Vika päivä dermiksellä ja lyhyt olikin, vaan kaksi potilasta joista toinen perui, ja sen tilalle tuli sisätautipolin potilas, jolla oli molemmat korvat täynnä jotain lehmänsonnan näköistä kuivunutta eritetöhnää. Putsattiin korvat yleisanestesiassa, apuvälineinä kameralla varustettu otoskooppi (tähystin), uroskoiran virtsarakkokatetri, kaksi litraa keittosuolaa (tai no Ringeriä mutta se on työnimi), biopsiapihdit ja pikkuruinen pulloharja. Anestesiaa valvova hoitaja nauroi meille, kun siivosimme korvia selvästi innostuneina ("oijoi, nyt irtosi iso kökkäre!") ja sanoi jotain, että mistä tunnistaakaan eläinlääkärit... ihastelevat koiran korvavaikkua oikein isolla porukalla. Ja vaikkua oli siis ihan hirveä määrä.
Eilen iltapäivällä tutustuttiin lyhyesti patologian laitoksen ryhmämikroskooppiin. Katseltiin isolla eläinlääkäriporukalla ihobiopsiapaloja. Yhdellä koiralla oli kapi, toisella erytema multiforme, kolmas taisi olla hevonen, mutta en muista, mikä sitä vaivasi. Keskustelu liiteli niin korkealla käsityskykyni yläpuolella, etten oikeastaan avannut suutani koko diskussion aikana...! No, kerran tai pari taisin nauraa muitten mukana. Ilmapiiri oli aika mukava.
Tänään ja eilen oli dermiksellä mun lisäksi toinen oppilas, Victoria. Victoria oli Liettuasta (Vilnasta) ja valmistunut eläinlääkäri muistaakseni kahdeksan vuoden takaa, ja anomassa residenssiä täältä Tierspitalilta dermatologian erikoistumisohjelmaan liittyen. Käytiin lounaalla ja kahvilla aika monta kertaa parin päivän aikana ja juteltiin aika paljon eläinlääkäreiden koulutuksesta ja että miten eri maissa tehdään asiat yliopistollisissa eläinsairaaloissa. Olen ymmärtänyt, että yessillä Helsingissä on aika hyvä maine sellaisena eläinsairaalana, jossa laitetaan opiskelijat tekemään asioita itse - verrattuna joihinkin muihin paikkoihin, joissa en itse tietenkään ole käynyt toteamassa asiaa itse mutta ilmeisesti saa tehdä aika paljon vähemmän itse ja katsella vain vierestä, kun eläinlääkäri tekee toimenpiteet. Juteltiin toki muustakin (mulle tulee aina vähän nolo olo kun ihmiset kehuu Helsingin eläinlääkistä...), mm. dermatologiasta ja koirien ja kissojen ulkoloisista Euroopassa. Dermatologian vastuuhenkilö ja kylänvanhin Claude piti Victorialle melkein työhaastattelun tapaisen tentin torstaina iltapäivällä kun oli osaston joku kokous tai vastaava. Victoria ei puhunut saksaa vielä kovin hyvin ja Claude ei kyllä päästänyt häntä helpolla - vaikka hän puhuikin toki englanniksi, hän antoi kyllä ymmärtää, että dermatologia on ennen kaikkea asiakaskommunikaatiota ja vasta toissijaisesti kaikkea muuta - ja sen takia kielitaidon on pakko olla hyvä. Verraten esim. kirurgeihin, jotka tuskin edes tapaavat omistajia tai vaivaavat päätään anamneesin kyselemisillä (varsinkin kun yliopistosairaaloissa sen tekevät opiskelijat!) Toivon kyllä, että Victoria saa paikan, koska hän vaikutti aika motivoituneelta ja tosi mukavalta, ja fiksulta. Pitääpä kertoa siitäkin.
Tänään oli aamulla grand rounds, eli puolituntinen, jossa joku eläinlääkäreistä esitteli jonkun mielenkiintoisen potilaan, jonka oli viikon aikana hoitanut. Siellä oli paljon opiskelijoita ja eläinlääkäreitä sisätaudeilta kuuntelemassa. Potilas oli muistaakseni 8v kastroitu poikakissa, jolla oli yksi etutassun varvas turvoksissa ja kynsi hassussa asennossa. Röntgenkuvassa koko distaalisin phalanx oli jotenkin hävinnyt ja koko varvas oli anturaa ja reunoja myöten tiheämpää kuin muut varpaat sen vieressä. Mikä se voisi olla? Röntgenkuvan perusteella voidaan rajaa pois aika paljon juttuja ja jäljelle jää kasvain. Osteosarkooma, mastsolukasvain, ihokasvaimet kuten melanooma. Victoria viittasi vieressäni ja sanoi pulmonary carcinoma, jonka tiedetään kissalla metastoivan erityisesti varpaisiin. Seuraavassa diassa olikin sitten kissan keuhkokuvat, joissa näkyi ihan päivänselviä massoja. Huh, karua, mutta totta.
Sitten vielä vähän illasta. Opin tänään uuden sanan sveitsinsaksaa ja se on Säul, possu. Kolmosvuosikurssilaiset järkkäävät joka kevät possujuhlan, koska Bernin eläinlääkis antoi kerran porsaan lahjaksi Zürichin eläinlääkikselle (vuosijuhlalahjana? Tai jonain?) Ohjelmaan kuului jalkapalloturnaus, villisikojen juoksukilpailu, grillausta, köydenvetoa ja melkoinen ukkosmyrsky (todennäköisesti ei kuulunut alun perin).
 |
| Tämä oli aika hyvää. Sain palasen sitä lautaselleni 12 frangin hintaan ja piti ottaa siitä kuva, mutta oli liian kova nälkä ja se tuoksui liian hyvälle! |
 |
| Tässä kilpailijoita. |
 |
| Rata oli tuollainen aika suora, mutta siinä oli vesieste ja yksi aitakin, jonka yli piti hypätä. |
 |
| Huomatkaa ruutulippu! |
Juttelin koko illan Sashan kanssa. Sasha on Liverpoolin eläinlääkiksestä, mutta on alun perin kotoisin Etelä-Afrikasta ja asunut alakouluikäisenä vuoden verran Saksassa (puhuu tosin silti saksaa suunnilleen yhtä hyvin kuin minäkin). Hän on ollut täällä nyt kuusi viikkoa ja lähtee samaan aikaan kuin minä ja Sirkku eli kesäkuun lopussa. Sirkku on nelosvuosikurssilainen, joka on myös täällä Zürichissä tällä hetkellä. Hän on sanonut tekevänsä kesäkuussa viikon pari eläintarha- ja eksoottisten klinikkaa ja jatkavansa sitten melkein suoraan Helsingissä kesäklinikalla. Minäkin menen kesäklinikkaan kahdeksi viikoksi yleispolille elokuun alussa ennen varsinaisen klinikkakierron alkua.
 |
| Tässä näkymä 69:n kyydistä yhtä pysäkkiä ennen kuin jään itse pois kotimatkalla. Oman pysäkkini kohdalla on niin korkeita taloja, ettei Alppeja näy, joten saan ihailla näitä vain ohimennen aamulla ja iltapäivällä. |
 |
| Ja sitten pari päivän luontokappaletta väriloistossaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti