Tänään aamulla oli klo 7.30 alkaen (aina torstaisin) Journal Club, käytännössä tosi samanlainen kuin heppasairaalalla Viikissäkin; joku opettajista esittelee jonkun artikkelin ja muut kuuntelevat ja lopuksi vähän keskustellaan ja saa kysellä. Aiheena oli emättimeen laitettava kierukkajuttu, joka kertoo, milloin lopputiine lehmä alkaa poikia (mittasi mm. ruumiinlämpöä ja kohdunkaulan aukeamista jne.) Journal Clubin jälkeen lähdettiin käynneille.
Minä ja Salomea käytiin tänään yhdessä pikku navetassa kastroimassa sonnivasikka. Se oli otettu kiinni päitsillä seinään (ja silti sitä piti kiskoa kaulan ympärillä olevasta remmistä! Miksiiii) Vasikka oli 10 pv ikäinen. Se sai ketamiinia ja ksylatsiinia lihakseen ja vähän ajan päästä se riehuikin jo paljon vähemmän. Potilas sai kipulääkepistoksen, jonka jälkeen se käännettiin selälleen ja siemennuorat palpoitiin. Ne ja kivespussin alue puudutettiin lidokaiinilla (yhteensä meni ehkä n. 15 ml). Kivespussin ohueen kohtaan viritettiin sitten instrumentin avulla pienen pieni mutta tosi paksu kuminen lenkki (ehkä 1 cm halkaisijaltaan ja vähän alle 5 mm paksu). Tällä klinikalla käytössä olevan lidokaiinivalmisteen (joku Lidocain tms., eläinvalmiste) varoajat ovat maidolle ja lihalle 1 päivä (Suomessa lihalle 28 vrk ja maidolle 14 vrk eli poikkeus jopa kaskadivaroaikoihin, joissa maidolle riittäisi 7 pv). Lidokaiini metaboloidaan maksassa ja joku sen metaboliiteista on karsinogeeninen ja genotoksinen (ilmeisesti nämä kaksi eivät ole synonyymejä...), minkä vuoksi se on tavallaan kielletty tuotantoeläimiltä meillä (mutta onneksi meillä on myös kaskadisäännöt eli välillä saa joustaakin, kunhan lyö nuo pitkät varoajat kehiin).
 |
| Tuossa näkyy vähän myös sitä instrumenttia. Kun pihtejä painoi, nuo neljä palluraa erkanivat ja venyttivät kumilenkkiä neljään eri suuntaan. Eläköön insinöörit. |
Juteltiin kastraatioista vähän eläinlääkäreiden kanssa tänään. Minä kerroin, etten ollut ikinä kuohinnut yhtään nautaa, mikä kuulosti tosi oudolta heidän mielestään, koska täällä sitä tehdään. No, sitten kerroin että pikkupossut kastroidaan kyllä, kirurgisesti skalpellilla (tai muilla teräaseilla), hereillä ja metacamilla, kuulosuojaimet päässä (ei tosin possulla vaan kaikilla muilla huoneessa olevilla). Eläinlääkärit olivat kuulleet tästä, mutta Kaspar-raukka kalpeni kuullessaan sen. Kaspar on tosi mukava, sellainen silmälasipäinen ja hassusti hymyilevä aika pienikokoinen nuorimies, on auttanut mua tosi monessa asiassa kun olen ollut eksyksissä täällä tai en ole muistanut, minne haalarit pitää viedä pesuun (tänään osasin sinne jo eksymättä kertaakaan!). Possut kastroidaan täällä kuulemma isofluraanianestesiassa, niitä varten on jopa olemassa pieniä maskeja, joilla kaasutetaan. Olin kuullut huhuja tästä aikaisemminkin, mutta haluaisin kyllä nähdä omin silmin ennen kuin uskon todeksi. Tiistaisin on kuulemma sikapäivä täällä, ja joku tiistai-iltapäivä voin pyytää päästä mukaan. Tällä viikolla oli vain antibioottidisku sikailtapäivänä (poikkeuksellisesti).
Kuohitsemisen jälkeen tehtiin lääkeluovutuskäynti naapuritaloon, jossa oli pieni vasikkakasvattamo. Omistaja oli hauska ja puhelias mies, joka esitteli ylpeänä isoja säkkejä kaakaojauhetta - oli kuulemma saanut halvalla jotain sekundakamaa, joka ei kelpaa ihmiselintarvikkeeksi mutta eläinrehuksi kyllä. Luin joskus, että Suomessakin olisi syötetty rehun seassa jotain kakkoslaatuisia suklaakonvehteja väkirehuna sonneille jossain Pohjanmaalla. Taisi olla Ilta-Sanomissa, ja kommenttiosio oli täynnä kaikenlaisia puolesta ja vastaan -argumentteja; onko tuo nyt luonnollista ravintoa naudalle, toisaalta hyvä etteivät mene hukkaan ja biojätteeksi, jne...
