Kavo Gkrekosta

Eilen meillä oli viimeinen kokonainen kyprospäivä, ja lentokiellon vuoksi ei voitu mennä enää sukeltamaan. Tässä viikon aikana oli kuitenkin tullut opittua se, että päivän kuumin aika kannattaa viettää vedessä; siispä vuokrasimme mönkijän ja ajoimme saaren kaakkoiskärjen niemeen, Kavo Grekon kansallispuiston kivikkoisille rannoille snorkkelit, räpylät ja uv-suojavaatteet mukanamme. Ihmisen jäljet voi havainnoida valokuvasta, joka on alempana.

Auringosta sen verran, että se on kuuma. Olemme lätränneet 50-suojakerrointa joka aamu ja pitkin päivää, erityisesti naamaan, olkapäihin ym. paikkoihin jotka palaa helpoiten. Lisäksi meillä on muutama tarkoin valittu uv-suojavaatekappale, jotka soveltuvat myös uimiseen. Lopputuloksena viikon loman jälkeen olemme koko kyproksen valkoihoisimmat ihmiset. Samilla on tosi tummat rajat ekan päivän sukellukselta kyynärpäiden yläpuolella shorty-märkäpuvusta, kun ei se poloinen muistanut rasvata. Täällä näkee tosi paljon tosi pahasti palaneita turisteja. Meille selvisi myös yhtenä päivänä, että paitsi itseruskettavia ja auringolta suojaavia voiteita, täällä myydään myös ruskettumista edistäviä voiteita, joissa on joku 0-5 suojakerroin ja joiden tarkoitus kaiketi on että ruskettuu sitten enemmän. Ookoo.

Snorklaamisesta, no, se on surkea lohdutuspalkinto sukelluskieltoisille. Valokuvista tulee parempia, mutta maisemat on aika samanlaisia, aallot keinuttaa ja pinnassa on virtoja, ja kaloja saa katsella vain kaukaa eikä niitä pääse tuijottamaan läheltä. Loppupäätelmänä: voisi lähteä reissuun pelkästään scubaamaan (ja snorklaamaan siinä ohessa), mutta ei pelkästään snorklaamaan, jos ei voi myös sukeltaa. Nähtiin merisiilejä, muutama meduusa, pitkiä kaloja ja damselfishejä. Mönkkärillä oli hauska ajella.

yösukellukselta

Aamulla nukuttiin vähän pitempään, kun tälle päivälle ei ollut mitään aikaista aamulähtöä. Oltiin varattu hieronta-ajat klo 11 joten siihen asti loikoiltiin altaalla varjossa. Lounaaseen asti ja sen jälkeenkin loikoiltiin vähän lisää, kunnes vähän ennen kuutta lähdettiin sukeltamaan vielä vika kerta tällä reissulla. Auringonlasku on täällä sen verran kellontarkka, että veteen mennessä oli vielä valoisaa ja kun 50min päästä noustiin ylös, oli jo aivan säkkipimeää.

Pimeällä oli paljon nähtävää. Rapuja, kotiloita, meritähtiä, merisiilit tuntuivat olevan liikekannalla, ne ehkä menee päiväksi lymyilemään piiloihinsa. Lamppujen ansiosta veden alla myös näkee paljon paremmin värejä; valo siroaa vedessä niin että päivällä kaikki on sinistä mitä syvemmällä ollaan, paitsi jos tuo oman valonlähteen mukana. Huomasin hyvin nopeasti että kameralla kuvien ottaminen oli aika hankalaa, joten keskityin katselemiseen ja uintitekniikkaan. Pari kuvaa tässä alla kuitenkin alusta. Meitä kävi moikkaamassa myös utelias kalmari, joka kellui paikoillaan ja käänteli silmiään vaikka kuinka kauan eikä tuntunut säikkyvän valoja. Meritähdet olivat ujoja, yksi piiloutui ujona hiekkaan kun katseltiin sitä Samin kanssa. Onneksi nähtiin myöhemmin lisää.

Muutama ensimmäinen kuva siis salamalla ja nämä kaksi alinta ilman salamaa… Lampun valokeila on oikeasti laaja ja tasainen, mutta noissa kuvissa valoisa osa ylivalottuu. Lampulla näki tosi hyvin siellä.

Vielä huominen ja sitten kotiinlähtö! Ei kyllä yhtään huvittaisi vielä lähteä. 

vedenalaisesta ”museosta” ja katamaraanilta

Ollaan sunset cruisella. Käytiin juuri snorklaamassa veneen perästä. Syvyyttä 13m verran, pohjassa aurinkolasit ja maski (=sukellusmaski, tämä tuntuu olevan monimerkityksellinen termi nykyään). Moottori käy kovalla ja discotheque musiikki vielä kovemmalla. Ei kovin romanttista. Keskitymme juomatarjoiluun.

Kirjaimista ymmärtää pikkuisen lääkäri-latinakreikan, lukiofysiikan ja venäjän avulla. Esim. tuo A ilman väliviivaa on lambda eli L. Sitten taas P on täällä roo eli lausutaan kuten R. 

Tämän päivän sukelluksilla käytiin Aiya Napassa katsomassa vedenalaista patsaspuistoa, jota sanottiin museoksi. Aiya Napa kirjoitetaan Agia Napa kreikaksi, mutta G:n paikalla on gamma enkä ole varma äännetäänkö sitä. Hagia Sofiakin taidetaan lausua ”Haia Sofia”, hagia tarkoittaa pyhää. Toisaalta, Kypros kirjoitetaan kreikaksi kappalla eli K:lla, vaikka englanniksi puhutaan syproksesta.

Patsaiden luona oli toinenkin veneellinen sukeltajia ja aika paljon porukkaa vedessä.

Toisella sukelluksella nähtiin kalmareita, siipisimppuja ja merisiilejä, sekä ihan pikkiriikkisiä taskurapuvauvoja rantavedessä.

Ollaan jutusteltu nyt melkein kaikkien sukellusoppaiden ja muiden sukeltajien kanssa; ensi kerralla mennään ainakin Zenobialle, kun deep ja nitrox kurssit on käyty, mutta voisi harkita myös saaren toista puolta, Pafosta. Siellä on vähemmän turisteja ja upeita sukelluskohteita. Äkkilähdöt on edullisia. Deep diving (eli yli 18m) pitää suorittaa senkin takia että jotkut otukset kuten hippokampukset eli merihevoset elelee syvissä vesissä eikä niitä näe muualla.

Vesimeloneista. Ne kasvavat maassa. Niitä on syöty nyt joka ikisellä aterialla. Ne ovat erinomaisia täällä. 

lounge baarista

Tänään oli aamulla kaksi sukellusta. Eka tehtiin tuttuun Green Bayhin jossa oltiin toissapäivänäkin, nyt käytiin kivikon toisella puolella. Tänään käytiin myös molemmilla sukelluksilla ns. cavern -tyyppisissä, ei luolissa, mutta onkaloissa kivien sisässä, joissa usein näki toiselle puolelle; kalat ym. otukset (kuten siipisimput) piileskelee caverneissa joten niihin usein sukeltajat haluaa mennä - no, minusta sangen ahtaita ja vähän ahdistavia paikkoja, joissa piikikkäät myrkylliset siipisimput vaanii katossa ja vahtaavat että viaton suomalaissukeltaja joutuu heidän uhrikseen. Ei sentään, on ihan kivaa video footagea caverneista, mutta kyllä minä silti hiukan säikähdin sitä hiivatin katossa ollutta otusta.

Green Bayssa nähtiin tänään myös erittäin paljon ja isoja merikilppareita. Jopa oppaat sanoivat että niitä on harvoin noin isoja ja paljon. 

Tänään lounaalla maistettiin asioita nimeltä sea bass (meriahven?) ja sea breach (lahna?) - ja sori ahven, mutta lahna voitti. Kokonainen kala grillattuna, ja oli kyllä herkullista. Syötiin jopa poskilihat. Oli vähän nälkä sukellusten jälkeen!

Iltapäivä maleksittiin rannalla ja kaupungilla, juotiin kookospähkinädrinkkiä (dragon fruit, ananas, rommi) ja syötiin jäätelöä. Jäätelöt on erinomaisia. Tähän mennessä on maistettu ainakin ananas-, mango-, mansikka-, mixed berries-, sitruuna- ja kookossorbettia ja after eight- ja tummaa suklaajäätelöä; kaikki jatkoon, tosi hyviä.

Muutama postikorttikin kirjoitettiin mutta niiden valikoima oli kyllä todella kapea ja kaikki kuvat olivat tosi vanhoja; ranta on tosi eri näköinen nykyään kuin niissä kuvissa. Voihan se olla että postikorttien lähettely on vähän poissa muodista. Lähetän yleensä aina teille kortit, Satu, Amy, Meri ja Hanna, ja Julia, sekä Leinolaan yhden ja täältä lähettäisin ehkä myös Vapulle, koska oli tästä reissusta niin paljon juttua viime syksynä ja talvena, mutta ei niissä korteissa ollut paljon näkemistä. Jotain merikilpparikortteja olisin kyllä lähettänyt jos olisi yhtään sellaisia ollut!

altaalta

Tänään oli tarkoitus mennä katamaraanicruiselle mutta jotkut unikeot nukkui pommiin ja kun lopulta käytiin respassa hakemassa lippuja, tajuttiin että oho siellä olisi pitänyt olla puoli tuntia sitten. Ihan oma moka, liput istuivat respassa odottamassa meitä eilisestä asti ja unohdettiin hakea ne ajoissa. Asia järjestyi niin että mennään sitten sunnuntaina. Ja hyvä niin koska nyt ehdittiin shoppailemaan Samille aurinkolasit, jotka se oli unohtanut pakata mukaan.

Tänään piti olla se päivä kun taivaalle ilmestyisi yksi pilvi. Eipä ole näkynyt. 

Lojuttiin altaalla aamupäivä, samassa katoksessa kuin eilen. Lounaaksi päätettiin kokeilla vähän jotain erikoisempaa, joten syötiin annokset grillattua miekkakalaa ja kalmaria. Miekkakala voitti, oli erittäin mehukasta ja oikein hyvää. Kalmari oli kyllä ihan hyvää myös, mietoa, vähän kumimaista, sellaista merenelävää. Hotellin ravintoloiden lattialla käyskentelee mustavalkoinen kissa, joka kiertelee pöytien alla puskemassa jalkoja. Sitruunasta se ei tykännyt. Tuli kyllä myöhemmin uudestaan kerjäämään joten ei muistellut pahalla.

Eilen ja tänään ehdittiin käydä hieman kävelyllä katselemassa paikkoja. Hotellin takapihalla on tosiaan merenranta ja sen suuntaisesti kulkee laiturimainen kävelyreitti, tulee vähän Jyväsjärven ympärysreitti mieleen siitä paitsi että se ei ole asfalttia. Ranta ei ole ihan joka kohdasta hiekkainen vaan välillä on todella kivikkoista ja vaikeakulkuista, kuten sukellusoppaatkin sanoivat, ei mitään asiaa veteen ilman bootseja tai jotain vastaavia kenkiä. Kivikko ei täällä ole mitään sileää peruskalliota eikä pyöreää mukavaa soraa vaan röpelöistä, teräväreunaista laavakiveä, vähän niin kuin kivikovaa reikäjuustoa täynnä ilmakuplia ja onkaloita, isot pulterit veden alla toivat minulle eilen mieleen jonkun ison eläimen kallon, värikin on todella vaalea. 

Rannan hiekkaiset osat ovat täynnä rantatuoleja ja varjoja, mutta heti vesirajan alla hiekka- ja kivikkoalueet menevät limittäin ja syvemmällä voi olla taas hienoa pehmeää hiekkaa vaikka metri-pari rannasta olisikin kiviä. Aallot ovat hyvin pieniä ja pistovirtaukset rannasta poispäin kyllä huomaa jos sattuu uimaan juuri sen muutaman metrin päässä rannasta, mutta eivät ne ole kovin voimakkaita. Kävimme maanantaina meressä uimassa ja havainnoimassa suolaisen meriveden nosteominaisuuksia; eikä mikään ihme, että mulla on järviveden painot 6kg ja meriveden 11kg, samoilla varusteilla.

Ja sitten, mitä tulee rannan siisteyteen… no, ne osat jotka on täynnä rantatuoleja, ovat kyllä aika siistejä. Roskiksia on aika paljon mutta ne ovat kannettomia ja hyvin täysiä ja niiden ympärillä hiekalla on paljon muoviroskaa. Ja rantojen ulkopuolella sitten, no, sanotaan että jos eurooppalaiset syyttää aasialaisia Tyynenmeren roskaamisesta niin heh heh, kyllä sitä täällä meilläkin osataan, eikä taatusti ole aasialaiset turustit olleet asialla. Pulloja, pullonkorkkeja, maskeja, sipsipusseja, karkkipusseja, kaikkea minkä tuuli vain kuljettaa. Eipä siinä oikein muu auta kuin pitää huoli siitä että omat roskat päätyy aina taskuun tai roskikseen; ja ostaa neopreenivaatteita vain ne mitä oikeasti tarvitsee ja käyttää ne loppuun mahdollisimman tarkasti.

Suurin osa hotellien asukkaista on tietysti ulkomaalaisia. Tanskalaiset, venäjänkieliset ja italialaiset ovat isoin ryhmä, mutta myös ruotsia, espanjaa ja englantia kuulee, ja kaikkia sellaisiakin mitä ei tunnista, suomea aika harvoin. Meidän hotellissa jostain syystä on todella monta tanskankielistä seuruetta. Osa hotelleista on ihan selkeästi pelkästään venäläisille (tai venäjää puhuville), kyltit ja kaikki on venäjäksi.

Hissimusiikista vielä. Olemme yrittäneet miettiä miksi täällä kuulee vain ja ainoastaan musiikkia, joka on coveroitu jostain tunnetuista tai vähemmän tunnetuista biiseistä. Tänään oli altaalla vesijumppa missä kuultiin ensi kertaa Ed Sheeranin itse laulama kappale ja muutamia muita kappaleita jotka eivät olleet covereita. Musiikkia soi aika monessa paikassa ja usein se on sellaista fine dining taustamusiikkia, sellaista letkeää jazz tyylistä rentoa aika tylsää, kunnes tajuaa että apua tää on se, ja sitten tulee kauhistus miten joku on viitsinyt versioida tämän näin oudosti… tähän mennessä tulleet mm. Beat it, Hot n cold (monta eri versiota vieläpä), Sultans of swing, Shape of you, useita Coldplayn kappaleita, ja onnettomin yritys oli ehkä Bohemian rhapsody, oopperakohtia unohtamatta. 

Huomenna sitten taas sukeltelemaan. Tultiin tässä ajatelleeksi ettei tällainen lomanvietto ole lainkaan hassumpaa ja että voisi uudestaankin tulla. Sukeltaminen on hauskaa ja vastapainoksi käy hyvin kirjanlukeminen ja rennosti ottaminen, ruoka on hyvää ja aika edullistakin, sää on toki aika kuuma mutta siitäkin selviää kun laittaa märän t-paidan päälle.

Välimerestä

Aamiaisen jälkeen meitä odotti hotellin ulkopuolella sukellusopas Kieran, jonka kyydillä me ja kamppeet matkustimme sukellustallille. Kamojen säätämisessä meni vähän aikaa. Useiden sukelluskohteiden rannat ovat niin kivikkoisia täällä, että käytetään bootseja ja avokantaräpylöitä. Minun 7mm longia (eli märkäpukua) myös vähän osoiteltiin hihitellen. Onneksi kaikkea löytyi lainaksi mikä meiltä itseltä puuttui.

Ensimmäisellä sukelluksella oltiin kolmistaan Kieranin kanssa. Hän näytti meille kaaviokuvasta minne oltiin menossa ja miten syvää missäkin on, ja mitä missäkin pitäisi näkyä; todella selkeät ohjeet. Ekalla sukelluksella nähtiin paljon kaikkea huikeaa, mm. pieni pallokala ihan rannassa, merivuokkoja ja muutama merikilpikonna. Kaloja oli paljon erilaisia enkä muista kaikkien nimiä, oli mustia pieniä ja isoja valkeita ja litteitä joilla oli musta täplä pyrstössä, ja pitkulainen neulan näköinen kala joka säikähti Samia, ja yksi monivärinen kala joka kimalsi vähän niin kuin metalliväristen autojen eri väreissä. Räpsin kuvia melkein koko ajan, tuntui että koko ajan oli joka puolella jotain upeaa. Eka sukellus oli helppo harjoittelureissu ja siellä oli paljon muita sukeltajia opettelemassa rannassa, syvyyttäkin oli vain noin 8 metriä.

Toiselle sukellukselle vaihdettiin vain tankit ja lähdettiin heti toiseen paikkaan, tällä kertaa toisen oppaan Pablon kanssa ja lisäksi mukana oli kaksi muuta sukeltajaa, Giovanni ja Simona; he olivat kaikki italialaisia. Giovanni ja Simona olivat suunnilleen sukeltaneet yhdessä suunnilleen yhtä paljon kuin me, mutta vähemmän sukelluksia. Pablon kanssa mentiin vähän jyrkemmältä kivikkorannalta veteen ja käytiin katsomassa yhtä uponnutta veneenraatoa ja jyrkkää seinämää, joka oli varmaan jonkun jyrkänteen vedenalainen osa. Käytiin 18 metrissä! Mä en ole ikinä käynyt niin syvällä! Nähtiin pohjassa merisiilejä ja mustia pötkylöitä jotka hengittelivät toisen päänsä hiusharjojen avulla. Luulen, että näin vilaukselta siipisimpun piikit yhden kiven takana. Otettiin taas paljon valokuvia.

Tokan sukelluksen jälkeen huuhdeltiin kamppeet ja mentiin takaisin hotellille. Suihkun kautta lounaalle, kello oli noin 14; syötiin isot annokset pastaa ja vierittiin allasalueelle, jossa nytkin ollaan, vallattiin tällainen aurinkokatos tästä parvekkeen alta, varjosta. En tiedä saisiko näitä vallata mutta eiköhän joku tule hätistämään jos häiritsee. Kävin huoneessa sen verran että heitin kaksi tyynyä ja Samin pyyhkeen tähän alas. Nyt meillä on somehetki, minä näprään tätä ja Sami lukee kännykän näytöltä Nitrox-kurssin juttuja. Tavoitteena on juoda drinkkilista läpi ennen kotiinlähtöä, piña coladasta oli hyvä aloittaa.

parvekkeelta tänään iltapvällä

Kyprokselta

Häämatka alkakoon! Vihdoinkin!

Aamulla herättiin (tai ainakin noustiin ylös) puoli viideltä, vaatteet niskaan, lätkäkassi-saminrinkka-mariankäsilaukkumissäseon-mustalaukku-marianreppu autoon ja kohti Helsinki-Vantaata coronatestitulos (Maria) ja coronarokotustodistus (Sami) sekä CyprusFlightPassit otsaan teipattuina.

Baggage dropin ja turvatarkastuksen (ja huumetestin, koska Samilla oli taas Sonata Arctican paita päällä, tai koska muusta syystä X näytimme syyllisiltä) jälkeen söimme aamiaisen kahvilabistrossa. Portille oli pitkä kävelymatka ja loppuajan koomasimme portilla ja odottelimme lennon lähtöä.

Lentokone oli ehkä noin kolmanneksen täytetty, jokainen seurue oli saanut ikioman rivin ja meidänkään viereen ei istunut ketään. Muuan pariskunta kertoi meille, että he olivat olleet aiemmin menossa johonkin ihan toiseen kohteeseen mutta matka peruuntui liian vähäisen osallistujamäärän takia - he olivat vaihtaneet kohteen Mallorcaksi mutta sinnekään ei ollut ollut tarpeeksi tulijoita, ja lopulta Kypros oli sitten sopinut sekä heille että Tjäreborgille. Onneksi tämä meidän ei peruuntunut!

Perillä meitä kohtasi 36 asteen helleaalto. Ilmastoidulla bussilla pääsimme hotellille ja saimmekin heti shampanjaa tervetuliaismaljaksi. Hotellihuone on oikein kiva, harmaan sävyihin sisustettu, ei mikään hurmaavan kaunis mutta aivan siisti ja hyvä, ja ilmastoitu. Parveke on merelle päin (itään) ja sen alla on allasalue, jonka takana on pienen kävelykadun toisella puolella ranta ja meri. 

Selvittelimme tänään myös huomisen sukellusretken speksejä ja lopulta kaikki saatiin kuntoon. Sukelluskeskuksen (Poseidon) tyypit vaikuttivat mukavilta ja puhuivat hyvää enkkua, joten eiköhän meille tule ihan kivaa! Huomenna sitten pinnan alle!