Balilta

Many is the time I've been mistaken
and many times confused
Yes, and I've often felt forsaken
and certainly misused
Oh, but I'm alright,
I'm alright
I'm just weary to my bones
Still, you don't expect to be bright and bon vivant
so far away from home
So far away from home...

Täällä ollaan, vihdoin ja viimein. Toissapäivä oli viimeinen GA-päivä, ja kokous tietty venyi pitkälle iltapäivään. IVSA Symposium 2016 järjestäjä valittiin, ja se on Taiwan.

Samana iltana (kongressin viimeisenä) oli White T-shirt -party, jossa kaikilla oli päällä valkoinen t-paita ja niihin sai kirjoittaa terveisiä tusseilla ja kuulakärkikynillä. Haluan kirjoittaa kaikki jutut siitä tänne, ja teen sen myöhemmin hotellilla. Nyt ollaan Pandawa beachillä, rannalla, joka ei pärjää missään kilpailussa Suvirannalle. Ei, ei, ei. Nämä ihmiset eivät ymmärrä hyvän uimarannan päälle kyllä yhtään mitään. Vesi on ehkä 28-asteista, suunnilleen, ei missään nimessä virkistävää, vihertävän sinistä, ja todella suolaista.

No, eilinen meni suurimmaksi osaksi siihen, että kirjauduttiin hotellista ulos Yogyakartalla ja lennettiin tänne Balille. Samalla siirryttiin yhden aikavyöhykkeen verran itään päin, eli aikaero Suomeen on nyt 5 tuntia.

Balista tulee mieleen Lapin hiihtokeskukset. Siellä, missä on turistihotelleja, on runsaasti myös hienoja ravintoloita ja yökerhoja, tuttuja McDonaldseja, Burger Kingejä yms., vaatekauppoja shoppailuun jne. Nyt, kun on nähnyt myös Jakartan ja Yogyakartan, ei hämäänny tästä, sillä kaikki hienot jutut ovat siellä vain turismin ansiosta/syystä.

Täällä rannalla tuulee mukavan viileästi, ja aallonmurtajan takana näkyy valtavia aaltoja, jollaisia kotona ei taatusti näe koskaan. Tänään aamulla käytiin lisäksi Uluwatussa, saaren etelänurkassa, jossa on ison jyrkänteen reunalla hindutemppeli. Suurin osa balilaisista on hinduja, ja tähän temppeliin ei päässyt sisälle, mutta näköalat olivat upeita. Lots of groupies and selfies :) Juttelin yhden naisen kanssa hotellissa, ja hän neuvoi laittamaan sharongin päälle temppeliin. No, minä tietysti laitoin, ja olin sitten ainoa, jolla oli sellainen. Kaikki muut olivat varustautuneet vain tätä rantaretkeä varten. Sisäänkäynnin luota sai kuitenkin lainaksi. Temppelin alueella oli myös apinoita. Ne olivat harmaita, suunnilleen rusakon kokoisia, ja niillä oli pitkät hännät. Ne olivat ihan söpöjä, kun puuhastelivat niitä näitä ja leikkivät, mutta eivät kovin ystävällisiä. Ne veivät ihmisiltä tavaroita, jos ei pitänyt varaansa. En tiedä, käärmeet tekivät syvemmän vaikutuksen. Olin odottanut apinoiden näkemistä, mutta ne ovat ehkä telkkarissa kaikkein hauskimpia.

Meidän hotelli on tosi mukava, tosin ilmastointi oli viime yönä liian kovalla ja minulla on nyt yskä ja kurkkukipua. Enkä ole ainoa. Tosi monella on flunssaoireita juuri ilmastoinnin takia.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin todella hauskaa olla täällä. Ihmiset alkavat olla tuttuja ja tunnelma rennompi nyt, kun aamulla saa nukkua ja illalla valvoa ilman ahdistusta seuraavasta aamuherätyksestä. Tänään herättiin kahdeksalta, tai ehkä yhdeksältä. En ole ihan varma, koska kännykkä päivitti päivämäärää ja aikaa moneen kertaan aamulla. Tuliseen ruokaankin on jo tottunut. Tai ainakin oppinut kaatamaan kastiketta varovaisemmin... Ollaan vielä toinen yö tässä hotellissa, sitten yksi yö Pengotanin kylässä vähän matkan päässä, sitten tullaan takaisin hotelliin. Pengotaniin voidaan matkustaa reppujen kanssa, sillä hotelli on varattu viideksi yöksi, ja ison osan tavaroista voi jättää huoneeseen.

Mä näin eilen Yogyakartan lentokentällä kitaran, jonka kaula oli tavallinen, mutta kaikukoppa suunnilleen viulun kokoluokkaa. 6 teräksistä kieltä, ja kaikki suurin piirtein jopa vireessä, kunhan olin virittänyt sen. Sellaisen saa kuulemma ottaa käsimatkatavaroihin toiseksi laukuksi, vaikka se onkin periaatteessa liian pitkä. Otan selvää tästäkin lisää kunhan pääsen kotiin.