Edinburgh'sta

Ah, 10 h unet, just what the doctor ordered. Aamupalaksi oli mustaa teetä, kreikkalaista jugurttia, aprikoosihilloa ja jotain ällöä vadelma-valkosuklaamysliä. No, kyllä se menetteli mut Glasgow'sta ostan kyllä jotain hevosen kauroja joissa ei oo mitään ylimäärästä. Siis huomenna sit ku käyn itelleni kaupassa. Laitan tän nyt tänne ennen ku unohdan: Skotlannissa voi juoda hanavettä! Etelämpänä Englannissa ei kannata, mut täällä voi.

Taas saan onnitella itteäni oikeasta pakkaamisesta; makuupussi. Ensinnäki siks et tässä kämäsessä opiskelijakämpässä ei oo loputonta petivaate-tyyny-lakanavarastoa niinku Suomen armeijalla, ja myös siks että untuvapussiin on ihana käpertyä nukkumaan.

Kämppä on tosiaan vähän rähjäinen, mut ei kuitenkaan läheskään yhtä paha ku lontoolaiset hostellit. Se on tavallaan vaan käytävä jonka varrella on kolme huonetta kummallaki puolella ja päädyssä vessa (ja yks huone on siis kylppäri ja yks on keittiö eli jäljelle jää neljä makuuhuonetta). Asukkaitakin on neljä, kaikki aasialaisia mut eri maista koska kaikki puhuu englantia keskenään; kaks eläinlääkisläistä, yks sosiologian ja yks psykologian opiskelija. Keittiön sohvilla nukkuu kaks unkarilaista ja mä nukun Yvonnen huoneessa. Yvonnen huoneessa haisee oudolle, niinku vähän käryävä muovi, mut siel kyl pystyy nukkumaan ihan hyvin.

Ryhmävaihtarien ohjelmassa oli aamulla huiputusta; Arthur's Seat, 250,5 metriä meren pinnasta. Ei tarvinnu mennä edes bussilla, polku alkoi yhden puiston laidalta kävelymatkan päässä keskustasta. Aurinko paistoi pilviverhon läpi ja tuuli koveni sitä mukaa kun noustiin ylemmäs. Tuli mieleen se huippu joka me kiivettiin Satun kanssa sillon kun oltiin Reykjavikissa ekaa kertaa (oon jo unohtanu sen nimen). Mä vaihdoin pipon ja laitoin toppatakin ja fleecekaulurin päälle nousun aikana, siinä tuli kyllä lämmin mutta tuuli oli aika hyytävä, melkein vei mennessään jos horjahti väärässä kohtaa. Huipulta näki merelle saakka, mut siellä täällä kukkulan vierustoilla oli myös muutama lampi, joissa oli aika paljon sorsia ja hanhia ja lokkeja, ja nähtiin me kaks joutsentakin. Mäen huipulla ei kasvanut mitään muuta ku ruohoa, mut alarinteessä kasvoi jotain keltasena kukkivaa katajaa ja edellissyksyn kanervaa (ihan ruskeeta ja vaaleat kukat oli kuivuneet).

Kukista tuli mieleen, mä näin eilen sen Edinburghin bussin ikkunasta valkovuokkoja tien varressa yhden metsikön laidassa. Tai jotain valkoisia kukkia ne oli ja kasvoivat just sillai mattona niinku valkovuokot.

Aamiaispöydässä oltiin juteltu unkarilaisten (tai no ne oli kyl kai saksalaisia) kanssa Suomen eurokolikoista; onko 1 euron kolikossa hanhia? Ei ole, vaan joutsenia :D Toinenkin arvaus meni väärin, koska 2 euron kolikossa ei ole kukkaa, vaan hilla, joka tosin näyttää ihan kukalta koska sen lehti on sen marjan takana just sillä lailla että se voi nopeesti katsottuna näyttää kukan keskustalta.

Budapestin eläinlääkiksessä on kolme "linjaa"; unkarinkielinen, saksankielinen ja englanninkielinen. Saksa ja englanti yhdistetään kolmantena vuonna ja opetus jatkuu ilmeisesti englanniksi. En kysyny vuosikurssikokoja, vois ehkä kysyä jos huomenna ehtii, mut ilmeisesti unkari on kuin onkin maailman puhutuin suomalais-ugrilainen kieli. Mä olin jotenkin luullut, että se olis väkiluvultaan suunnilleen Suomen luokkaa, mut on siellä ilmeisesti useampi kymmenen miljoonaa asukasta. Siitä päätellen, että niillä on varaa pitää kolmea eläinlääkislinjaa pystyssä. Ja, kuten aika monessa muussakin isossa yliopistokaupungissa, kansainväliset ja vaihtarit ovat aktiivisimpia kansainvälisyysjutuissa ja IVSAssa, niin täällä Edinburghissakin. Mun käsittääkseni ykskään näistä "unkarilaisista" ei oo oikeesti unkarilainen, enimmäkseen on saksalaisia ja ainakin yks norjalainen ja kyproslainen, ja muitaki kansalaisuuksia kyl löytyy... Ilmeisesti IVSAn Edinburghin jaostoonkaan ei kuulu tällä hetkellä kovin montaa jäsentä jotka olis oikeesti skotlantilaisia syntyperältään. Tavallaan se on vähän sääli, koska sehän kaikessa tämmösessä international shit osastossa on pointtina, aukoa silmiä jne. eikä jo valmiit vaihtarit/ulkkarit tartte sitä silmienavailua, ne on jo ohittaneet sen vaiheen. Mut ehkä ne tapaa tätä kautta muita samanhenkisiä tyyppejä, jotka on ehkä myös vieraassa maassa opiskelemassa jne. Enpä tiedä kun en ole ollut vastaavassa tilanteessa. 

Mentiin sitten huiputuksen jälkeen lounaalle yhteen aika isoon pubin tyyppiseen ravintolaan. Mä tilasin fish-n-chips -annoksen, ja olin ainoa, koska loput porukasta oli ilmeisesti syönyt sitä eilen. No, oli kyllä hyvää, mutta en mäkään ehkä huomenna söisi uudestaan, ei se niin hyvää ollu. Juteltiin pöydässä semmosesta jutusta kun tenteissä lunttaaminen - unkarilaiset sano, että se on itse asiassa aika yleistä niillä. Varsinkin siinä vaiheessa kun saksankielinen linja yhdistyy englanninkielisen kanssa eli just siinä kolmannella luokalla, siinä vaiheessa sitä alkaa näkemään. Eli siis että ihmiset käyttää älypuhelinta tentin aikana. Ja se kuulemma liittyy just siihen kun niitä on useampi sata ihmistä tekemässä tenttiä ja siel on ehkä yks valvoja koko salissa. Mä kysyin joltain et onks niillä käytännön kokeita niinku meidän obduktiotentti - Budapestissä ainakin on, mutta ne tekee patologian osuutensa kokonaan yhden päivän aikana, eli niillä on aamulla käytännön koe (raadonavaus) ja iltapäivällä teoriakoe, mihin liittyy suullisia kysymyksiä ja histopatologiaa, eli niillä on ihan mikroskopointitenttikin (jota meillä onneks ei oo, huh helpotusta). Mut aika rankkaa, ja opettajillekin aika rankkaa varmaan, ja ne sanoikin että loppuiltapäivästä jotkut tenttivalvojat väsyy ja alkaa päästämään ihmisiä helpommin läpi (jotkut tekee just päinvastoin eli niit alkaa ärsyttää ja ne reputtaa ihmisiä helpommin. Eli ei se kuulkaas rakkaat c-69-läiset, ei se ole helppoa muillakaan muissa elukkalääkiksissä, tämä patologian kahlaaminen. Tohon verrattuna kuulostaa siltä että meidän paton tenttiosuus on arvostelultaan suorastaan harvinaisen tasa-arvoinen siihen nähden mitä se vois olla... mikä ei siis tietenkään riitä syyks miksei sitä vois parantaa.)

Lounaan jälkeen alkoi tuulla kovaa ja myöhemmin alkoi myös sataa kaatamalla. Tuli ihan sellainen kesäinen olo kun satoi siis isoja pisaroita vettä ja ihan oikeasti kovaa. Suomessa sataa sillä lailla pelkästään kesällä ja ukkosmyrskyn aikana, vähän aikaa, tää vaan jatkui ja jatkui. Oikein perinteinen säätila, mut tavallaan tosi tuttu ja kotoisa. En tiiä, vaikee kuvailla tai selittää. No, joka tapauksessa lähdettiin omille teillemme, mä ja Yvonne käytiin kiertelemässä vähän kauppoja. Ostin pakolliset postikortit ja haalari-/rinkkamerkit, yhden magneetin, kaksi villahuivia ja tuliaisiksi pyydetyt skottiviskit. Viskikauppoja oli kyllä tosi paljon, me käytiin yhdessä semmosessa jossa oli iso hyllyllinen semmosia parin desilitran pikkupulloja. Pyysin myyjältä apua ja se valkkas mulle neljä eri tyyppistä laatua. Aattelin kyllä että voisin vielä Glasgow'sta ostaa jonku isomman pullon jotain vähän hienompaa. Mut päätän sen sit vasta ku selviää se, paljonko mulla on vapaata aikaa ja tarmoa kunhan se teurastamohomma alkaa. Herranjestas, nyt on vasta lauantai-ilta, eli oon ollu reissussa vasta kaksi vuorokautta... tuntuu ku olisin ollu viikon tai jotain, ja tää on vasta alussa tää hauskuus :D

Sainpa tänään tietää semmosenki jutun, että oon ollu nyt vuorokauden verran siinä kaupungissa, jossa J. K. Rowling on kirjoittanut kirjojaan. Käveltiin jopa sen kahvilan ohi, jossa se tarkalleen ottaen oli kirjoittanut niitä (tai ainaki niin väitetään). Yvonne kerto, että sillä on jopa oma hevonen, joka oli vähän aikaa sitten ollut hoidettavana paikallisen yliopiston heppasairaalassa. Ja pakko kyllä olla samaa mieltä ainakin siitä, että tää paikka ihan oikeasti kiihottaa jotain alkukantaista mielikuvitusta... Sillon bussissa jo aattelin ku kattelin niitä puita ja sitä ihmeen ivy-köynnöstä, että ihan oikeesti, ei mikään ihme että täällä asuvat ihmiset kirjoittelee kirjoja ihmissusista ja noidista ja velhoista ja ties mistä fantasiaelukoista. Eikä siis pelkästään maaseutu ja ne puut ja luonto, vaan kaupungeja myöten. Jätän tän ajatuksen nyt tähän sen takia että haluun kirjoittaa vielä muutakin tästä päivästä, mutta jatketaan joskus aiheesta. Mut sanonpa vielä sen, että tänne on oikeesti, ihan, pakko, tulla, takaisin. Ja vaikka pitemmäksikin aikaa, ei haittais ollenkaan.

No niin, tosiaankin, tultiinpa sitten takaisin tänne kämpille, ehkä viiden-kuuden aikaan kun oltiin shoppailtu tarpeeksi. Jos olisin ollut fiksu ja kaukonäköinen, olisin varmaan siinä vaiheessa vaan pitänyt pääni ja jäänyt tänne lepäilemään ja kirjoittelemaan omia juttujani (koska mulla on nyt taas kirjoittamisinspiraatio, mistähän seki tuli...? 8D) MUTTA ei, annoin ylipuhua itseni tonne tanssimistunnille. Ryhmävaihtareilla oli siis tosiaankin tänään illalla sellanen rivi-paritanssitunti, joka pidettiin yhden dormin käytävässä, eli se oli semmonen opiskelija-asuntola kampuksen lähellä. Meitä oli vähän liikaa ja se käytävä oli pitkulainen vaikka moneen tanssiin olis tarvinnu ison huoneen, joten meidän piiristä tuli vähän munuaisen muotoinen. Tanssin opettaja oli pieni skotlantilainen mies, jolla oli kiltti ja semmonen hassu vihree paita päällä; tanssit oli enimmäkseen kaikkia perinteisiä englantilaisia ja skotlantilaisia, yhden ainaki tunnistin Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjasta (kappale oli kyllä erilainen mut noita nyt on aika paljon erilaisia joten saatoin erehtyäkin), ja sit kokeiltiin tanssia myös semmosta Highland dancea, jossa oli säkkipillikappale taustana. Se oli aika hidas ja siit oli semmonen paritanssiversio kans olemassa, jota kans kokeiltiin, ja joka muistutti etäisesti jotain polkkaa tai jenkkaa, mut se oli kyl vaikeempaa enkä mä oppinu sitä kuvioo kunnolla. Mut ei se mitään, oli hauskaa, suurin osa oli helppoja, ja niissä vaan hypittiin ja pyörähdeltiin ja piti vaan pitää lukua siitä kenen käteen tarttui seuraavaksi. Naisia oli taas reippaasti miehiä enemmän niin kuin elukkajutuissa usein on, mut eipä se paljoa haitannu. Meillä oli hirmuhauskaa :D

Jotenka, lopputuloksena istun nyt täällä kämpillä taas kun onnistuin hyppäämään porukasta sopivasti pois. Ostin tesco-marketista jonkun minkälie pakastetun sweet-sour-kana-aterian ja lämmitin sen äsken mikrossa. Jalat on aika muusia ja on kyl ihanaa ryömiä kohta tonne makuupussiinsa lämpöiseen. Ja tosiaan, laitan nyt sen vielä tänne että mun tabletti on ilmeisesti menossa nyt lopullisesti rikki, kun se ei käynnisty enää. Eli watsapp-viestejä en oo lukenu tänään enkä varmaan lue huomennakaan enkä ihan lähitulevaisuudessa, joten jos on asiaa niin kännykällä sitten.

Skotlannista

No niin, mentiin rajan yli ehkä tunti sitten. Tien vieressä oli iso sininen taulu jonka yli oli valkosella vedetty henkselit. Sillon ei ollu vielä pimeetä mut nyt on.

Newcastlesta pohjoiseen tieosuus vaikutti aika pitkälti nelostieltä; yks kaista kumpaanki suuntaan ja ohituskaistoja aina välillä. Mut siel on kyllä motaripätkiäkin, kakskaistasia, seassa.

Tie meni vähän matkaa ihan meren rantaa pitkin. Sen tiesi siitä kun näki pelkkää sumua tuolla oikeen ikkunan puolella. Nähtiin merikin, vilaukselta, ja yritin ottaa kuviakin ikkunoitten läpi. Upean näköstä.

Kävin juttelemassa etupenkin poikaporukan kanssa. Ayrshire on ilmeisesti äännettynä jotenki [ei-jrr-shair] tollee kolmella tavulla, mut mä vielä kyselen paikallisilta. Äitille tiedoksi että Scottish pounds käy rahayksikkönä kaikkialla UK:ssa, ei tarvii vaihtaa rajalla, eikä kyllä pystyiskään kun ei bussi pysähdy siinä kohtaa. Mutta kyllä sellainen raha siis on olemassa, eikä vaan wikipedian mielestä.

Bussin wifi ei oo pelittäny mun laitteessa koko päivänä joten laitan nää road-trip terveiset nettiin heti ku saan sen taas toimimaan. Niitä on oikeesti kirjoitettu pitkin päivää, se vaan näyttää siltä että ne on kaikki 5 min sisällä tehtyjä. Ollaan jo melkein perillä! Ulkona tuulee tosi kovaa, tuuletuskanavat kohisee.

Newcastlesta

Ollaan aikataulusta ehkä 20 min myöhässä. Selvitin mitä se ihme köynnös on niitten puiden rungoilla: sen nimi on ivy ja se on ilmeisesti sen juttu että se tekee lehdet niin aikaisin että se varsinainen puu ei oo vielä edes silmuilla. Aina kannattaa kysellä ihmisiltä, syntyy keskusteluja. Ja ku on turisti niin saa kerranki ihan luvan kanssa olla pihalla asioista. Newcastlen taudin mukaan nimetty kaupunki jää nyt kuitenki taa ja matka jatkuu kohti Edinburghia. (Mun peppulihakset on kyl sitä mieltä et alkaa tää istuminen pikku hiljaa riittää).

M1:ltä ja Leedsistä

No niin, nyt ollaan taas uudennimisellä tiellä, 3-kaistaa suuntaansa, ja tätä pitkin ajetaan nyt sit varmaankin sinne Leedsiin. Eikä muuten ole mitään harhaa, se vihreys siis, nyt sen huomaa, koska tääl on ihan vihreenä kaikki pellot mitä näkyy. Myös pinnanmuotoja alkaa olla aika selkeesti, aika jyrkkiäki mäkiä laskeutuu ja nousee tää tie. Vähän matkaa tää meni päällekäin sen eteläsuuntaan menevän kanssa, niinku semmosel ihme parvekkeella sen toisen alapuolella (meni silta tommosen jonku jokilaakson yli, varmaan piti säästää asvalttia).

Tänne me pysähdyttiin. Tarkempi paikka tais olla Sheffield, tai sitten siitä lähti jatkoyhteys sinne, ei tullu ihan selväks. Lisää porukkaa tuli kyytiin.

Ekat koivut bongattu! Vähän käkkyräisiä mut muuten ihan samoja valkosia ku kotisuomessaki.

Teiden varret on kyl ihan karseessa kunnossa, tosi paljon muoviroskaa lojuu kummallaki puolella. Tai ehkä paikalliset lions clubit ei siivoo niitä niinku nelostietä.

Oon nyt tän reissun aikana yrittäny ehkä neljälle random ihmiselle sanoa jotenki yksinkertaisesti että mitä mä oon tullu tekeen tänne britteihin. Harva edes tietää et eläinlääkisläisten pitää tehä teurastamoharjoittelu (toisaalta, voiko niitä syyttääkään, ei se mitään yleistietoo ole että eläinlääkäreitä on töissä teurastamoissa). "Why would you want to go to an abattoir?" kysyi toi yks kanadalainen tyyppi tuol hostellissa, mä vastasin sille vaan et no, en mä haluaiskaan mut ku se kuuluu meijän food hygiene juttuihin niin se on pakko tehä. No, sit aattelin että alan tästedes vaan sanoon et oon vierailemas kavereitten luona jotka on vaihtareina täällä päin, mikä on siis vain tavallaan totta koska Yvonne ei oo vaihtari ja Katjan luona mä en nyt käy tällä kertaa :D eikä sekään taida olla vaihtari oikeesti... no, mut sen ihmiset tajuu helpommin. No, sit aattelin et oisko se sit muka tyhmää lähtee vieraileen jonku vaihtarikaverinsa luona. Et olinko mä jotenki äh, turha jahkailija ku sillon joululomal aattelin et jos en saa teurastamopaikkaa täältä niin en mä sit viitsi lähtee ollenkaa. Perhana, jos huvittaa lähtee Skotlantiin reppureissaamaan ja käydä lähettämässä terveisia Cardiffin riftiltä (sori, en tiiä mikä se on suomennettuna) tai Abbey Roadilta tai Newfoundlandilta tai Hyväntoivonniemeltä niin sillon pitää lähtee, eikä miettiä et saavutanko mä tässä nyt jotain, opintopisteitä tai jonku harjoittelujutun tai jotain muuta tyhjänpäivästä.

Nyt ollaan muuten Leedsissä. Tää on iso kaupunki, kierrettiin pitkään tommosilla kaikenmailman kierremotareilla, välil sillalla ja välil maata pitkin.

Sherwoodin metsästä

Tai ainaki tosi läheltä! Semmonen kyltti bongattu tien varresta :D ja myös Nottingham, tottakai.

Itse asiassa nyt tuli semmonenki ku Robin Hood Airport 8D

Doncasterin eteläpuolelta

Etupenkin korealaiset kävi sanomassa kuskille että etuikkuna huurtuu ja kuski laittoi tääl yläkerrassa sitte puhaltimet päälle. Ei se varmaan niin kylmää se ilma ole mitä sieltä vois tulla, mut on tääl silti vähän jääkaappiolo nyt, piti ihan panna takki päälle.

Tosi paljon paikannimii, jotka päättyy -ton, -ham tai jotain-ster. No nyt tuli Newark, mut muuten kyl varmaan 3/4 kaikista menee noihin kolmeen porukkaan.

Lampaita ja hevosii näkyy nyt jo aika paljon. Osa on tarhoissa mut kyl tuol on jo ihan laitumellaki muka syömässä jotain viime syksyn juuria. Jotkut laitumet on kyl tosi vihreitä, niis on ihan mättäiks asti ruohoa. Ihan niinku olis vähän ehkä vihreämpää täällä ku siel Lontoon ympäristössä. Ei oo ehkä kevät mitenkään pitemmällä, se nyt olis vähän outoo muutenki ku pohjoiseenhan täd mennään, mut ehkä näil kasveil on pienempi ilmansaaste-raskasmetallikuormitus.

Okei, tuoksuu joku ihana rasvanen pasteija, eli joku syö eväitä. Eli kyl tääl saa syödä. Mietin ku kukaan ei syöny mitään, et onkohan tääl syöminen kielletty jostain ihme syystä... mut joo, olis vähän kohtuutonta jos näin pitkäl matkal ei sais olla omii eväitä. Mullaki on, ostin Victorian bussiasemalta tomaatti-mozzarellapatongin. Oli ajatuksena käydä hakeen subi, mut sit en jaksanu rupee ettiin semmosta ku oli vaan puol tuntii aikaa siinä.

jostain toiselta motarilta kuin missä alun perin oltiin

No joo, löysin kyllä nimenkin: north A1. Tehtiin hassu siirtymä itään päin, suunta on yhä suurin piirtein pohjoinen mut tie on eri, pienempi ja vaan 2 kaistaa kumpaanki suuntaan. Se eka motari olis kai menny suoraan Nottinghamin kautta Leedsiin (joka muuten on myös yks meijän pysäkeistä) Hitsi ku osais lukee noita ohjekylttejä, tietäis mitkä nimet on kaupunkeja, mitä kreivikuntia ja läänejä ja mitä näitä nyt edes on, tietäis edes sen. Joku Peterborough on nyt tulossa vissiin kohta, se on kai kaupunki.

Tääl ei oo yhtään lunta. Lontoossa näky jotain kasveja joissa oli lehtii mut ei kyl näyttäny tänvuotisilta, niittenhän pitäs olla ihan silmuja tai edes vähän pienempii. Nyt ollaan jo niin landella ettei näy paljoo vihreetä, jotkut pellot on kyl jo oraalla mut muuten noi puut ja pensaat on semmosii erisävyisii ruskeita, jotkut on melkein liiloja et kai ne kasvaa jo uutta. Tonne peltojen keskikohdille on jätetty yksin seisoon tommosii ihan valtavan kokoisia puita, varmaan tammia tms. Ja sit aika paljon näkee semmosii puita jotka on ihan tyvestä latvaan asti jonku ihme köynnöksen peitossa, ja niit on eri asteisia et joillain on se köynnös vaan rungossa ja jotkut on semmosii ettei sitä puuta edes näy sielt alta. Nyt näin äsken vähän lähempää, nii näyttääpä vielä siltä että se köynnös on täydessä lehdessä vaikka puussa ei oo edes kunnon silmuja vielä. Onkohan se joku loinen se köynnös... et se jotenki imee elinvoimat siitä puusta... Tulee vähän mieleen se ku meil Lintuvaarassa se mikälie angervoköynnös (ei se varmaan angervo oo) on jo melkein vallannu parvekkeen. :D

Pitääpä muistaa nyt sanoo; Pirkko, jos luet tätä, niin kiitos nyt miljoonasti vielä miljoonatta kertaa yo-lahjasta, eli näistä hassuista nahkapohjaisista villatossuista. Pakkasin nää mukaan ihan hetken mielijohteesta, niinku aurinkolasitki, ja nää on erittäin hyvät myös mm. lentokonekäyttöön ja bussissaistumiskäyttöön. Pohjat on sen verran napakat ja tiiviit että viitsii kulkea semmosella melkein-puhtaalla lattialla. Sama juttu tuol hostellissa, missä kaikki siis kulkee ulkokengissä kokolattiamatolla. Eli ihan hirveen hyvät kaikkiin tommosiin semi-indoor-olosuhteisiin, joihin mm. ulkomailla törmää kun ihmiset varmaan nukkuuki ulkokengät jalassa.

bussin yläkerrasta

Noin, Lontoossa ollaan yhä muttei enää kauaa. Tai no, ollaan kyllä Victoriassa eli kestää varmaan jonkin aikaa että päästään moottoritielle. Aurinko paistaa, täällä on niin kirkasta että kaivoin laukkua ja avasin aurinkolasikauden. Ihana keli, tän nätimmäks ei aamu enää muutu.

En oikein tiedä nukuinko viime yönä kunnolla. Muistan että makasin dormin yläsängyssä pimeyden keskellä ja yritin laskea päässäni paljonko lidokaiinia pitäis mun painoiseen eläimeen piikittää i.v. jotta mä tokenisin siitä kello seittemään mennessä paikallista aikaa. Enkä siis tosiaankaan tiedä mistä toi lidokaiini tuli, enkä todellakaan muista sen annoksia enkä edes tiedä onks se ihmiskäytössä enkä sitä miten nopeesti sen vaikutus lakkaa eikä se nyt ollu se pointtikaan tässä, koska lähinnä toi ajatuskehä kaikessa järjettömyydessään kertoo ehkä jotain mun mielentilastani ja väsymyksen tasosta viime yönä. Lidokaiini on sitä paitsi puudute ja sitä käytetään i.v. tippana vaan johonki koirien takykardiaan tms, en nyt muista mut ei kyl minään rauhoitteena eikä nukutusaineena. Myönnän kyl et mua pelotti vähän et ehdinkö tähän Edinburghin bussiin vai eksynkö matkalla asemalle ku en ollu ihan varma kuinka kaukana se olis hostellilta ja kauanko sinne kävelis painavien kantamusten kanssa.

No, loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt ei tartte ku istuu ja ihailla maisemia :D tämmösestä matkustamisesta mä tykkään, tää on ehdottomasti paras tapa liikkua kaupunkien välillä. Tää bussi on aika tyhjä, mun vieressäkään ei istu ketään ainakaan vielä, ja näitä ajaa kaks peräkkäin. Tuolla terminaalissa meijät matkustajat järjesteltiin sillai et Newcastleen ja sitä ennen poistuvat meni toiseen ja me pohjoiseen menijät tähän toiseen. Vai käsitinköhän jotenki väärin tän nyt, ku näitä bussei kyl oli kaks peräkkäin siin laiturilla ja samaan kellonaikaan lähti Cardiffiin toinen bussi.. mut se lähti kyl eri laituriltaki, viereiseltä. Tosi ystävällisesti kyl näytti lipuntarkastaja mulle tän bussin ovea kun näytin sille lippuani, joten uskon kyllä että olen oikeassa bussissa. Tai sit oon kohta Walesissa ennenku huomaankaan :D Mut ei se kyl haittais koska mä olisin alun perin halunnuki pistäytyy Cardiffissa, jos olis ollu enempi aikaa tällä reissulla, hassuista nörttiscififanityttösyistä :D pakko kyl sanoo se et välil tuntuu ihan siltä ku olis kävelly Doctor Who -kohtaukseen ku kuulee ihmisten puhetta ja kattelee niitä. Et ihan hyvin vois minä hetkenä hyvänsä aueta taivas jostain kohtaa ja nousta joku ihmeen salama-ukkospilvi-voimakenttäpylväs jonnekki eikä yllättäis yhtään. Tai ku kävelee tuol kadulla niin jostain vois kuulua TARDIS-äänet :D

Mä joskus mietin voisko olla hauskaa matkustaa jos olis TARDIS tai joku jolla vois teleporttaa mihin tahansa mistä tahansa, ja mihin ajanhetkeen tahansa. "Did I mention it also travels in time?" :D No, olis tietty, varsinki ton aikajutun suhteen, mä ainaki haluaisin matkustaa jonneki 60-luvulle kuunteleen Simon & Garfunkel -konserttia, tai sit Central parkin konserttiin 1981 syyskuussa. Ja saman tien vois tietty käydä kuuntelemassa Dire Straitsia jossain Lontoon kapakoissa 70-luvulla ennenku niistä tuli kuuluisia, ja ja ja ja...! Eli joo, aikamatkustus vois olla ihan jees, mut pysyn silti sanassani että tää road trip -homma on kyl parasta maantieteellisesti matkustettaessa.

Helsinki-Vantaan T2:sta, portilta 37

Pakollinen lentokenttäsäätö. Turvatarkastukseen oli ihan hirveen pitkä jono, mutta se kyllä liikkui vikkelästi sitten loppujen lopuksi. Rinkka lähti ruumaan ja toivon mukaan tulee sieltä myös takaisin koska mä en todellakaan ole pakannut käsimatkatavaroihin vaihtovaatteita, enkä pysty jäämään Lontooseen odottelemaan jos sen löytämiseen menee päiviä. Tai jos se häviää, niin sitten elän ensi viikon pikkurepun sisällön turvin. Se voisi itse asiassa olla aika jännää. Pitäis käydä ostamassa parit pikkarit ja sukat ja paita, mut mikäs siinä, niitä saa kaupasta.Eniten harmittais se, että mun tuliaiset on kaikki siellä rinkassa enkä pystyis viemään niitä jos se hukkuu.

Kuten tuli jo kerrottuakin niin nyt liikutaan kouluasioilla. Lihantarkastuksen ja teurastamohygienian kurssiin kuuluu 3-luokkalaisilla 2 viikkoa teurastamoharjoittelua, tai 10 arkipäivää. Mä olen tehnyt jo 5, eli 5 on jäljellä, tai sitten oon tehnyt yhden viikon ja yksi on jäljellä, sama se. Nyt puhutaan 5-päiväisistä työviikoista. Tän harjoittelun tarkoitus ei ole tehdä meistä päteviä tarkastuseläinlääkäreitä, tosin tän kurssin jälkeen on kai mahdollista mennä kesätöihin teurastamoon tekemään jotain, en oo ihan perillä mitä koska en ole ite menossa, mutta varmaan ne tietää jotka on menossa. No, joka tapauksessa, tässä vaiheessa on tarkoitus vain tutustua työympäristöön ja työnkuvaan, järkyttyä, traumatisoitua, päästä yli järkytyksestä ja oppia elämään traumansa kanssa ja sen tosiasian, että lehmiä tapetaan. Ja possuja, ja muita eläimiä. Ihmisten ruuaksi. Ja toisten eläinten. Ja lisäks piti tehdä läjä tehtäviä, mutta ne piti tehdä vain yhdestä teurastamosta ja mä tein ne Forssan HK:n possuteurastamosta.

Lähtöportti on 37, ja T2:ssa on 40 porttia. Hirveen pitkä patikointimatka, melkein ku olis kävelly Malmilta Viikkiin niinku minä yks kaunis kevätpäivä ku aattelin et ihan lyhyt matka. Tää on joku takahuoneen takahuoneen itäsiiven siipi, kuulutuslaitteetki särisee. Mut kyl tänne vielä joskus saadaan ne semmoset liukuhihnajutut ettei tartte ku seistä kyydissä.

Muistin vasta täällä kentällä (ja kiitos siitä äitille) että multa puuttuu UK-tyyppinen adapteri. Piti käydä hakemassa semmonen tuolta tax-freesta, onneks niitä oli siellä. Ostin myös teetä, kahvion kassatäti olis kaatanu mun termosmukini ihan laitoja myöten täyteen ja piti ihan sanoo sille että se korkki hulauttaa ne ulos jos se on liian täynnä.

Joku sanoi mulle tänään koulussa (kun tappelin rinkan kanssa siellä luentosalikäytävässä) että sä oot Maria kyllä tosi rohkea kun lähdet tollee yksin matkustaan. Mut mun mielestä tämmönen on enempi omasta jaksamisesta kiinni. Tää viikko on ollu ihan kaistapäinen, 8 h koulupäivii melkein joka päivä, ja sen lisäks vielä case-jutut omalla ajalla tehtäviksi (jotka mä jätin iloisesti tekemättä tällä viikolla, kuten ehkä rivien välistä pystyi lukemaanki, mut ei sillä enää väliä). No, välillä tuli semmonen olo, itse asiassa tiistaina illalla tuntu siltä et voi v*ttujen kevät oliko IHAN PAKKO taas tunkea väliviikko täyteen ayrshireläisiä naudanraatoja ku olis ollu aivan ihanaa mennä kotiin viikoks pelaamaan legopelejä ps3:lla ja kattomaan StarWars -leffoja. Mut joululomalla huomasin kyllä et kyl sitä pari päivää jaksaa lepäillä, mut siinäpä se sit on, ja sen jälkeen tulee BFM-syndrooma (Bored out of my F*cking Mind). Joten loppujen lopuksi saan varmasti enemmän irti tästä väliviikosta kun rääkkään itseäni nyt vähäsen.

B6:sta

Mulla muuttuu mieli n. 5 min välein; ensin meinaan hyppiä tasajalkaa innoissani kun olen taas lähdössä reissuun, ja hetken päästä meinaa melkein itkettää kun ajattelee mihin hulluuteen oon taas onnistunut ylipuhumaan itteni.

Rinkka lojuu tossa rappusissa parin metrin päässä mun istumapaikastani täällä luentosalissa. Tässä iltapäivällä on vielä case 2 -purkutilaisuus ja case 3 -avaus, eli farmakologian kurssin läksytehtävien läpikahlaus. Case 2 -tehtävät saatiin viime viikolla samalla kun purettiin edelliset (case 1). Nyt mietitään täällä yhdessä amoksisilliinin sielunelämää ja mä yritän keskittyä asiaan.

Tää loppuu klo 1600, luultavasti vähän aikaisemmin, ja mä lähden Kuopion kautta Helsinki-Vantaalle. Käyn kuopiossa sen takia kun otin kämpiltä mukaan rasiassa pekonipastaa ja syön sen vielä ennen lähtöä (sikäli kun pystyn tältä jännitykseltä nielemään mitään). Pakkasin rinkkaan myös omenoita, myslipatukoita, voileipiä kylmävaraajarasiassa (kiitokset Faballe, on ollut kätevä!) ja aika ison varaston suklaata :D Saavun Lontooseen niin myöhään etten ehkä enää pääse kauppaan ostamaan iltapalaa.

Lontoo on tosiaan nyt tällä kertaa lentokoneen keulan suuntana. Yövyn siellä ja jatkan heti huomenaamulla bussilla kohti Edinburghia, näillä näkymin kaksi yötä siellä, ja sunnuntaina sitten Glasgown kautta Johnstoneen, joka on tällä kertaa kohteena. Siellä asuu tarkastuseläinlääkäri, joka käy rannikolla töissä, pikkukylässä nimeltä Saltcoats, nautateurastamossa. Ja hänen työtehtäviinsä on mun ensi viikon aikana tarkoitus tutustua.