eläintarhasta

Satu on nyt täällä mun luona kyläilemässä (se tuli jo tiistaina oikeastaan, mutta torstai oli ensimmäinen mun vapaapäiväni). Vietettiin helatorstaita eläintarhareissun merkeissä. Itsekkäänä henkilönä minä otin opiskelijatodistukset mukaani; eläinlääkäriopiskelijat nimittäin pääsevät aika monessa yliopistokaupungissa eläintarhoihin ilmaiseksi sisälle.

Papukaijoilla oli ihan hiemuinen meteli päällä. Kaksi niistä koitti vähän tapellakin, ja nämä muut yrittivät torkkua oksan paksummalla osalla. Ilmeistä päätellen miettivät vain, että olisivat nyt jo hiljaa...

Suurin osa kuvista on otettu jonkin lasin läpi, mutta ainakin kameran näytöllä näyttivät yllättävän hyviltä siitä huolimatta. Aloitimme kierroksen tällaisesta talosta, johon kuului mm. näitä tukaaneja. 

Näitä värikkäitä lintuja sai katsella vain tuollaisten vaaleiden verhojen väleistä, koska olivat kuulemma vasta tulleet eläintarhaan ihmisten näytille, ja ilmeisesti vähän ujostutti yhä.

Täytyy sanoa yksi juttu tästä eläintarhasta; lapsia oli ihan hirveästi ja käytävät ahtaita, koska väkeä oli tietenkin paljon liikkeellä. Erityisen järkyttävää oli minusta se, että jotkut lapset lääppivät, koputtelivat ja hakkasivat nyrkeillään ikkunalaseja, ja mitä heidän vanhempansa tekevät? Kuvaavat kännykkäkameroillaan. Kerran tai pari teki mieli tarttua johonkin pieneen ranteeseen ja sanoa oikein tiukasti vaikka suomen kielellä että nyt s--tana turpa kiinni ja jätät sen elukan rauhaan. Tämä tukaani ei onneksi ollut ehkä niiden kaikkien kiinnostavimpien eläinten joukossa, mutta muutamia muita kävi kyllä vähän sääliksi.

Apinoita oli paljon erilaisia, niistä on lisää kuvia!

Tämä kaveri oli hauska ja uteliaskin! Se tuli tutkimaan lasia lähempää.

Löydätkö kuvasta ison sammakon? Me nähtiin se vasta, kun sen alaleuka pullistui.

Nämä sammakot olivat upeita! Miten mikään voi olla tuon värinen? Sammakoihin liittyen oli myös tietoisku (kaikki saksaksi, ranskaksi ja englanniksi); sammakot ovat indikaattorieliöitä tietyissä ekologisissa systeemeissä, sillä ne ovat niin hirmuisen herkkiä ympäristön muutoksille - sammakot siis katoavat alueelta ensimmäisenä, kun elinympäristö muuttuu jollain alueella. Sammakot ovat monella tavalla hyödyllisiä ja ystävällisiä eläimiä, vaikka osa onkin myrkyllisiä; jotkut sammakoiden tuottamat myrkyt ovat käytössä nykylääketieteessä sairauksien hoidossa, toisaalta sammakot syövät sääskiä ja hyttysiä, jotka levittävät mm. malariaa; sammakoiden häviäminen alueelta saattaa siis vaikuttaa jopa ihmisten sairastuvuuteen!

Noh, sitten päästiin käärmeosastolle.

Näitä sinisiä liskoja oli kaksi samassa terrariossa.

Kameleontti!

Oijoi, tätä kuvaa täytyy katsoa isona, että sen näkee! Suklaasammakko, jossa on valkosuklaatäpliä! Ja niin hirmuisen pikkuruisia!

Tästä tuli mieleen Katoavainen lasi Lontoon eläintarhassa... Olisi tehnyt hyvää niille ärsyttäville riiviöille, jotka koputtelivat tämänkin ikkunaa. Se varmaan kierteli tuossa sen takia, että sillä oli nälkä ja se olisi halunnut nielaista jonkun lapsen pään. Nammmm!

Tämä taisi olla joko viereisessä häkissä tai samassa; vähän rauhallisempi yksilö.

Tämä kaveri patsasteli oikein uljaan näköisenä.

Pyton. En muista ihan kaikkien eläinten lajinimiä, mutta muutamat kyllä jäi mieleen.

Tämä taisi olla filippiinienkrokotiili.

Pingviineillä oli alakerrassa vähän ahtaan näköistä (eikä niitä paljoa ollutkaan). Maisema taustalla on maalaus. Osalla oli sulkasato. Tuollaista pingviinihöyhenpeitettä olisi kyllä ihana silittää, miltähän se tuntuisi...

Vedessä ui pikkutaimenia!

Sähköankerias! Oli ihan todella, en liioittele!

Koralliakvaario. Tuolla oli kyllä muutama kalakin seassa. Koralliriutoista en muista, että olisi ollut tietoiskua, mutta ehkä en vain katsellut tarpeeksi.

Valtameristä oli kyllä kerrottu muuta tietoa, varsinkin muovijäteongelmasta; näytillä oli yhdessä nurkassa jopa asetelma, jossa linnun luurangon sisällä on kasa muoviroskaa. Inhottavaa. Alkaa ihan hävettää oman lajinsa puolesta, kun saa tietää, mitä kaikkea karseaa ihmiset tekevät, ja siis ihan niinkin "vähäpätöinen" juttu kuin roskien heittäminen luontoon (mereen). No, ei yksi roska vielä mitään, mutta kun kaikki muutkin tekevät niin ja vielä ihan tavan kanssa eli monta/hlö.

Piraajoita (piranjoita? Miten se oikein kirjoitetaan...?)

Hohoo, nämä kalat vasta veikeitä olivat!

Flamingojengi. 

Ne ovat kyllä kauniita lintuja.

Mustakaulajoutsen.

Voi, sitten Satun lempipaikka: Affeninsel eli apinasaari. Pienellä saarella oli köysiratoja, joissa kiipeili tällaisia pikkuisia apinoita. Saarelle pääsi siltaa pitkin ja vain tietty määrä henkilöitä päästettiin sinne kerrallaan.

Ne olivat aikamoisia kiipeilijöitä.

Tämä yksi osasi poseerata häntä sylissä tuolla lailla!

Oi, sitten oli seeproja.

Sellaisia pienen ponin kokoisia. Ja tuollaiset hevosen jalat ja hevosen silmät ja korvat ja turpa ja kaikki. 

Ja erittäin hevosmaisia ilmeitä kaiken lisäksi.

Ja asennetta. Puska on vihreämpi ja paljon vähemmän kaluttu aidan toisella puolella kuin tuo lyhyeksi närhitty sänki tuolla.

Tämä kaveri oli varsinainen linssilude ja utelias kuin mikä. Pyöri lasin edessä edestakaisin niin, ettei meinannut kuvaa saada otetuksi.

Kattohaikara.

Kattohaikaran vauvoja.

Jakkeja. Niiden maito on kuulemma aika ravitsevaa.

Tätä petoa kuvatessa tulin ehkä ottaneeksi tarkkoja kuvia ennemminkin tuosta verkosta kuin itse päähenkilöstä. Amurintiikeri.

Nämä kaksi lumileopardia (Schneeleopard) olivat päivätorkuilla niin kuin amurintiikerikin. Eikä ihme, ulkona oli nimittäin aika ihana kesäpäivä.

Pikkupanda (Kleinpanda). Aika monet luonnontiedetermit on suoria suomennoksia saksasta.

Näistä linnuista sai todella huonoja kuvia tuon jättikokoisen verkon takia (joka oli niin paksua, että sen läpi katselukin oli hieman hankalaa). Musta, punasilmäinen haikara, mutta nimi ei nyt palaa mieleen.

Guanacoja.

Tuolla näkyy myös iso lintu, nandu.

Alpakoita.

Joita oli myös tietenkin pakko saada koskea...

Kanoja ja kukko.

Kukko pörhisteli meille oikein kovasti, mutta työnsi päänsä aina piiloon, kun otin kuvan.

Nämä ovat laamoja.

Viisaammat kertokoon totuuden, mutta meille on opetettu niin, että laamat ovat isoja ja inhottavia, alpakat pienempiä (luonteesta en muista). Laamat sylkevät, ja olisikin hyvä jos vain sylkeä saisi naamaan, mutta kun se tulee sieltä jostain ohutsuolen mutkasta asti... (ah, eläinlääkäreiden työn päivänpaisteisempia puolia...)

Hylkeet uiskeltelivat ympäri aitaustaan. Olivat selvästi uteliaalla tuulella.

Gorillat olivat aikamoinen näky. Näiden tällaisten apinoiden edessä aina jotenkin alkaa ihmetellä... miten joku on joskus voinut edes epäillä, että me ei oltaisi noille sukua? Ihan samat ilmeet ja eleet, ja vielä nuo kädet... 

Gorilloja oli ehkä seitsemän tai kahdeksan.

Tämä iso oli paikan pomo, ja ainoa uros. Katsoimme seinältä, että tämä vanha uros täytti tänä vuonna 40 vuotta.

Sorsia.

Lisää apinoita ulkosalla.

Paviaaneja.

Sitten mentiin katsomaan norsuja. Ne olivat toisella puolella tietä, ja sinne mentiin sillan ali erillistä reittiä.

Norsuja oli ulkona ja sisällä. Tällainen iso kuplahalli oli rakennettu niille sisäaitaukseksi. 

Siellä se vauva on! Vauva tosin on jo 3-vuotias ja painaa 120 kg.

Vauva leikki enimmäkseen yksikseen...!

Lopuksi käytiin vielä valtavassa hallissa, johon oli luotu sademetsäolosuhteet - ilman kosteus ja lämpötila olivat aikamoiset! Kiipesimme puiden latvojen tasalle portaita pitkin, ja siellä oli kuulemma +35 astetta. Eläimet puuhailivat siellä keskenään mitkä mitäkin.

Kasvit olivat valtavat suuria ja niitä oli paljon.

Tällaisia pieniä, punaisia lintuja oli joka paikassa.

Jonkinlainen ruokintasysteemi varmaankin.

Punainen lintu. Suojaväri on varmasti hyvä ainakin kaikille dikromaattisille pedoille...

Hassuja kasveja.

Pari sininokkaista sorsaa.

Ja vielä viimeinen; puut olivat kyllä keksineet ties mitä kasvutyylejä.