(Lupasin jatkaa kirjoittelua saunan jälkeen.)
Kaikkein hassuinta praktiikka-auton kyytireissussa oli se, että osa maatiloista tuntui sijaitsevan aivan kylän keskustassa, asfalttitien tai mukulakivikadun varrella, bussipysäkki 20 metrin päässä etuovesta. Takapihalla oli navetta ja peltoa, johon lehmät voi laittaa laiduntamaan. Puutarhat olivat toinen toistaan kauniimpia. Olisi tehnyt mieli vain räpsiä valokuvia, mutta se ei siinä tilanteessa tuntunut kovin ammattimaiselta... Sitä paitsi mistään ihanista brown swiss -lehmistä tai vasikoista ei kuitenkaan saa hyvää kuvaa ilman, että se näyttelee hörökorviaan niin, että korvamerkit näkyvät (numeroiden sotkeminen onnistuisi toki paintilla, mutta en millään jaksaisi vaivautua...).
Toinen käynti tänään oli juuri tällaisen takapihanavetan luona. Pikkuvasikalla oli ripuli. Menimme puutarhan ja ruusutarhan läpi pellolle, jossa isokorvainen ja -utareinen tummanharmaanruskea ja melko kantturainen äitihenkilö hoito lastaan. Lapsi oli niin nopea jaloistaan, ettei se kovin huonokuntoinen ilmeisesti vielä ollut (tosin, nehän voivat juosta kovaakin karkuun tosipaikan tullen vaikka olisivatkin sairaita). Kuunneltiin keuhkot ja tarkistettiin, ettei ollut kuumetta, palpoitiin napa. Kokeilin imurefleksiä, oli ehkä vähän laiska. Myytiin ohjeistuksen kera omistajalle pari pussia eri merkkistä elektrolyyttijuomaa, mitä aiemmin oli ollut (ei ollut kuulemma auttanut).
Hygienia-asiasta täytyy mainita sellainen juttu, että ripulivasikkaanhan ei pidä ikinä koskea ilman kertakäyttöhanskoja (paitsi oman myös muiden päivän potilaiden turvallisuuden vuoksi). No, tähänkään me emme koskeneet ilman hanskoja. Muissa asioissa kyllä huomasin silti, että ETT Ry:n tautisuojausaivopesukasvatus on mennyt hyvin jakeluun; meinasi nimittäin ihan leuka loksahtaa, kun kuulin, että mennään samoilla saappailla ja haalarilla kaikkiin päivän navettoihin. Ja meinasi olla vielä vaikeampi asia uskoa, että ihan oikeasti mentiinkin! Pestiin vedellä välissä ja pyyhittiin isoimmat paskakokkareet pois ultraäänilaitteesta ja päällysvaatteista, ja pestiin kädet saippualla aina kun löytyi hana (ja saippua). Huhhuh, meinasin alkaa hyperventiloida (mycoplasmabovissalmonellaehechengitystieviroositkaikkikamalayhyhyyy). No, ehkä täällä on olemassa jokin systeemi, jonka avulla saadaan saman tien tieto kulkemaan ja rajoittavat määräykset voimaan. Tai ehkä rajoittavat määräykset on ihan liian EU-meininkiä tähän kontekstiin. Äh.
Kävin mielestäni aika hassun keskustelun eläinlääkärin kanssa autossa; hän kertoi jostain tapauksesta, jossa oli 2,5 v ikäinen lehmä, jolla oli ripuli. Itse aloin miettiä diagnoosimahdollisuuksia; joku ruokinnallinen häikkä, juoksutusmaha, hapan pötsi (kuuluu ehkä noihin ruokinnallisiin), paratuberkuloosi (ihan noin monta ei tullut mieleen saman tien). Eläinlääkärin lista oli vähän toisenlainen; kokkidioosi (aikuisella lehmällä? Onhan se yhä nuori mutta eihän se mikään vasikka ole?), Salmonella. Mutta Salmonellaa voi onneksi hoitaa trimetopriimi-sulfalla. (Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää. Suomessa salmonellan suhteen ollaan tarkkoja; tämä ei ole mikään opetusblogi ja tiedot saattavat olla vääriä tai väärin ymmärrettyjä mutta Suomessa salmonella saneerataan aina kokonaan pois karjasta ja navetasta, jos sitä löytyy). Mutta olen kyllä ymmärtänyt, että Suomeenkin oli melkoinen savotta saada EU:sta virallinen salmonellavapaa status silloin joskus 1990-luvun alussa; sama homma kuin Mycoplasma boviksen kanssa, suurin osa maailman nautakarjaväestä on nostanut kätensä pystyyn. Jostain syystä ihmiset kuitenkin pystyvät elämään näidenkin kanssa.
No, jätetään Salmonella tältä osin rauhaan. Ehkä juttelen siitä jollekulle vielä ennen kuin lähden täältä kotiin. Palasimme klinikalle ja täydensimme autoa vähän; sen jälkeen meillä opiskelijoilla alkoi päivän diskussio; aiheena antimikrobinen lääkehoito. Sain tavata loput ryhmän opiskelijoista; aika sisäänpäin lämpiävää porukkaa, juttelin vain yhden kanssa, Sashan, joka oli vaihtari Liverpoolista. Disku pidettiin meidän toiveesta hochdeutschiksi. Käytiin läpi oikeastaan aika perustavanlaatuisia juttuja, tai ehkä osittain samoja mitä käytiin sisätautiosaston mikrobilääkediskussa; milloin saa määrätä mikrobilääkettä; mitkä lääkeaineet imeytyvät mahasuolikanavasta eli mitä ylipäätään on järkeä antaa suun kautta ja mitkä pitää piikittää, mitkä lääkkeet menevät erityisen hyvin keuhkoon, virtsaan, niveleen tai veriaivoesteestä läpi (vastaus: jos siellä on tulehdus niin mikä vain, esim. penisilliini...?). Ymmärsin jonkun opiskelijan sanoista, että kuulostaa kovin hienolta luetella kaikkia mahdollisia lääkeaineryhmiä, mutta kuitenkin aina ensin mietitään, voiko käyttää bentsyylipenisilliiniä - ja jos ei voi, sitten vasta mietitään muita vaihtoehtoja! Kuulostaa tutulta! Toki, täytyy olla tietoinen niistä poikkeuksista, mutta muutenhan asia on aika yksinkertainen.
Lopuksi käytiin läpi Sveitsin lääkeluovutuslakia ja täytettiin pari monistettua lääkeluovutusreseptikaavaketta esimerkkitapausten avulla (toinen taisi olla vieroitusripulitapaus, toinen yskiviä vasikoita). Vieroittaa on saksaksi absetzen. Lääkeluovutuskaavakkeeseen pitää täällä laskea varoajat valmiiksi (ja merkitä se päivämäärä, jolloin varoajat ovat kuluneet umpeen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti