Kuta on tämän saaren eteläkärjen nimi, johon on käsittääkseni keskittynyt suurin osa turismistakin. Olen suunnitellut viettäväni tämän päivän yksin, kaikessa rauhassa, rannalla. Käppäilen kauppakatua sinne tänne, pälyilen ympärilleni ilman minkäänlaista kiirettä, toinen käsi hatun päällä ja toinen olkalaukulla ettei sitä viedä. Carolinalta vietiin laukku yhtenä iltana, kun oltiin kävelemässä baarista hotellille. Joku moottoripyöräiljä vain ajoi meistä ohi ja vetäisi sen mukaansa. Kieltämättä aika kätevää, ei sitä ehtinyt edes nähdä.
Mikko, sulle on nyt hellehattu, just semmonen mistä oli puhetta aiemmin :D 300 000 rp, mutta mä tingin sen 150 000 rp. En oikein osaa tinkiä, enkä tiedä miten paljon uskaltaa pyytää alennusta. 15 300 rp on 1 euro, joten kyllä toi hattukin silti 10 e maksoi... No, ihan sama, se on kiva hattu, ja on mulla rahaa. Itse asiassa kysymys on ehkä ennemminkin siinä, miten mä pääsen kaikesta tästä pikkurahasta eroon. Toivottavasti lentokentällä voi vaihtaa. Ja hattu on tosiaan mulla tällä hetkellä koekäytössä, se on tosi hyvä koska sen lieri peittää mun olkapäät. Ei tarvii laittaa tota ällöttävää hiostavaa super vedenkestävää aurinkorasvaakaan niin paljoa.
Mä oon nyt syömässä, löysin rannan tuntumasta ravintolan, jossa istuu paljon länkkäreitä, siks aattelin että uskallan varmaan syödä täällä. Tilasin juustohampurilaisen ja nyt odottelen sitä. Ihmiset tupakoi aika paljon, mutta onneks tääl on paljon tuulettimia ja puhaltimia ja tuulee muutenkin kovaa. Olin aamupäivällä rannalla ja kun oon syönyt, menen takaisin. Siellä on oikein kivoja aurinkovarjoja, joitten alla saa istua. Istuin aamupäivällä yhden varjon alla ja juttelin yhden paikallisen kanssa, jonka nimi oli Su. Su oli ehkä 40-vuotias nainen, joka yritti myydä mulle kaikkea rannekoruista niska-hartiahierontaan, oli ihan hauskaa juttuseuraa, mutta mulla on jo ihan tarpeeksi krääsää hankittuna. Aloin sitten lukea kirjaa ja hän lähti muualle kaupustelemaan.
Meri on ihmeellinen. Sitä ei vain käsitä näkemättä. Sitä ei pysty kuvailemaan kunnolla. Kaikki maailman seitsemät ihmeet, historialliset monumentit ja ties mitkä kalpenee valtameren aaltojen rinnalla. Veden voima on niin valtava, ja tuntuu että vaikka sitä on vain nilkkoihin asti, virta meinaa kaataa kumoon. Ranta on loiva, ja aallot pitävät märkänä ehkä 50 metrin vyöhykettä jatkuvalla liikkeellään. Kuiva hiekka on niin kuumaa, ettei siinä tee ollenkaan mieli kävellä ilman sandaaleja. Ennen suurta aaltoa vesi pakenee, suuri vaahtopäinen aalto oikein imee itseensä veden rannan puolelta ennen kuin iskeytyy siihen itse. Se on vähän pelottavaa silloin, jos seisoo vedessä vyötäröä myöten ja alkaa yhtäkkiä tuntea voimakasta virtaa, joka vetää pois päin rannasta. Seuraavaksi näkeekin aallon, jonka harja on suunnilleen oman pään korkeudella, ja tajuaa että nyt menee jalat alta. Ja sitten vielä se ääni, joka lähtee merestä, kun se jyrää päin rantaa. Ei telkkarissa tai matkaesitteissä kerrota näistä aalloista. Lisäksi tuntuu hullulta, että tuon meren toisella puolella on Antarktis. Aika kaukana tosin, mutta silti.
Nyt olen täällä rannalla taas. Täällä juoksee koiria irrallaan vähän siellä täällä, munkin jaloissa makaa yksi. Ne ovat ihan ystävällisiä, enimmäkseen vain istuvat ja kerjäävät herkkupaloja, tai leikkivät keskenään. Koirat kuuluvat paikalliseen kulttuuriin ja niitä pidetään irti kaduilla vähän samaan tapaan kuin kissoja voi pitää ulkona Suomessa. Osa on tietysti varmaan kulkukoiriakin. Täällä toimii eläinsuojia, joissa niitä kastroidaan, steriloidaan ja rokotetaan ainakin rabiesta vastaan, ja niille laitetaan kaulapanta merkiksi. Panta ei siis tarkoita, että koiralla olisi omistaja.
Maistoin kookospähkinää. Ei kannata. Jos tykkää kookoksesta, kannattaa mennä kauppaan ja ostaa kuivattua kookosta, sitä mikä narskuu hampaissa. Se on vihreä iso kova pallo, johon tehdään reikä pilliä varten, ja sitten maito imetään. En tiedä minkä väristä se on, mutta se maistuu vähän jollekin makealle melonille. Sen jälkeen se avataan ja maltoa voi kaapia lusikalla suuhun. Se näyttää valkoiselta hyytelöltä eikä maistu oikein miltään. En tosin tiedä, mitä ne tummanruskeat karvaiset sitten on, joita saa kaupasta Suomesta. Tai sitten olen käsittänyt jotain ihan väärin ja maistoin äsken jotain ihan muuta kuin kookospähkinää... se ainakin selittäisi sen ettei se maistunut kookokselle... joo, en ehkä päde tästä asiasta nyt tämän enempää. Joo, unohtakaa koko juttu :D
Eilen en postannut mitään, sillä toissailta oli niin outo. Kaikki alkoi siitä, että meidän turkkilaiset oli kuulleet, että jossain yökerhossa oli turkkilainen DJ keikalla, ja että sitä piti mennä kuuntelemaan porukalla. No, se oli kyllä ihan kiva paikka, viina oli halpaa, ja drinkit vahvoja. Mä join 4, ja olin niiden jälkeen siinä kunnossa, että vuoron perään itkin ja nauroin kaikelle ja muutaman kaverin piti taluttaa mut hotellille. Enkä ollut ainoa, sain kuulla seuraavana päivänä (eli eilen) monta tarinaa, joissa porukkaa oli herätelty vessan lattioilta, rappukäytävistä ja hissistä. Mä sentään pääsin sänkyyn asti. No joo, onneksi se ei ollut matkan viimeinen ilta, koska se oli vähän pelottavaa. Nyt sentään saatiin nauttia toistemme seurasta vielä eilinen ja tämä aamu.
Mä menen lentokentälle yhdessä korealaisten kanssa. Niiden lento lähtee 01.25, eli 25 min mun lennon jälkeen, mutta ne haluaa shoppailla lentokentällä, joten mennään ajoissa. Kello tulee jo viisi, ja mun pitää varmaan lähteä kohta kävelemään takaisin hotellille. Nyyh, tämä ranta on ihana <3
Hyvää kotimatkaa. Nähdään pian! <3
VastaaPoista