Ollaan lähdössä Yogyakartalle. Hotellissa on kuulemma uima-allas ja kaikki :D Toivottavasti se on siisti ja hyväkuntoinen.
Tänään meidät herätettiin aamulla puoli kuudelta roudaamaan itseämme aamupalalle ja bussiin kamojen kanssa. Seuraava pysäkki oli Cimory-meijeri, tai ainakin luulisin että se oli meijeri. Maito-jogurtti-jätski-suklaatehdas. Ja alakerrassa oli holstikkalehmä ja kaksi hiehoa aitauksessa. Niistä on paljon valokuvia. Meille kerrottiin enimmäkseen maidon käsittelystä jne. ja vasta kun erikseen kyseltiin niin saatiin vähän tietoja ihan maidontuottajista. Cimory on ilmeisesti vähän samaan tyyliin osuuskunta kuin Valio, maksavat Bogorin alueella maitolitrasta reilumman hinnan kuin muut meijerit, jotta elinkeino säilyisi. (Muistaakseni melkein 4 e litralta... voikohan se olla niin paljon...) Samalla karjakoko on kuitenkin reilusti yli 200 lypsävää, joten mistään pienyrittäjyydestä on vähän vaikea puhua.. Tosin, kuten jo tuli aiemmin todettua niin väkimääräkin on vähän isompi kuin Suomessa.
Lehmät on pakko pitää puhtaina ja viileinä. Navetoissa ei ole seiniä vaan ne ovat vain katoksia, joiden alla työskennellään suojassa auringolta ja sateelta. Hoitajat pesevät lehmiä vedellä pitkin päivää, ettei helle ala ahdistaa. Tilat on pakko pitää puhtaina lannasta, koska bakteerit lisääntyvät näissä olosuhteissa ihan eri vauhtia kuin pohjoisessa. Antibiootteja käytetään runsaasti, mikä nyt on tietysti sanomattakin selvää.
Aasialaiset ovat laiskoja maidonjuojia, ja tilannetta yritetään korjata tuotekehittelyn ja terveysvalistuksen avulla. Kalsiumia ja vastustuskykyä. Kaupoissa on maustettuja maitoja, mansikka-, mustikka-, suklaa- ja banaanimaitoa. Suklaamaito on niin kuin kylmää kaakaota, ihan hyvää, eikä mansikkakaan ollut paha. Artificial flavors. Tuskin täällä edes tiedetään, miltä mustikka maistuu metsästä poimittuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti