Minä menin tällä kertaa Edith-nimisen eläinlääkärin mukaan, joka jostain syystä kutsui minua Annaksi koko päivän. Luulen, että hän oli ehkä kuullut nimeni jossain väärin ja jäänyt siihen käsitykseen joskus alkuviikosta. Meillä oli varmaan 5 tai 6 käyntiä ja kova kiire, ja kun yhden kerran kokeilin sanoa, että "uhm, ich heisse Mar...", selittikin Edith jo seuraavaa hommaa. Kävimme ensin hedelmällisyyskäynnillä ja rokotuksilla yhdessä vanhassa navetassa, jossa oli pälvisilsaa (ja sitä vastaan siis rokotettiinkin).
 |
| Tätä on Suomessakin, mutta en ollut ikinä nähnyt omin silmin. |
 |
| Rokotepullo näytti tältä. Vain sellaiset lehmät, joilla oli noita laikkuja, saivat 5 ml tätä lihakseen. |
Kävimme kastroimassa kaksi angusvasikkaa ja teimme yhden lääkeluovutuskäynnin. Lisäksi meillä oli toinenkin hedelmällisyyskontrollikäynti (jossa oli lisäksi vasikka, jolla oli oikean takavuohisen niveltulehdus). Päivystyspotilaskin meille sattui; lehmä, joka oli poikinut mutta jälkeiset eivät olleet tulleet ulos. Kochbuch Ambulanz sanoo, että >12h poikimisen jälkeen (jos eivät ole tulleet), pitää kaivaa käsin ulos ja laittaa kohtuun muutama tetrasykliini- tai jodikapseli (näiden kahden asian eroa ei avata tarkemmin, ehkä vakaville antibioottia...) Lehmä oli hyväkuntoinen ja märehti, se oli tehnyt kaksoset ja ilmeisesti loput kalvot olivat ehtineet tulla ulos sillä välin, kun ajoimme pihaan. Me pesimme lehmän takapuolen betadinella ja varmistimme, ettei sisään ollut jäänyt mitään. Kohdun sisällä oli kohtukäpysiä, jotka tuntuivat hassuilta pahkuroilta (yleensä niitä saa palpoida vain rektaalisesti, jolloin ne ovat sileitä kuin perunat). Laitettiin jodikapselit sisään (aika isoja purutabletin näköisiä) ja jatkettiin matkaa.
Konsultoin vuosikurssikaveria (Allia), joka löysi Kotieläinten synnytysoppi -kirjasta ohjeistuksen jälkeislehmille ja mitä niille pitää tehdä Suomen oppien mukaan. Edith sanoi, että jälkeislehmät ovat yksi yleisimmistä päivystyspotilaista ja oli aika yllättynyt, etten ollut ikinä kaivanut ulos yksiäkään jälkeisiä lehmästä! No, katsoin kirjasta, että jälkeisten jäämisen suhteen on todellakin olemassa paljon ristiriitaista tutkimustietoa ja niiden irrottelemisella ja irrottamatta jättämisellä on hyvät ja huonot puolet. Irrottaminen ja kohtuun laitettavat paikallishoidot huonontavat kohdun omaa immuniteettia, joten sen takia ne metodit eivät ehkä ole Suomessa käytössä. Eihän Suomessa varmaan kukaan muutenkaan soita eläinlääkärille siksi, että lehmältä ei ole tullut jälkeisiä - korkeintaan sitten vasta, jos se menee kuumeiseksi tai syömättömäksi. Täällä ollaan tosi tarkkoja ja ilmeisesti maanviljelijätkin kyttäävät, että jälkeiset varmasti tulevat. Muutenhan lehmä tai viereinen lehmä ehtii syödä ne. Jälkeiset ovat saksaksi das Nachgeburt. Myös sveitsiläiset eläinten kasvattajat taistelevat seleeniköyhän maaperän kanssa, mutta siitä asiasta en osannut oikein keskustella Edithin kanssa, kun en muista miten se seleenitouhu menee Suomessakaan (sitä kai sai lisäillä lannoitteissa peltoihin mutta saiko kuitenkaan sitten luomussa... vai oliko siinä joku poikkeus, äh, ei voi muistaa).
Tänään on ollut sateinen päivä. Kävin aamupäivällä kaupungilla katselemassa vähän kauppoja, mutta siellä oli niin paljon väkeä, että tulin aika pian pois. Minulla on nyt kuukausikortti julkisiin, joten saan höylätä ratikkakiskoja mieleni mukaan. Loppuajan olen oikeastaan katsellut netflixiä ja lukenut kirjaa täällä yläkerrassa. Tällä hetkellä luen Kotiopettajattaren romaania (Charlotte Brontë), ja minulla on mukana toinenkin saman kirjailijan teos Professori, jonka luen seuraavaksi. Olen pyytänyt Samia tuomaan mukanaan Tarun sormusten herrasta ja Sinuhen, mutta onhan tässä vielä aikaa miettiä valintojaan. Suomenkielinen kirjavalikoima on niukkaa. Maryvonnella on muumikirjoja ja Astrid Lindgrenin lastenkirjoja saksaksi tuolla alakerrassa, ehkä voisin kokeilla niitäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti