herpestallista ja vasikkakasvattamosta

Tänään kokeilin sitä pyöräilyideaa - oli huono idea, en kyllä hetkeen enää tee sellaista aamustunttia. Kaiken lisäksi ajoin harhaan ja jouduin polkemaan ihan jäätävää rinnettä ylös ihan turhaan. Huhhuh sentään. Ehkä tällaiselle melkein 24-v vanhukselle raitiovaunukortti on paras ratkaisu tällaisessa vuoristokaupungissa. 

Aamulla jakaannuttiin taas käynneille. Minä lähdin uudelleen Salomean kanssa (nyt meni nimi oikein!). Ensimmäisessä paikassa oli 4 vk ikäinen Simmental lehmävasikka, joka oli nyt jo n. viikon ajan ollut vesiripulilla. Arvioimme painoksi 60 kg, laitoimme sille iv. 100 ml glukoosia, 500 ml bikarbonaattia valmiista pullosta ja vielä 400 ml isotonista Naclia. Lisäksi se sai sc. amoksisilliiniä (pitää ehkä tarkistaa oliko siinä mukana klavulaanihappoa), rautaa, A-, D3- ja E-vitamiinia sekä seleeniä, ja vielä suun kautta 21 ml Baycoxia eli toltratsuriilia (kokkidiostaatti eli tehoaa alkueläinten aiheuttamiin ripuleihin). Kysyin varovasti, eikö toltratsuriili käy vain ennaltaehkäisyyn eli ei enää sitten kun potilas on jo ripulilla - ilmeisesti kuitenkin kryptosporidien kanssa voi käyttää hoitavanakin lääkkeenä. Amo(klavu) jatkui vielä kahden pvän ajan sama määrä SID eli yht. 3 pv kuurina. Otin nuo ylös senkin vuoksi, että aion tehdä siitä oman potilaani perjantaiaamuksi, jolloin kaikki opiskelijat esittelevät jonkun viikon potilaista. 

Vähän ujostutti.

Seuraavaksi meille napsahti päivystyspotilas. Ratsutallilla oli tamma synnyttänyt pari tuntia sitten ja jälkeiset olivat yhä tulematta. Salomeaa inhotti alun alkaenkin mennä juuri sille tallille, sillä vuosi tai pari sitten oli samaa tammaa hoidettu klinikalla herpesabortin takia - ilmeisesti omistajilla oli jäänyt ymmärtämättä, ettei herpeksestä voi parantua vaan sen kantajaksi jää loppuelämäkseen, ja niin jäävät kaikki sen tallin muutkin hevoset. Tämä tamma oli vielä ollut klinikkaolosuhteissa mahdoton käsitellä ja päivittäiset kohtuhuuhtelut (ilmeisesti aika myöhäisvaiheen luominen) olivat olleet yhtä tuskaa ja tappelua. Lisäksi sen omistaja vaikutti olevan erittäin ilkeamielinen herrasmies, joka kävi myös meille sanomassa pari valittua sanaa tallin pihalla. Salomea selitti, että miestä ärsytti kalliit eläinlääkärikulut ja lääkkeiden kalleus, vaikka on hänen oma valintansa, keneltä eläinlääkäriltä ostaa palveluita. Vähän monimutkainen juttu, ja tammaparka, koska vaikutti meidän seurassamme ihan hyväkäytöksiseltä, joskaan ei miltään halihepalta. Tamma ei ollut mitenkään kipeän oloinen, joten se sai piikin lihakseen jotakin -tosiini -päätteistä, joka kuitenkaan ei ollut oksitosiinia vaan jotain vastaavaa mutta pitkävaikutteisempaa. Jätettiin tallille suun kautta annettavaa kipulääkettä (Inflacam, meloksikaamia). Varsa sai seleeniä ja tetanusantiseerumia nahan alle. Potki aika korkealle, meinasi huitaista kaulalta piikin takakaviollaan kun ei pidetty riittävän hyvin kiinni. Tamman luona käytiin vielä toistamiseen, kun se oli pari tuntia piikin annosta poikinut jälkeisensä; tulivat kokonaisina eivätkä näyttäneet mitenkään oudoilta. Eli selvittiin varmaankin säikähdyksellä.

Kolmas paikka oli hauskin. Ajettiin vanhan navetan pihaan, noustiin pois autosta ja alettiin miksailla rokotteita auton takaosa aukinaisena. Liuottimet piti vetää ruiskuun ja laittaa reagenssipulloon ihan niinkuin koirien DHPPi; tällä kertaa kyseessä vain oli viiden annoksen pullo ja tautina naudan respiratry syncytical virus ja parainfluenssa. Vedimme kaiken automaattiruiskuun ja menimme isäntäväen kanssa sisälle navettaan, josta löytyikin kokonainen lauma potilaita. Pääsin leikkimään neuvolan tätiä; yksi kerrallaan vasikat taklattiin seinän ja portin väliin ja piikin saatuaan pääsi portista toiselle puolelle. Vasikoita oli usean kokoisia ja rotuisia, mutta niinhän niitä on nykyään Suomenkin kasvattamoissa. Täältä bongasin vain muutaman sellaisen, jotka näyttivät puhtailta lypsyrotuisilta, suurin osa näytti risteytyksiltä tai joltain liharotujässiköiltä. Aika söpöjä.

Viimeisenä lähdettiin vielä käymään katsomassa erästä viikko sitten poikinutta uuhta, jolla oli ollut jotakin veristä vuotoa. Lampola löytyi täältä Zürichin keskustasta, yhden viheralueen laitamilta. Lampaita oli ehkä viisi, kaksi yhdellä pikku laitumella rinteessä ja loput vielä pienemmällä läntillä kävelytien toisella puolella. Meillä meni tosi kauan ajaa sinne, koska kello läheni neljää ja keskusta oli todella ruuhkainen. Uuhella oli vähän kuumetta, ja se sai 3pv im. antibioottikuurin (oksitetrasykliiniä), kipulääkkeen, seleenin ja 20 ml kalkkia nahan alle. Lampaat olivat todella pieniä (jotain superharvinaista rotua kuulemma) ja niiden omistaja oli erittäin kovasti hymyilevä naishenkilö, joka ei ainakaan kovin tottuneen näköisesti käsitellyt eläimiään (uuhi jähmettyi tyrmistyneenä paikalleen kun minä niittasin sen polvien avulla hellästi mutta päättäväisesti seinustaa vasten ja nostin leuan ylös...)

Tuossa mustassa kohdassa on kaksi karitsaa!

Muutamassa paikassa olen täällä huomannut, ettei kaikkien eläinten kiinnipidossa ole ajateltu ihan kaikkea loppuun - ja se näkyy esimerkiksi kaulapantojen käyttönä. Minusta jo koirillakin kaulapannan käyttö tuntuu jotenkin julmalta, tai siis, eikö ulkoilutukseen valjaat kuitenkin olisi kivammat mieluumin...? Lammas tai vasikka suhtautuu kaulapantaan lähinnä sillä tavoin, että kyllä se varmaan hellittää kun minä siihen tarpeeksi nojaan; sillä tuloksella, että potilas alkaa ennen pitkää sinertää. Lampaiden ja vasikoidenkin kokoisia riimuja ja päitsiä on olemassa! 

Ja siitä aasinsiltana päästääkin tähän näkyyn! Kolmosvuosikurssilla oli nautaprope eli suomeksi ihan vain perusteet naudoista. No, tuo ei kyllä ole se tapa, jolla nautoja käytännössä ajetaan suuntaan tai toiseen! Mutta olisihan se ihanaa, jos niitäkin voisi kaikkia taluttaa niin kuin heppoja.

Vasemmalla kuvassa näkyy Nutztierklinikin päärakennusta. Alakerrassa on navetta, yläkerrassa toimistoja, apteekki ja kirjasto.

Mä opin tänään, että sammakko on saksaksi Amfibian (tai joku sellainen). Ajettiin maantietä pitkin ja kummallakin puolella oli metsää ja peltoa, ja hassuja sermin näköisiä muutaman kymmenen cm korkeita aitarakennelmia. Sitten tuli varoituskolmio, jossa varoitettiin sammakoista tiellä. Raukkaparat kuulemma eksyvät asfalttitielle eivätkä enää osaa pois ja niitä voi sateisella säällä olla isojakin määriä! Sen takia niille on asennettu esteet teiden reunoille sellaisiin kohtiin, joissa niitä tulee tielle erityisen paljon.

Kissan verisuonimalli, aika upea.

Nämä olivat oikeasti aika hienoja.

----

Muutama kuva piti laittaa vielä aiemmilta päiviltä nyt kun muistan ja Sami on saunassa eikä ehdi skypeen ihan vielä.

Zürichin päärautatieasema, Hauptbahnhof (HB).

Tämä kuva on oikeastaan vain sama paikka kuin tuo ensimmäinen, mutta käännyttyäni 180 astetta eli tuohon aukiolle päin. Siitä lähtee myös 7-ratikka, jolla pääsee eläinsairaalalle.

Onneksi ei tarvitse yksityisautoilla tuossa vilinässä.

Ja siellä on ihan tosiaan poliisit ohjaamassa liikennettä; niillä on jopa tuollaiset roskikset, joissa ne istuvat aina ruuhka-aikoina.

Noiden siltojen ja kirkontornien takana on Zürichjärvi eli Zürichsee.

Tällaisen puiston läpi kuljetaan Sauna am Seehen.

Tuo kullan kimallus on Alppien lumihuipu, joihin vielä aurinko yltää paistamaan illalla.

Ja tämä! Maryvonne on Suomituristi, ja ilmeisesti jossain vaiheessa tällainen päätyi alakerran vessan oveen!