.

Näistä pojista kaksi oikeanpuolimmaisinta ovat kai Sloveniasta. Tai Puolasta. Apua. Sloveniasta varmaan. Sloveniasta oli iso porukka, jonka jäsenet juttelivat lähinnä keskenään jotain nopeaa slaavikieltä, josta ei saanut paljoa selvää. Tuo vihreäpaitainen on Turkista, mutten muista nimeä.

Tästä tunnistan useampiakin ihmisiä, mutta nimet ovat hankalampia ja muutenkin, otin tämän siksi, että tuo FACULTY OF VETERINARY MEDICINE näkyy noin hyvin. Miksiköhän se on tuolla englanniksi...?

No tässä tiedekunnat ovat paikallisella kielellä.

Tällä rastilla meidän piti tehdä ryhmissä kolme erilaista tikkausommelta.

Taisin antaa kameran kokeltavaksi jollekin. Tässä on meidän joukkue, tai ainakin osa siitä. Seth on alun perin Ghanasta, mutta opiskelee muistaakseni Shanghaissa tai Hong Kongissa (en muista kummassa) ja edusti tuolla sitten IVSA China -jaostoa. Sinipaitainen viiksekäs nuorimies on Panos, Kreikasta, ja ilmeisesti siellä päin ei ole ollenkaan hassua, jos lempinimi on Panos. :D Marit Trondheimista, Norjasta oli myös mukana meidän joukkueessa.

Joukkuekisan jälkeen mentiin syömään. Näillä ravuilla ei näytä olevan kovin viihtyisät puitteet, mutta ilmeisesti ruuan tuoreus menee eläinten hyvinvoinnin edelle, ainakin tiettyyn pisteeseen asti.

Me tarvittiin aika monta pöytää.

Tällä kalalla oli sentään vähän kalusteita altaassaan.

Iltaisin oli pimeää, ja pimeys tuli yllättävän nopeasti. Hämärä aika ei kestänyt ikinä puolta tuntia kauempaa.

Seuraavana iltana mentiin katsomaan Ramayana-tanssiesitystä. Siitä on kirjoitettuna niin pitkät pätkät tuolla aiemmin, etten mene juonen yksityiskohtiin enää tässä. Tai yritän olla menemättä.

Tässä kuvassa ovat Ashley, ja Mina Norjasta, mutta tuon ruskeatukkaisen naisen nimeä en muista. Ilmeisesti hän oli ranskalainen. Tämä kammottavan ruma patsas oli teatterin ulkopuolella ja minustakin on kyllä valokuvia sen vieressä, mutta ne ovat jonkun muun kamerassa.

Tuonne me mentiin!

Krhm. Tähän väliin on pakko sanoa muutama sana vessoista. Sitten jätetään se aihe toistaiseksi taas, kunnes tavataan jotain aivan merkillistä, siis vielä merkillisempää kuin nämä merkit tässä.

Sanotaan vaikka niin, että ohjeistus oli erittäin havainnollistava.

Ah, mitä draamaa... En enää muista kohtausten yksityiskohtia, mutta luulisin, että tässä ovat ilkeä keisari (tai sotapäällikkö tai joku) Ramana, ja prinsessa Shinta, joka rakastaa vain prinssi Ramaa eikä tahdo mennä naimisiin ruman vanhan miehen kanssa.

Harmi, etten saanut parempaa kuvaa tästä linnusta, enkä muista edes nimeä. Kyseessä oli sanansaattaja, joka löysi Shintan (alareunassa) vankilasta ja kiiruhti kertomaan Ramalle, missä tätä pidetään vankina. Tai jotenkin niin se meni. Rohkea teko, ja lintu saikin surmansa myöhemmin juuri, kun oli saanut kerrottua Ramalle uutiset.

Tämän temppelin nimi oli pakko tarkistaa wikipediasta. Sen nimi on Prambanan.

Tässä muutama onnistunut kuva pyrotekniikasta. Nämä tässä taitavat olla Raman puolella taistelevia apinoita, joita johti valkoinen apinajumala Hanuman.

Tästä voisi osoittaa nuo näytöt tuolla lavan molemmin puolin. Niihin tuli tekstinä tarinan kulku aina sitä mukaa kun jotain uutta tapahtui. Esitys itsessään oli upea, mutta tarina teki siitä samalla koskettavan.

Suuri loppukohtaus lähestyy.

Rama taisteli Ramanaa vastaan kunnes voitti tämän.

Shinta oli aika hyödytön prinsessa, enimmäkseen vain katseli vierestä kun miehet tappelivat.

Niin joo, ja kaiken kukkuraksi Rama ei voitettuaan tietenkään luottanut siihen, ettei Shinta ollut ollut uskoton hänelle.

Yhyyy.

Shinta neuvokkaana nuorena naisena tietysti sitten päätti polttaa itsensä elävältä todistaakseen Ramalle olevansa yhä puhdas.

No niin, loppu hyvin kaikki hyvin, Rama uskoi lopulta että Shinta ei uhkaisi polttaa itseään elävältä jollei olisi ollut uskollinen koko ajan. Voihan sen ehkä niinkin järkeillä.

Tässä muutama lähikuva tanssijoista.

Nämä ovat jonkin kukan terälehtiä, ehkä ruusun. Niitä ripoteltiin lavalle yhdessä kohtauksessa, josta en muista enää muuta kuin että hieno se oli.

Nuo kaksi keskimmäistä ovat Shinta ja Rama. Sininen sharonki taitaa olla Ramanan hovin palvelijattarella, joka suojeli Shintaa Ramanalta tämän ollessa vankina. En muista yksityiskohtia, mutta tälläkin oli jokin merkitys.

Tässä kuvassa on Mita, jolla on tuo roosanvärinen huivi päässään. Hän oli huonekaverini Jakartan hotellissa muutaman yön ajan heti sen jälkeen, kun olin tullut Indonesiaan.

Apinat olivat lapsia, joitain ehkä ylä- tai ala-asteikäisiä.

Mutta ilmeisesti varsin tottuneita ulkomaalaisiin ja valokuvaajiin :)

Otin muutaman kuvan bändin kalustosta.

Tämä on ainoa kuva, jonka sain valkoisesta apinasta, Hanumanista. Hän johti apinajoukkoa ja auttoi ja rohkaisi Ramaa hankalissa paikoissa. Rohkea tyyppi.

Tanssiesityksen jälkeen käytiin vielä syömässä.

Nämä kuvat ovat Yogyakartan hotellin ulkopuolelta.

Hotellissa ei ollut lainkaan ulko-ovia. Hisseille ja portaille saakka pääsi suoraan terassilta. Itse asiassa meidän huoneen ovelle pääsi suoraan avaamatta ainuttakaan ovea matkan varrella.

Seuraavana päivänä oli taas lisää GA:ta. Melkein joka päivä oli, mutta tänään oli GA:n lisäksi käärmeiden ja muun inhottavan käsittelypäivä. Siis henkisesti ja fyysisesti käsittelypäivä. Kun näin tuon keltaisen ällötyksen, olin ihan varma, että kiertäisin kaikki niin kaukaa kuin vain pystyin.

Eikä mitään muttia, ihan sama vaikka tilaisuus olikin ainutkertainen.

Minua ette saa koskemaan tuollaiseen inhottavaan otukseen, hyi sentään.

No, kaikki eivät kaikki olleet yhtä järkyttyneitä.

Tässä on Lynn, Ranskasta. Ja anteeksi, Lynn, jos kirjoitan nimesi väärin :)

Loppujen lopuksi olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä pienet ovat sata kertaa inhottavampia kuin ne isot.

Mutta ovat ne tietysti ihan kuvauksellisia. Jos alkaa leikkimään kameran makro-ohjelmalla.

Panos oli kova pelleilemään.

Jos hän löytää nämä kuvat, niin tässä olisi hieno profiilikuva vaikka Facebookiin :D tai ehkä joku noista toisista, joissa näkyy paremmin, mitä tapahtuu sille, joka laittaa varaanin päänsä päälle.

Se nimittäin luulee sinua puuksi.

Ja lähtee kiipeilemään oksiasi pitkin.

Ja laittaa hännän naamallesi, koska pitäähän jollain varmistaa ettei putoa maahan.

Niimpä niin.

"Hei minä olen pieni ja söpö pystykorvainen karvainen ja isosilmäinen nisäkäs."

Tällä käärmeellä oli kiireinen aamupäivä. Tuli mieleen vankeudessa syntynyt brasilialainen kuristajaboa Lontoon eläintarhasta, jonka 10-vuotias Harry Potter vapautti. Tai ei oikeasti, mutta kirjassa.

Tämä on joku pyton. Oli sillä alalajikin, mutten muista sitä enää.

Niimpä niin. Ja minä ihan oikeasti vannoin, etten koskisi seipäälläkään mihinkään matelijaan, hyiyäkkamalaa... Suun asennosta tässä kuvassa voi sanoa, että puhuin käärmeelle. Kyllä käärmeillekin voi lässyttää niin kuin koirille.

Tässä on Silje, Norjasta. Ja joku ällö vihreä. Yäk. Nämä pienet olivat inhottavia.

Tämä on parempi kuva siitä tiedekunnan päärakennuksesta kuin se aiempi.

Ikivihreitä puita. So to say.

Käärmeaamupäivän jälkeen oli vuorossa retki Borobuduriin. Siellä oli paljon turisteja, ja turistirysiä.

Tämä rouva ei ollut osannut päättää, minkä hatun olisi laittanut päähänsä tänään.

Tuo iso pyöreä solun näköinen juttu tuossa kartassa on se temppeli.

Tässä kuvassa on bambuja. Niitä kasvoi rakennusten seinustoilla.

Borobudur oli keskellä riisipeltoja, ja joka puolella oli vihreitä puita ja pensaita, ja ruohoa. Kaunis paikka.

Norsuhavainto! Aika pieni norsu, mutta norsu silti! Minä olen nähnyt norsun!

Oli myös istutuksia, mutta aika iso osa kaikesta tuosta vihreydestä oli kyllä ihan luonnontilaista.

Tuolla se temppeli näkyy.

Sinne piti kävellä loivaa ylämäkeä.

Kujan loppupäässä oli myös portaita, ja niiden vierustoilla lisää pensaita ja istutuksia.

Nyt ollaan jo temppelin ensimmäisissä kerroksissa. Seinissä oli kaikenlaisia kuvia.

Temppelissä oli yhteensä jotain parisataa tuollaista istuvaa Buddha-patsasta. Joku näppärä tasaluku, mutten muista sitä. Jotkut yrittivät laskea niitä.

Temppeli oli ylhäällä ja näköala upea.

Tutkin tuota kiveä vähän tarkemmin, ja se oli tosiaan jonkinlaista hiilenmustaa laavakiveä.

Koko rakennelma oli tällaisten kellojen peitossa.

Tämä oli keskimmäinen kello, vähän isompi kuin muut.

Yksi kello oli avattu, ja siellä oli sisällä pienempi mietiskelevä Buddha.

Tuossa vähän perspektiiviä.

Hetkinen... Chaz (Charlotte, UK), joku vaalea, joku brunette, Fiona, minä, ääh, joku britti taas, jonka nimi kyllä pitäisi muistaa mutta tuo reunimmainen on Merel, Wisconsinista.

Vicky (UK), joku jonka nimeä en muista, Merel ja Melissa (tätä Wisconsinin porukkaa), minä, Sarah (Länsi-Virginiasta), tuossa alhaalla Vickyn vieressä Amelia Lontoosta, Joe (tai Jo, oikea nimi taisi olla Joseph), ja Chaz. Chaz sanoi, että kaikki Charlotte-nimiset ovat yleensä lempinimeltään Charlie, ja heidän luokallaan oli niin monta Charlieta, että hän oli sitten Chaz.

Temppeliin piti mennä eri kautta kuin sieltä tultiin pois. Mitään pääsymaksuja ei ollut, mutta käytävät olivat niin kapeita ja portaat niin hauraita ja hankalia, että yksisuuntainen liikenne oli ehkä paras vaihtoehto.

Temppelin ulkopuolella oli matkamuistomyyjiä. Ja tuolla reunassa on myös juomapullojen myyjä. Siitä sai ostaa kaikenlaista pullotettua juotavaa.

Jokaisessa kojussa oli samat esineet. En muistaakseni ostanut täältä mitään.

Tämä äijä teki näitä ihomaalausjuttuja. Joku sanoi, että ei Indonesiaan voi vain tulla ilman, että ottaa tällaisen.

Halusin olkavarteen, jotta voisin yhä pestä käsiäni. Nyt on jo lokakuu, mutta edelleen mulla näkyy mustia ihokarvoja tossa kohdassa. Toivotaan, ettei tuo muste mennyt liian syvälle karvatuppeihin.

Kongressin toisiksi viimeisenä iltana oli hienompi pöytäjuhla. Siellä oli esityskin, kansantanssijoita.

Tämän tanssin aihe oli jokin lintu. En muista kovin tarkkaan.

Suomen jaoston edustus.

Team Scandinavia 4-evah :D ja George Clooney.

Tämä kuva on meidän huoneen ikkunasta. Hotellin seinien takana näkyy, millaista takapihoilla voi olla. Kivimurskaa.

"Nyt, reppu, jupiset, riimisi rupiset tai katkon sinulta nyörit!" No, en sentään, ihan kiva rinkka olet ollut ja palvellut kiltisti :)

No niin, tästä alkoi sitten eeppinen post-congress Balilla. Nämä kuvat ovat hindutemppelistä, Uluwatusta. Sinne piti laittaa sharonki päälle. Sieltä sai lainaksi, jos ei ollut omaa. Mä olin koko porukasta varmaan ainoa, jolla oli oma.

Jaava (Jakarta ja Yogyakarta) on muslimialuetta, mutta Balilla on hinduja. Tuntuu jotenkin hassulta, että viereisellä saarella on aivan eri uskonto ja kulttuuri. Niin kuin Helsingissäkin olisi pelkkiä luterilaisia ja Tampereella katolisia. Hassua. Tässä näkyy myös tuo portti. Se näyttää siltä, että tuollainen symmetrinen patsas olisi halkaistu kuin veitsellä keskeltä. Se on kai joku hindujuttu.

Ah, viis temppelistä, näköala oli aivan mahtava.

Tässä minä ja Silje :) ja joku kukkiva puu.

Tämä jyrkänne oli paljon jännempi kuin itse temppeli.

Pakollinen ryhmäkuva :)

Kukkivia pensaita oli paljon. Pohjois-Euroopan kukat ovat pieniä ja vaatimattomia näihin verrattuna, mutta kieltämättä monella tavalla paljon kauniimpia.

Näitä kuvia on paljon, tässä yksi. Tässä kuvassa ei tietenkään näy meren hidasta liikettä ja maininkien ääntä.

Temppeli oli aika pieni, ja se oli rakennettu tuon jyrkänteen kärkeen. Hienosti valittu paikka.

Sofie valitteli ääneen, ettei hyppykuvat onnistuneet ikinä. No, minä sitten päätin todistaa, että kyllähän onnistuvat. Sofie on ruotsalainen, mutta opiskelee Oslossa.

Tuo vaalea tuolla on Fiona, nuo kaksi muuta ovat pojat Espanjasta ja Malesiasta, muistaakseni. Nimet saisi facebookista, mutta en muista niitä nyt.

Aika nätti sharonki :)

Tuolla jyrkänteen reunalla näkyy polku, joka kulki tuon kivisen aidan takana. Ihan hyvä ratkaisu laittaa aita tuohon.

Temppelissä oli paljon istutuksia ja lisää kukkivia pensaita ja puita.

Tämä temppeli oli open for business, eli kaikkein pyhimpiin paikkoihin ei päässyt.

Tuo valkoinen tuossa on alttari. Niitä oli myös katujen varsilla.

Kädellisiä!

Meillä oli yksi luentokin kädellisistä. Indonesiassa on luonnonvaraisia kädellisiä. Siis ei-ihmisiä, joilla on naama ja sormet ja varpaat. Meillä on Suomessa hirviä ja jäniksiä ja minkkejä ja susia. Näillä on pikkuapinoita ja sarvikuonoja ja orankeja.

Nämä olivat kaiken kukkuraksi aika kesyjä.

No, oli mulla näköjään toinenkin kuva alttarista.

Oli ne ihan söpöjä, mutta... No, käärmeet tekivät kyllä syvemmän vaikutuksen.

Tämä ranta oli meidän ensikosketus Indonesian rantaelämään. Oli aika huono ranta, kerroinkin tästä.

Oli hauskaa, kyllä, mutta aika täynnä ihmisiä.

Söpöjä rabiespöpöjä :3

Tässä muutama kuva vuoristosta, sieltä telttailupaikasta.

Se oli kiva paikka.

Tiedän, että monen mielestä tämä retki oli vähän epäonnistunut, mutta oli täällä minusta ihan hauskaa.

Tuossa meidän majoitus.

Nuo ovat ilmeisesti paprikoita.

Illalla grillattiin maissia. Oli hyvää :)

Lisää hinduportteja!

Tuon pensaan takana tuolla näkyy järvi. Siellä oli niin sumuista, ettei sen toista rantaa nähnyt.

Ainoastaan turistit liikkuivat katosten ulkopuolella. Tämä temppeli oli myös open for business.

Kaikilla oli tuollainen uhri mukana, suitsuketta ja hedelmiä ja suolakeksejä tai jotain muuta mukavaa.

Temppeli oli aivan järven rannassa.

Tuo oli kaikkein pyhin paikka, sinne ei päässyt ollenkaan, paitsi ehkä jotkut papit tms.

Varmaan tuollaisella veneellä.

Echo beach. Ihana paikka.

"Meri! Meri on tullut takaisin!"

Tuo oli hyvää, niin kuin sitruunamehua. Pullo on tallessa :)

Tuossa BBQ-ravintolassa sai ranskalaisia perunoita. Ihanan makuisia, namnam.

Tämä mulla on taustakuvana tietokoneessa.

Ja hinduportti taas! Tässä se näkyy aika hyvin. Tuossa näkyy muuten myös miten vuorovesi on noussut. "Tide", hetkinen, onkohan se niin että nyt on "tide", kun vesi on korkealla...