kaukaisesta galaksista

Kipusin tuossa vartti sitten tänne yläkertaan suihkuun ja nukkumaan, kun muu porukka jäi vielä juhlimaan naamiaisiaan. Tämän illan bileiden teemana oli siis Disney/Hollywood, ja siellähän niitä Helinä-keijuja ja Liisoja ihmemaassa ja Minni-hiiriä oli iso porukka. Oli myös Robin Hood, Darth Vader, muutama viikatemies, Iron Man ja Rambo. Niin, ja prinsessa Leia tietysti. Mulla oli kyllä ihan oikeasti omaperäisin ja persoonallisin ja aidoin puku, ihan pakko kehua. Olisi ollut hauska jäädä, mutta meidät herätetään huomenna viideltä kun pitää lähteä hotellista kuudelta, tasan. Meillä on mennyt aikataulut vähän uusiksi, oikeasti piti kirjautua tästä hotellista ulos jo tänään, mutta ei ehditty vaan jäätiin vielä täksi yöksi. Paikallisten käsitys täsmällisyydestä on suurin piirtein plusmiinus 1 tunti...

Tänään kuitenkin käytiin 2h bussimatkan päässä Bogorissa, Bogor Agricultural Universityn tiloissa kiertelemässä. Kampus oli ihan tyhjä, koska nyt on kesäloma, mutta saatiin silti käydä tallissa ja navetassa. Lehmät olivat valkoisen harmaita, isokorvaisia ja laihoja ja niissä oli hassut ihopoimut niskassa ja kaulassa. Kysyin rotua, mutta en enää muista sitä, joku Angelo tai Angloa otain, ehkä. Hevoset olivat valtavan suuria ja korkeita, ilmeisesti kuumassa ilmastossa iso koko ja iso haihdutuspinta-ala on hyödyksi. Lampaat olivat pihalla tarhassa (ai MÄÄ vai? Kukaan ei tajunnut, kun hihittelin niille itsekseni...)

Otin tänään ekat valokuvat. Kamera on nyt siis otettu käyttöön. Olin unohtanut sen huoneeseen joka päivä mutta nyt muistin ottaa mukaan.

Tänään pidettiin myös ensimmäinen osuus GA:sta eli General Assemblysta, joka on siis koko tämän huviretken varsinainen tarkoitus. Yleiskokous toisin sanoen, joka kokoontuu parin vuoden välein. Se pidetään muutaman tunnin osissa, tänään ensimmäinen sessio kesti ehkä 2,5 tuntia taukoineen, ja se pidetään niin isossa luentosalissa, että halutessaan voi antaa ajatustensa harhailla ja lueskella omia juttujaan, kunhan kuuntelee edes puolella korvalla. Ei se niin tylsää ollut kuin olin kuvitellut, oikeastaan ihan mielenkiintoisia juttuja keskusteltiin. Mm. IFMSA (International federation of medical students associacions) tuli esittelemään toimintaansa ja yhteistyötään elukkalääkäreiden kanssa. Puhutaan paljon nk. One Health, eli eläinten ja kasvien ja ihmisten terveys on yksi ja sama asia, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Eläinten terveyttä ei sovi unohtaa tai vähätellä ihmisten terveyden kustannuksella, koska silloin ollaan vaikeuksissa.

Tänään söin ensimmäisen kokonaisen aterian nälkäisenä ja oikeaan aikaan. Nukkumisrytmi (unirytmi) menee sekaisin, mutta niin menee myös ruokarytmi. Tähän saakka oli tuntunut siltä, että silloin, kun ruokaa on tarjolla, ei ole yhtään nälkä ja nieleminen tuntuu suorastaan vastenmieliseltä, ja sitten muutaman tunnin päästä on ihan hirveä nälkä ja verensokeri alhaalla... Mutta tänään saatiin bussissa illallinen (riisiä ja kanaa ja vihanneksia, ja mandariini, aika pikkuinen annos, mutta ihan hyvää) ja jätin syömättä vain tulisimman kastikkeen ja riisin lopun kun se ehti jäähtyä ja kovettua. Kyllä tämä tästä.

Huomenna on joku safarijuttu. En oikein tiedä siitä sen enempää. Sittenpähän nähdään.

Saatan soitella taas huomenna, jos tulee ikävä. On ihanaa kuulla suomen kieltä välillä. Täällä on oppinut ainakin sen, miten tärkeä osa omaa identiteettiä äidinkieli on. Ja se, että sitä saa puhua ja lukea ja kirjoittaa vapaasti, ilman vaaraa syrjinnästä tai mistään sellaisesta. Kamalaa, jos joutuisi oikeasti elämään esim. näin, että puhuisi vain englantia kaikkialla... ruotsinkin puhuminen virkistää vähän. Ioanna, Romaniasta, myöskin ainoa maansa ja kielensä edustaja, roikkuu vähän väliä puhelimessa. Minä alan aina itkeä, kun soitan kotiin, mutta kaikki sanovat täällä, ettei se haittaa, vaan että sen kun itket pois, jos se helpottaa. Taidan lisäksi olla yksi nuorimmista, suurin osa on opiskellut 3 vuotta tai enemmän. Paikallisten joukossa on muutamia alle 20-vuotiaita, mm. huonekaverini Mita.

Sukupuolijakauma on jännä; pohjoismaista on tietysti pelkkiä tyttöjä, mutta kaiken kaikkaan koko porukasta tyttöjä on ehkä vain vähän yli puolet. Iso-Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa miehiä on melkein puolet, kun taas Turkista ja Iranista on ainakin täällä edustamassa pelkkiä miehiä (ja aika isoja korstoja ovatkin, osa ainakin). Etelä-Korean 13 edustajasta vain kaksi on tyttöjä. Shine (toinen heistä) kertoi, että suunnilleen 80% on miehiä eläinlääketieteen opiskelijoista. Riippuu kuulemma vähän yliopistosta, elukkalääkiksiä on Koreassa 10 ja Indonesiassakin ainakin yhtä monta. Mulla ei meinaa mahtua tajuntaan että miten näin pienellä pinta-alalla voi asua moninkertaisesti Suomen asukasluvun verran ihmisiä... Sehän vaatii jo aikamoista naapurisopuakin. Jos kaikki suomalaiset yritettäisiin änkeä Lauttasaaren kokoiselle alueelle niin ei kyllä tulis mitään :D

Jakartalta

Väsymys hellitti aamulla kahden kahvi- ja yhden teekupillisen jälkeen. Kahvi on hyvää täällä, parempaa kuin Suomessa. Teekin on ihan hyvää :)

Tänään aamupäivällä kuunneltiin Hill'sin luennoitsijaa, koiran ja kissan erityisruokavalioista.. aika monen pää nuokahteli, en ollut ainoa. Luentosali oli kuitenkin ilmastoitu, joten mikäpä siinä nuokkuessa. Olisipa ollut vielä pöydät niin olisi varmaan alkanut kuulua kuorsaustakin.

Lähdettiin sitten kävellen läheiseen puistoon syömään lounasta (vehnäsämpylä, joitain makkaran näköisiä mauttomia muovipötköjä ja kuivahtanut mandariini.. no, onneksi oli myslipatukka mukana ja vettä.) Käveltiin ruuhkaista ja pölyistä katua pitkin pitkänä järjestäytymättömänä parijonon tyylisenä muodostelmana, jalkakäytäviä ei ole tai ne ovat niin lohkeilleita ja likaisia ettei kukaan kulje niitä. Liikenne on kovaäänistä ja aika sekavaa, ja kaiken lisäksi vasemmanpuoleinen. Paljon moottoripyöriä ja skoottereita, ja kaista-ajoa ei tunneta. Siitä mennän mistä auton tai mopon keula mahtuu. Suojateitäkään ei ole, vaan jos haluaa kadun yli, pitää katsoa hyvä väli ja sitten vain kävellä reippaasti, mielellään porukassa, ja toivoa ettei kukaan aja päälle. Täällä näkee kaikenkuntoisia autoja ja sellaisia ihme kolmipyöräisiä, joissa on vain yksi eturengas. Varmaan sellaisella mahtuu ajamaan paremmin kuin leveällä autolla. Ruuan tuoksua ja paskan ja pakokaasujen hajua ajelehtii kaikkialla, ja lämpötila on viileän saunan tai optimoidun kasvihuoneen luokkaa. Kauppa tuntuu jääkaapilta, kun avaa oven sisään. Aurinko ei porota yhtä lailla kuin Suomessa, eikä häikäise, vaan sen edessä on vaalea pilviverho. Varjossa ja auringossa ei ole juurikaan eroa, kuuma on kummassakin. Mutta siihen tottuu, jo muutamassa tunnissa huomaa hikoilevansa vähemmän eikä kuumuus enää ahdista. Kunhan muistaa ottaa kulauksen vettä noin vartin välein. Jopa paikalliset kantavat pullovettä mukanaan.

Löysin kyynärpäästäni äsken muutaman punaisen näppylän. Niitä ei kutita, joten tuskin mitään vakavaa. Olen nähnyt täällä tähän mennessä yhden hyttysen, puistossa, eikä sekään oikein näyttänyt hyttyseltä... En käytä sähköistä hyttyskarkoittajaa enkä verkkoa, sillä hotellihuone on niin siisti ja hyväkuntoinen.

Äsken (tai no, nyt) on Cultural Evening tuolla alakerrassa. Paljon viinamaistiaisia. Onneksi mua oli varoitettu, että kaikkia viinoja ei kannata maistaa. 28 shottia 28 maan edustajilta on aika paljon. Maistoin sakea ja slovenialaista mustikkalikööriä ja omaa lakkalikööriä, koska kaikki kehuivat sitä. Salmari oli varmaan vahvin koko illan juomista, sitä tuli kokeilemaan melkein kaikki. Suklaata jäi reilusti ja kaikkia muitakin karkkeja, ja leipää. Sain voita kaupasta kun pyysin yhtä järjestäjää hakemaan aiemmin. Leipiäkin kehuttiin, ja muutama tuli uudelleen maistamaan kun melkein kaikilla muilla pöydillä oli vain viinaa ja karkkeja ja tulisia tai mausteisia juttuja. Bileet taitaa nyt olla hiipumassa, ainakin melu alakerrassa on hiljennyt. Melutaso oli aika korkealla kun lähdin tänne ylös suihkuun.

Täällä muuten ON yksi toinenkin suomalainen, Jan, joka on valmistunut 2008 ja on mukana jossain IVSAn alumnijutussa. Hauskaa kun voi puhua omaa kieltä jollekin, mutta yritän kuitenkin välttää sitä. Norjalaiset (Silje, Marit, Inga, Mina ja Renate) puhuvat yleensä englantia keskenään silloin kun joku muu on läsnä, mutta esim. ranskalaiset ja hollantilaiset säksättävät säälimättä keskenään koko ajan silloinkin, kun mukana on muita. Täällä on myös yksi ruotsalainen, Sofie (Svensson, hahaha...) jonka kanssa juttelin tänään myös ruotsiksi. Hän opiskelee Oslossa ja puhuu norjalaisittain murtaen riikinruotsia joten englantiin joutuu vaihtamaan aika pian. :D Norjalaiset saavat ruotsista hyvin selvää ja norjaakin ymmärtää jotenkuten ruotsin pohjalta.

parvekkeelta

Istun kasvihuoneenlämpöisessä ulkona ja hörpin kahvia aamuauringossa. Tee ja kahvi, ja banaanit ja melonit ovat ainoita mitkä toistaiseksi ovat maistuneet hyvälle. Yritän totutella ruokaan mutta toistaiseksi näillä mennään. 12h unien jälkeenkin yhä nukuttaa ja voisin aamiaisen jälkeen kyllä vaikka häipyä saman tien takaisin sänkyyn... Nyt kuitenkin kohta alkaa Opening seremony ja siellä haluan kyllä olla läsnä.

Kuala Lumpurista

Väsyttää. On sumuista ja kosteaa joka paikassa, harmaata. Pariisin kone oli myöhässä sen pari tuntia joten sain uuden lipun uudelle lennolle, boarding aukeaa ihan kohta. Seuraava kysymys onkin sitten se, että missä rinkka on. :D

Helsinki-Vantaan lentokentältä, terminaalista 2, portilta 25

No niin, sehän meni hyvin. Kotoa lähteminen siis. Olin jotenkin odottanut paljon dramaattisempaa mutta ihan perus aamuäksyilyä lukuun ottamatta mitään tunteenpurkauksia ei tullutkaan. Nyt sitten vain toivotaan, että kone pysyy tutkassa ja ilmassa ja yhtenä kappaleena jne. koko matkan ajan.

Pariisin kautta lennetään, toisena välilaskupaikkana Kuala Lumpur ja päämääränä Jakarta. Rinkka lähti ruumaan pussissa, toivotaan, että se tulee sisältöineen perille saakka.

Kun reilu viikko sitten tuli uutiset Malaysian airlinesin koneen alasampumisesta,olin pari päivää ihan vakuuttunut että tästä matkasta tuli viimeinen jonka teen.. Melkein niin kuin Frodo, joka oli lähdössä viemään sormusta Mordoriin. No, sitten kuitenkin rauhoituin, sillä voihan käydä niinkin että olen kuin Bilbo, joka lähtee kauas kotoa ja tulee takaisin kertomaan juttuja lohikäärmevuorista ja järvikaupungista ja haltiakuninkaista, eikä kukaan usko sanaakaan. :D

(Olisipa minulla Gandalf matkaseurana.)