Pakollinen lentokenttäsäätö. Turvatarkastukseen oli ihan hirveen pitkä jono, mutta se kyllä liikkui vikkelästi sitten loppujen lopuksi. Rinkka lähti ruumaan ja toivon mukaan tulee sieltä myös takaisin koska mä en todellakaan ole pakannut käsimatkatavaroihin vaihtovaatteita, enkä pysty jäämään Lontooseen odottelemaan jos sen löytämiseen menee päiviä. Tai jos se häviää, niin sitten elän ensi viikon pikkurepun sisällön turvin. Se voisi itse asiassa olla aika jännää. Pitäis käydä ostamassa parit pikkarit ja sukat ja paita, mut mikäs siinä, niitä saa kaupasta.Eniten harmittais se, että mun tuliaiset on kaikki siellä rinkassa enkä pystyis viemään niitä jos se hukkuu.
Kuten tuli jo kerrottuakin niin nyt liikutaan kouluasioilla. Lihantarkastuksen ja teurastamohygienian kurssiin kuuluu 3-luokkalaisilla 2 viikkoa teurastamoharjoittelua, tai 10 arkipäivää. Mä olen tehnyt jo 5, eli 5 on jäljellä, tai sitten oon tehnyt yhden viikon ja yksi on jäljellä, sama se. Nyt puhutaan 5-päiväisistä työviikoista. Tän harjoittelun tarkoitus ei ole tehdä meistä päteviä tarkastuseläinlääkäreitä, tosin tän kurssin jälkeen on kai mahdollista mennä kesätöihin teurastamoon tekemään jotain, en oo ihan perillä mitä koska en ole ite menossa, mutta varmaan ne tietää jotka on menossa. No, joka tapauksessa, tässä vaiheessa on tarkoitus vain tutustua työympäristöön ja työnkuvaan, järkyttyä, traumatisoitua, päästä yli järkytyksestä ja oppia elämään traumansa kanssa ja sen tosiasian, että lehmiä tapetaan. Ja possuja, ja muita eläimiä. Ihmisten ruuaksi. Ja toisten eläinten. Ja lisäks piti tehdä läjä tehtäviä, mutta ne piti tehdä vain yhdestä teurastamosta ja mä tein ne Forssan HK:n possuteurastamosta.
Lähtöportti on 37, ja T2:ssa on 40 porttia. Hirveen pitkä patikointimatka, melkein ku olis kävelly Malmilta Viikkiin niinku minä yks kaunis kevätpäivä ku aattelin et ihan lyhyt matka. Tää on joku takahuoneen takahuoneen itäsiiven siipi, kuulutuslaitteetki särisee. Mut kyl tänne vielä joskus saadaan ne semmoset liukuhihnajutut ettei tartte ku seistä kyydissä.
Muistin vasta täällä kentällä (ja kiitos siitä äitille) että multa puuttuu UK-tyyppinen adapteri. Piti käydä hakemassa semmonen tuolta tax-freesta, onneks niitä oli siellä. Ostin myös teetä, kahvion kassatäti olis kaatanu mun termosmukini ihan laitoja myöten täyteen ja piti ihan sanoo sille että se korkki hulauttaa ne ulos jos se on liian täynnä.
Joku sanoi mulle tänään koulussa (kun tappelin rinkan kanssa siellä luentosalikäytävässä) että sä oot Maria kyllä tosi rohkea kun lähdet tollee yksin matkustaan. Mut mun mielestä tämmönen on enempi omasta jaksamisesta kiinni. Tää viikko on ollu ihan kaistapäinen, 8 h koulupäivii melkein joka päivä, ja sen lisäks vielä case-jutut omalla ajalla tehtäviksi (jotka mä jätin iloisesti tekemättä tällä viikolla, kuten ehkä rivien välistä pystyi lukemaanki, mut ei sillä enää väliä). No, välillä tuli semmonen olo, itse asiassa tiistaina illalla tuntu siltä et voi v*ttujen kevät oliko IHAN PAKKO taas tunkea väliviikko täyteen ayrshireläisiä naudanraatoja ku olis ollu aivan ihanaa mennä kotiin viikoks pelaamaan legopelejä ps3:lla ja kattomaan StarWars -leffoja. Mut joululomalla huomasin kyllä et kyl sitä pari päivää jaksaa lepäillä, mut siinäpä se sit on, ja sen jälkeen tulee BFM-syndrooma (Bored out of my F*cking Mind). Joten loppujen lopuksi saan varmasti enemmän irti tästä väliviikosta kun rääkkään itseäni nyt vähäsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti