Tuo kirran viikko oli niin rankka, että en jaksanut iltaisin oikeastaan paljoa kirjoitella kuulumisiani. Sen takia täytyy ehkä nyt palauttaa mieleen muutama mukavakin sattumus viime viikolta.
Tiistaina meillä oli possuiltapäivä. Siihen liittyi vähän sekoiluja, kun olin aluksi mennyt ihan väärään paikkaan ja löysin lopulta muut ryhmäläiset n. vartin myöhässä (onneksi ei haitannut). Nutztierklinikin (Nutztier on siis tuotantoeläin) vieressä oli salaperäinen rakennus, jossa en ollut ikinä aiemmin käynyt sisällä, mutta siellä oli pieni toimenpidehuone ja kaksi pientä karsinaa, jossa oli yksi aika sairas yskivä ja ripuloiva porsas.
Possuiltapäivä alkoi yleistutkimuksen tekemisellä. Possuille sen voi tehdä tietenkin vain tilanteen ja potilaan sallimissa rajoissa. Seuraavaksi käytiin läpi lihakseen pistäminen (niskaan kuten meilläkin), pistettiin possulle muistaakseni atsaperonia ja ketamiinia (samassa ruiskussa). Voi ehkä olla, että aikuinen terve sika vaatii hieman enemmän anestesiologilta, sillä olen kuullut, ettei sikojen kanssa pidä kiirehtiä - toisaalta meille on kai ohjeistettu muutenkin, että ensin esilääkitys pelkällä atsaperonilla ja sitten vasta, kun on kunnolla rauhoittunut, ketamiinia. Ja rauhoittumiseen voi mennä tosi pitkä aika ja sika pitää jättää yksin jonnekin eikä sitä saa käydä katsomassa ennen kuin on ihan varmasti unessa, ettei herää, koska hyppää saman tien takaisin jaloilleen.
No, seuraavaksi harjoiteltiin verinäytteen ottamista. Siihen on kaksi tyyliä; jugularis ja vena cava cranialis. Jugularis tapahtuu niin, että sikajarrun avulla pakotetaan sian pää sellaiseen yläviistoon asentoon, että kaulalla menevään laskimoon voi pistää (ei staasata, parhaiten onnistuu aspiroimalla ruiskun avulla, vakuumi on vähän hankala kun vaatii molemmat kädet). Jugularis sijaitsee samassa kohdassa kuin muillakin eläinlajeilla. Tämä meille vain demottiin, itse me saatiin harjoitella vena cava cranialiksen näytteenottoa. Eli toisin sanoen sika selälleen pöydälle, olkapään ja rintalastan kraniaalisen pään väliin vedetyn janan keskikohta, neulan suunta possun vastakkaisen puoleista takajalkaa kohti, työnnä hitaasti syvemmälle, koska joskus suoni löytyy jo tosi pinnasta varsinkin pienellä possulla. Vakuumi toimii, aspiroimallakin saa hyvin otettua. Pistokohtaa voi painaa vähän aikaa näytteenoton jälkeen, mutta possun veri hyytyy nopeasti, joten mitään suuria verenhukkia ei tälläkään tavalla yleensä aiheuteta. Tämä tekniikka meillekin on näytetty videolla joskus silloin sikakurssilla nelosella, ja muistan kerran Saarella kokeilleeni ottaa minisiasta verinäytettä vena cava cranialiksesta, onnistumatta. Tämän jälkeen osaan ihan varmasti, se ei nimittäin ollut yhtään vaikeaa, kunhan tajusi, ettei neulaa pidä työntää liian nopeasti, koska silloin se menee liian syvälle.
Verinäytteenoton jälkeen sika lopetettiin pistämällä sille pinkkiä euttiainetta sydämeen. Loput jutut olivat vähän hmm, ehkä vähemmän jänniä oppia. Opeteltiin nimittäin ottamaan likvornäytettä (sen voi ottaa occipitaalivälistä eli kallon ja ensimmäisen kaulanikaman välistä, tai lumbosakraalivälistä viimeisen lannenikaman ja ristiluun välistä). Tehtiin lisäksi kinnernivelen huuhtelu (voisi ehkä olla hyödyllistäkin osata, jos täytyy joskus vaikka koiralle tehdä?) ja BAL (bronco-alveolar lavage eli keuhkohuuhtelu). Kysyin opettavalta eläinlääkäriltä, mitä BAL-näytteellä tehdään, ja vastaus oli, että siitä saadaan mm. sikainfluenssa varmemmin kiinni kuin sierainlimanäytteestä. Taisin kysyä, onko se sitten halvempi kuin esim. sian lopetus ja keuhkopaketin lähetys patolle, ja elli taisi vastata että ei ole, keuhkopaketin lähetys on erittäin hyvä vaihtoehto. Toki on nyt taas muistettava, että minisiat ja muut lemmikkisiat saattavat ehkä haluta diagnoosin ennen pulttia päähän, joten ehkä tästäkin on minulle vielä joskus hyötyä!
Nautapuolesta pitää sanoa vielä muutamia juttuja.
Keskiviikkona tänne tuotiin oikeaa takajalkaa ontuva lehmä, jolta tietenkin tarkistettiin saman tien sorkat (eri lähteiden mukaan n. 50-90 % kaikista ontumista lehmällä on sorkkaongelmia). Vasemmassa takasessa oli DD:tä ja oikeassa sorkkavälin hyperplasiaa (hyperplasia interdigitalis, täällä käytetään aika paljon latinankielisiä nimiä sairauksista). Jotta sorkkavälin hyperplasia saatiin tutkittua kunnolla, tehtiin two-point-puudutus sorkkaväliin, eli se sama, minkä minä tein ekan viikkoni ekana päivänä Ambulanzklinikillä toukokuun alussa Salomean kanssa siellä yhdessä navetassa. Hyperplasiaa hoidetaan täällä siten, että ylimääräinen kudos viilletään irti ja sorkkaan pannaan side, jolloin puudutus tekee potilaan olosta vähän mukavamman toimenpiteen ajaksi. Hyperplasia ei kuitenkaan ollut kovin kipeän tuntuinen, me nimittäin kokeilimme sitä myös ennen puudutusta eikä lehmä juurikaan reagoinut. Sorkat olivat todella siistit (toisen puolen DD:kin oli tosi lievä vain), ei yhtään kaksoispohjaa eikä anturahaavaumia eikä mitään. Kun laitettiin lehmä uudelleen kävelemään, se ontui yhä, puudutuksista huolimatta. Hevosella käytetään puudutuksia jopa diagnostiikan apuna, jos halutaan selvittää ontuman aiheuttava nivel tarkemmin. No, two-pointin lisäksi tälle lehmälle oli tehty myös se yhtä korkeampi puudutus (keskikorkea?), joka tulee vuohisnivelen yläpuolelle eli lehmällä ulomman kyntysen yläpuolelle (kahden sormen leveyden verran) ihon alle, puuduttaa ulomman sorkan. No, näistä huolimatta lehmä ontui ihan yhtä kovasti kuin ennenkin. Eläinlääkärit palpoivat lehmää sen kävellessä ja huomasivat, että oikea polvi naksahteli hassusti. Seuraavien päivien aikana otettiin useampi röntgenkuva polvesta, joista onnistuttiin saamaan lopulta kiinni etummaisen ristisiteen repeämä. Tämä lehmä lopetettiin. Ilmeisesti jonkinlainen TPLO olisi ollut teoriassa mahdollinen, mutta käytännössä kirurgitkin päätyivät siihen, ettei ehkä kuitenkaan yritetä. Minusta varsin viisasta.
Reticuloperitonitis traumatica (naula), endocarditis valvularis (kukkakaalimaiset muutokset bakteeritulehduksesta kärsineen eläimen sydänläpissä), phlegmona interdigitalis (sorkkavälin ajotulehdus), dermatitis digitalis (sorkka-alueen ihotulehdus), retentio secundinarium (jälkeisten jääminen), invaginatio jejunojejunale (eli se, jonka näin keskiviikkona leikkurissa ja jonka väristä päättelin sen olevan jo niin pahasti nekrotisoitumassa, että olisin ampunut lehmän itse saman tien),... täällä tykätään lääkärilatinasta! Minulla on taskussa vihko, johon olen aina muistaessani keräillyt saksankielisiä sanoja tutuista sairauksista. Paresis puerperalis eli meidän tuttu poikimahalvaus on hassusti Milchfieber (eli maitokuume, joka suomeksi on ennemminkin emakon synnytyksenaikaista sairastumista kuvaava sana), tosin käytetään myös Geburtsparesis eli ihan suoraa poikimahalvauksen saksannosta.
Jälkeisistä (Nachgeburt) juteltiin perjantaina; on toki yleisesti selvää, että kohtu infektoituu jokaisen alateisen synnytyksen jälkeen (ja myös silloin kun tehdääns keisarileikkaus, jota on ihan mahdotonta tehdä steriilisti lehmälle). Terve lehmä kuitenkin poistaa bakteerit kohdusta vuodon mukana eikä asia vaivaa sitä sen enempää. Kohdussa on silloin sekainfektio (vähän sitä sun tätä), mutta muutamassa päivässä, sikäli kun kohdussa on kasvualustana esim. sinne jääneitä sikiökalvoja tai mätänevä kuollut sikiö tai jotain, bakteerikanta alkaa valikoitua grampositiiviseen suuntaan ja kohti Trueperella pyogenesta, jonka tunnistaa hajusta jo navetan ovelta. Tässä vaiheessa lehmällä on jo metriitti, se on kuumeinen ja muutenkin silminnähden sairas eikä parane ilman asiallista lääkehoitoa. Täällä on nimittäin ohjeistuksena, että lehmän jälkeisiä kutsutaan irrottamaan eläinlääkäri heti, kun on kulunut 12 tuntia eikä niitä ole nähty. Eläinlääkäri pesee lehmän takapään jodilla, laittaa käden kohtuun (ja samalla vie sinne lisää bakteereita alemmista synnytysteistä halusi tai ei) ja tarkistaa, ettei siellä ole mitään (ja voisin kuvitella että yleensä ei olekaan, koska lehmän ketaleet saattavat siivota jälkeiset pois syömällä ne, jolloin säikähdetään ihan turhaan). Kohtuun pannaan antibioottikapseleita ja jauheisia joditabletteja (joita minäkin laitoin silloin ekalla viikollani), jotka ärsyttävät kohdun limakalvoa ja häiritsevät normaalin immuunijärjestelmän toimintaa (tappavat kyllä bakteereita, jos niitä siellä on). Jos sisällä on jälkeisiä, jotka eivät ole vielä irti, niiden irrottaminen väkisin aiheuttaa verenvuotoa ja kudosvauriota kohtuun, ja lisäksi vasikan puoleinen istukka ei yleensä edes irtoa kokonaan vaan siitä jää aina kuitenkin pieniä rippeitä kohtuun, jos sitä irrotellaan jo silloin, kun se ei ole vielä valmis irtoamaan (vähän niin kuin rupikin alkaa vuotaa uudelleen verta, jos sen raapii liian aikaisin irti ihosta). Jälkeisten jäämiseen liittyy yleensä muita poikimisongelmia - halvaus, synnytysvaikeus, raju synnytysapu, kuollut vasikka, kaksoset, kolimastiitti,... jossain määrin varmaan se seleenin puutekin, mutta siis ymmärtääkseni jälkeisten jääminen ei ole terveen lehmän ongelma vaan sekundääristä jostain muusta taustasairaudesta.
 |
| Hahhahhaa! Luulitte varmaan, että lidokaiinia saisi käyttää naudoille vain silloin, kun prokaiini on kontraindisoitu ja silloinkin jos ja vain, jos heittää varoajoiksi liha 28 vrk maito 14 vrk... hetkinen, niinhän se pitääkin tehdä, EU:ssa. Ei täällä! |
 |
| Tämän äijän naama vilisee siellä täällä julkisilla paikoilla. Yksi eläinlääkäri sanoi kerran, että sen nähdessä tulee aina tosi hyvälle tuulelle! |
 |
| Tässä on se auto, jonka sisällä on riippumatto, jolla voi kuskata jalattomia eläimiä sairaalahoitoon. En saanut kuvaa riippumatosta. |
 |
| Päivän luontokappale perjantailta. Ei mitään hajua, mikä lintu oli, mutta ilmeisesti poikaset jossain lähellä, kun niin kovasti haki huomiota itseensä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti