joka on saksaksi
Absonderung. Meillä on siis tällä hetkellä kaksi (2) neurologisesti oireilevaa hevosta eikä kaikkien herpesvirustulokset oo vielä tullu. Oon viettäny aika ikimuistoisia tunteja niiden kanssa takki, myssy ja kumihanskat ihohuokosten päällä. Täällä on siis ihan kamala helle, en ole tarkistanut mistään mut ihan varmasti reippaasti yli +30.
Ei se touhu siellä heppaklinikalla kyllä paljoa loppuviikkoa kohden helpottanut. Joka päivä tuli ilmi kaikki uusi juttuja joita en ollu hoksannu hoitaa. Eilen illalla oli niin kurja olo että ainoastaan perjantaiajatuksen voimalla jaksoin nousta ylös sängystä aamulla. No, tänään sit olin päättäny et ei satavarmana tuu mitään sanomista ja kirjoitin kaikki hoitosuunnitelmat valmiiksi ennen lounasta. Ja hyvä niin koska heti puol kaheltatoista rupes tipahtelemaan ähkyhevosia ovista ja ikkunoista. Ei niitä tullu ku ehkä neljä mutta kaikki tuli tunnin sisällä eli hetkessä oli ihan hirvee kiire. Mä pääsin ite syömään vasta kahelta. Loppujen lopuks niistä tulijoista vaan kolme oli ähkyjä ja yks koliitti eikä me tietenkään ehditty eristää sitä ennen ku liian myöhään. Sit vaan peukut pystyyn ettei sil oo salmonellaa. Se oli semmonen 30-vuotias islanninhevonen jonka kreatiniini oli jotain 1000 ja urea myös aika korkeella eli munuaiset ilmeisesti vähän valmiiksi rikki, lisäks sil oli PPID ja siltä se näyttikin.
Yks ähky me delegoitiin kirurgian klinikalle kun se oli jo niin huonossa kunnossa. Mä en olis ite ehkä uskaltanu lähteä edes kuljettamaan semmosta hevosta joka sieltä trailerista tuli (tosin sehän on voinu mennä myös kuljetuksen aikana huonompaan kuntoon). Se oli ihan hikinen ja tärisevä ja silmät syvällä kuopissa. Siitä valutettiin ulos semmosta tummanpuhuvaa refluksia 100 l saaviin (sankot ei ollu enää riittäneet) ja koko tutkimushuone haisi kuolemalle ja mädille kananmunille. Mä näin kun omistaja istui tuolilla hevosensa pään edessä ja joi vettä lasista sit ku ne oli lopettanu letkutuksen. Hevoselle tehtiin siis eutanasia hetkeä myöhemmin.
Tämän viikon teema on ollu neurologiset hevoset. Niitäki oli vaan kaks mut se on silti enemmän kuin mitä mä oon tavannu koko lyhyellä heppasairaalaurallani. Sain jopa kerättyä vihreeseen vihkoon allekirjoituksen hevosen neurologisesta tutkimuksesta! Molemmilla oli ataksiaa, toisella semmonen et se vähän niinku laahas toisen puolen askeleitaan (vasen etu- ja takajalka). Sen kavioiden kärjissä oli semmonen pyöreäksi hioutunut reuna aina kun sitä oli kävelytetty asvaltilla. Kumpikin oli eristyksessä herpesvirusepäilyn takia (täällä laitetaan kaikki neurologiset heppapotilaat heti eristykseen ja herpesnäytteet labraan). Näiden kahden lisäksi oli kaks pääntautia, toinen oli issikka ja toinen ranskalainen täykkäri, jolla ei oikeestaa ollu imusolmukkeet mitenkään isot mutta sen kotitallilla oli pari sairastunutta. Pääntauti on saksaksi Druse. Me tehtiin sille issikalle eilen ja tänään ilmapussien tähystys. Mä sain käyttää skooppia. Nyt mul on kumpikin käsivarsi kipee ja pitää ehkä turvautuu Voltareniin jota Maryvonnella onneksi on vessan kaapissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti