Yogyakartasta

Nyt on toinen ilta kahden Y:n Yogyakartassa. Lentokenttä oli suunnilleen Kittilän kokoluokkaa, sen verran kattoa että matkatavaroita saadaan sateen sattuessa vähän suojaan.

Hotelli on hieno, ja nettiyhteydetkin toimivat. Uima-allaskin löytyy. Jaan huoneen hollantilaisen Fionan kanssa, joka on vuoden minua vanhempi.

Olen eilisen ja tämän päivän aikana omaksunut hyvien muslimipöytätapojen lyhyen oppimäärän. Käsien pitää olla puhtaat. Joskus tuodaan pöydälle, oikean käden puolelle, kulhollinen viileää vettä, jossa pestään oikea käsi (ei vasenta). Silloin on yleensä pöydässä myös paperia, johon käden voi kuivata. Vasemmalla kädellä ei saa koskea ruokaan. Sillä voi pitää lusikkaa tai haarukkaa jos haluaa, mutta ruokaan sillä ei saa koskea. Se kannattaa laittaa vaikka selän taakse tai reiden alle, ettei vahingossa käytä sitä. Oikealla kädellä syödään joko sormin, tai haarukalla tai lusikalla. Sormin on hauskinta, ja tavallisinta. Moni ruoka soveltuu sormin syömiseen niin hyvin, ettei haarukkaa edes tee mieli käyttää. Usein ruoka vielä dipataan johonkin kastikkeeseen niin, että sormin se on vain yksinkertaisesti helpointa. Sormia ei kuitenkaan saa nuolla puhtaiksi, vaan ne pitää pyyhkiä paperiin ja pestä myöhemmin. Hedelmät pitää kuoria ja syödä niin, ettei vasemmalla kädellä laita suuhun mitään.

Riippuen ravintolasta, juomavesi on joko pullovettä tai kiehautettua hanavettä, joka tarjoillaan kiehuvan kuumana paksusta lasisesta tuopista. Paikallisetkaan eivät pysty juomaan hanavettä sellaisenaan, siitä voi saada noroviruksen ja suolinkaisia ja vaikka mitä ihanaa. (En edes halua ajatella, millä vedellä he sitten pesevät lypsykoneensa...) Ruuan pitää olla kuumaa, kun se tarjoillaan, ja mielellään jopa niin, että saa itse katsoa, kun se valmistetaan. Jos lautasella on tuoretta salaattia tai kurkkusiivuja tai jotain, niihin ei kannata koskea.