Kolmas visiitti tänään oli hedelmällisyyskäynti läheiselle hereford-tilalle, jossa ultrasimme muutaman hiehon (ja muutama sai prostaglandiinia takakankkuun). Minäkin otin oman ultraäänilaitteen mukaan kun Salomea sanoi, että ota ihmeessä toinen kun näitä on tänään vapaana. Ultrailu on kerta kerralta vähän helpompaa mutta edelleen vaikeaa... Jostain syystä asiat menevät jotenkin monimutkaisiksi, kun yrittää tulkita ultrakuvaa ilman, että on ihan varma, mitä käden alla on. Omaan käsikopeloon jotenkin luottaa paljon paremmin. Toisaalta ultraaminen olisi hyvä osata, koska se joissakin tapauksissa ainoa keino päästä kunnolla diagnoosiin. Oli meillä kyllä huonot ultralaitteetkin, ainakin verrattuna niihin, mitä Saarella on. Voisi ehkä vielä lisätä, että auringonpaisteessa ulkotarhan lukkoparsissa ultraaminen on vähän hmm... no, sairaaloissa se tehdään ihan syystäkin pimeässä tai ainakin hämärässä huoneessa!
 |
| Tällä 1000 kg herrasmiehellä oli ollut jalka kipeänä aiemmin tällä viikolla ja tänään vietiin lisää kipulääkettä ja antibioottia. |
Lounaan jälkeen lähdimme vielä neljännelle käynnille, sekin hedelmällisyyskäynti. Opin taas lisää sveitsiläisestä maidontuotantokulttuurista. Täällä on paljon karjaa (-vieh), jotka voidaan jakaa lypsykarjaan (Milchvieh), lihakarjaan (Fleichvieh) ja sitten kolmanteen eli Fleckvieh (äännetään flekvii). Fleckvieh on vähän molempia; siihen kuuluu koko joukko Simmental- ja brown swiss -risteytyksiä. Salomea sanoi, että fleckvieh'ssä on 60-40 brown swissiä ja simmentalia, tai jotain, mutta samalla juteltiin myös punaisesta holsteinista, joten ehkä siinä on sitäkin mukana. Ajatuksena on ollut yhdistelemällä saada maitorotu, jolla on myös lihantuotanto-ominaisuuksia. Yhden robotin navetassa (De Laval), johon menimme, oli valtavan kokoisia monen värisiä lehmiä, joista osan tunnistin kyllä brown swissin värisiksi (isot korvat, harmaa kieli ja hassu vaalea turpa), mutta osa oli hassun harmaita, osa jopa kermaisen kahvin värisiä, ja kaikki valtavan suuria ja pitkäjalkaisia. Seassa oli Ayrshirenkin värisiä punaruskeita, mutta naama, utareet ja jalat olivat kyllä kaikkea muuta kuin AY:tä; ne olivat punaisia holsteineja. Kaduttaa, kun en valokuvannut, oli tosi upean kokoisia elukoita! Ultrasimme ehkä kahdeksan tai kymmenen, kaikille tehtiin tiineystarkastukset (tiineysvrk oli 38-50, tämä on täällä tyypillinen ensimmäisen TT:n tekoajankohta, toisen kerran tarkastetaan sitten vielä 4 kk siemennyksestä). Täällä laitettiin sentään essut päälle (muissa paikoissa on rektalisoitu ilman essuja), silti saatiin aika likaisiksi itsemme. Muutamalle annettiin prostaglandiinia takakankkuun. Yhdeltä löytyi rakkula, mutta koska se todettiin ultraäänellä luteaalirakkulaksi (tai ehkä tosi onteloiseksi keltarauhaseksi?), sekin sai prostaglandiinia. Minä en kyllä ymmärtänyt, miten Salomea muka sillä huonolla ultraäänellään sai mitään seinämän paksuutta mitatuksi... itse sain ehkä kerran näkyviin munasarjan, jossa oli kaksi follikkelia vieretysten). Olen saanut täällä kovasti kehuja hyvästä rektaalipalpaatiotaidostani! Kyllä kannatti jaksaa tehdä semmarihommia silloin aikanaan!
Kun tulimme takaisin, Boas ja Martina (kaksi muuta eläinlääkäriä) olivat käyneet hakemassa minulle vadelmapiiraan kaupasta synttärien kunniaksi! Sellainen on kuulemma ollut tapana jos jollakulla on synttäripäivä. He lauloivatkin vähäsen! Syötiin se yhdessä vielä ennen kuin lähdettiin kotiin kaikki.
Ostin itselleni synttärilahjankin tänään, maksoi 15 frangia. Se on A6-kokoinen kierrevihko, jonka kuva on tässä alla. Kaikilla tämän Ambulanz-klinikan eläinlääkäreillä on tuo vihko aina mukana. Siitä on ehkä hyötyä, ja jollei hyötyä niin ainakin upea matkamuisto!
Tulin kotiin (tai pitäisi kai sanoa kämpille) ja huoneeni oven edessä odotti paketoituna tällainen valtava kukkakimppu! Sami oli lähettänyt sen kukkalähettipalvelun välityksellä! Kaikkea se keksii...!
 |
| Kiitos, olet ihana, rakastan sua, lue loput lässytykset whatsappviesteistä!!! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti