On viides päiväni kellojen ja jodlauksen maassa. Sää on suosinut jokaisena päivänä ja paljon olen ehtinyt nähdä ja kokea. Marian hostess, jonka luona minäkin olen majaillut, on myös tosi mukava.
Istumme juuri Marian kanssa paikallisessa IC:ssä matkalla Luganoon, jossa vaihdamme paikallisjunaan, joka kuljettaa meidät Italian puolelle. Kohteenamme on tällä kertaa Como-järvi!
Aamu oli vaiherikas: olimme ostaneet (arvokkaat) junaliput ennakkoon, ajatuksenamme mennä klo 9:32 Zürichistä lähtevällä junalla, mutta nukuimme pommiin. Heräsimme aamulla ensin tunnin liian varhain (7:15), koska minun herätyskelloni oli Suomen ajassa. Marian herätys taas oli asetettu soimaan pelkästään arkipäivinä... Joten seuraavan kerran heräsin siihen, että Maria kauhuissaan toteaa kellon olevan 9:11. :D
Teimme ninjalähdön ratikkapysäkille, mutta emme silti mitenkään ehtineet puoleksi rautatieasemalle. Kaikeksi onneksi olimme ostaneet flexible-tyypin liput, joten pääsimme seuraavaan junayhteyteen samoilla lipuilla. Lippuluukulla meitä palvellut mies oli hyvin sympaattinen ja jopa tulosti meille liput ilmaiseksi. Ilmeisesti kansainväliset liput pitää tulostaa, vaikka ne olisivatkin kännykässä pdf:nä..?
Junalla kulkeminen ei ole kokemukseni mukaan aivan niin yksinkertaista, koska paikallisen VR:n nettisivut ovat sekavat, lipputyypeistä ei aina ota selvää ja hinnat tuntuvat määräytyvän jokseenkin mielivaltaisesti. :D Liput pitää myös näyttää mobiilisovelluksesta tai tulostettuna paperilta, ja maan sisälläkin kulkiessa täytyy passi näyttää, jotta on varmasti sama henkilö kuin lipussa. Eilen teinkin koko päivän reissun Luzerniin, jonne on 50min junamatka Zürichistä. Hieman jännitti, kun olin netissä onnistunut saamaan lippuuni nimeksi pelkän "Satu Ke", mutta konduktööri ilmeisesti tulkitsi sen mokaksi.
Luzern oli kaunis kaupunki, jossa on osittain keskiaikainen keskusta. Kuten Zürichissä, kaupungin läpi kulkee joki ja ympärillä on järvi. Tein sieltä käsin kierroksen Mt Pilatuksen huipulle: ensin junalla Alpnachstadiin, siitä hammasratasjunalla vuorenhuipulle, ja alas tulin gondoleilla toiselta puolelta. Hammasratasjunarata on yli 100 vuotta vanha, maailman jyrkin rautatie. Matka huipulle oli uskomaton.
Huipulta (2,1km merenpinnan yläpuolella) oli aivan huikeat näkymät, järviä ja peltoja, metsää, muita lumihuippuisia vuoria (Toblerone-vuoret?) Huipulla oli myös alppitorvensoittaja!! Hieno, haastava soitin, joka sopii vuorilla soitettavaksi uskomattoman hyvin.
Nyt saavuimme tunneliin, olemmekohan maailman pisimmässä rautatietunnelissa? Sen pitäisi olla tällä pätkällä. Jatkan keskittymistä junailuun. Kohta olemme Italian auringon alla!
terveisin,
Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti