Pakko sanoa, että tällä viikolla en ole viihtynyt täällä mitenkään erityisen hyvin. Kaikki eläinlääkärit ovat sveitsiläisiä, mikä on tietysti ihan odotettavissa, mutta kun osalla sveitsiläisistä on hirmuinen ongelma kirjasaksan puhumisen suhteen. Myös Maryvonne on sanonut puhuvansa mulle mieluumin englantia, koska hän on itse syntyjään ranskankielinen; kirjasaksa on ollut koulussa kuin pakkoruotsia. Olen huomannut viihtyväni paljon paremmin sellaisilla osastoilla, joissa työskentelee saksalaisia, itävaltalaisia tai muita kuin saksan natiivipuhujia (kuten minäkin olen). Silloin kamalinkin schwiizerdüütsch taipuu myös pikkuisen selvempään suuntaan niiden suussa, joilta sitä tulee. Ymmärrän siitä muutamia sanoja ja lyhyitä lauseita, jos puheenaihe on tuttu (esim. joku potilas). Mutta esim. tänään meitä oli aamukierrolla vain minä ja sveitsinsaksankieliset eläinlääkärit, eikä minun vuokseni kyllä alettu vaihtamaan kieltä selvemmäksi eikä edes englanniksi. Suurin osa puheesta meni ihan ohi. Alkaa miettiä, miksen sitten mennyt Saksaan, jos kerran haluain puhua saksaa... No, muista kuin kielisyistä ehkä, ja sitä paitsi, mistäpä mä olisin voinut tietää. Muut opiskelijat ovat olleet mukavia ja ymmärtäväisiä, ollaan pidetty potilasseminaareja ja mäkin olen esitellyt pari potilasta heille kokonaan saksaksi ja saanut tosi kannustavaa palautetta!
Mutta olen mä jotain oppinutkin, kielestä siis. Äänenpaino ja intonaatio muistuttavat pikkuisen skottienglantia. Tervehdys on ilman muuta Grüetzi! tai jos sen sanoo hiljaa vaikka vastaantulijalle, se on yleensä vain grz. Tervehdin aamulla bussipysäkille kävellessäni yleensä 3-5 vastaantulijaa. Ihan kaikki nuoret ihmiset eivät tervehdi, mutta varsinkin vanhukset hymyilevät oikein nätisti. Grüetzi mittenatt sanotaan myös, aika usein silloin, kun tervehditään montaa ihmistä samalla kertaa. Erotessa käytetään aika usein tuttua saksan Tschüs! tai italian Ciao! (tsau!), usein myös hei-heitä, Ciao-ciao! Kiittäessä voi vääntää sanan danke ihan mihin tahansa donchre -kuuloiseen muotoon. Suomen ärrää voi käyttää surutta, saksan hentoa soinnillista ärrää ei juuri kuulekaan muilta kuin natiiveilta - sveitsiläisten ärrä on ihan kunnon limaa kurkusta irrottava korahdus. Ja sitä lisäillään sellaisiinkin sanoihin, joissa sitä ei alun perin ole (kuten vaikka tuo kiitos...) Paljon kuulee kiitoksena myös ranskan Merci, paitsi sekin äännetään saksalaisittain ja käytetään yleensä suomen ärrää, jolloin lopputulos kuulostaa suunnilleen merssi'ltä. Yleinen tapa on myös lisätä kiittäessä sanan perään vielmal (monta kertaa), danke vielmal tai merci vielmal. Osaan sanoa yhden ainoan lauseen sveitsinsaksaksi, ja se on sellainen "onko selvä" tai "sopiiko" tai "onko tämä hyvä" tai "riittääkö", monikäyttöinen; en tiedä miten se kirjoitetaan, mutta lausuttuna se voisi olla Sch'guat? kysyvällä äänensävyllä siis. Gut (hyvä) äännetään yleensäkin täällä ennemminkin guat.
Olen saanut päivitellä täällä aika paljon juttuja. Voisin melkein tehdä listan jutuista, jotka tehdään kuten meillä ja jutuista, jotka tehdään ihan eri tavalla kuin meillä.
Tuotantoeläinsairaalan osastolla on tällä hetkellä aika monta potilasta, jotka olisi Suomessa aika todennäköisesti ammuttu laitumelle sen sijaan, että olisi ensinnäkään edes harkittu hoitoa tai toisekseen lähdetty kuljettamaan. Meillä on kaksi murtumapotilasta täällä, toinen on 2v hieho, jolla on radiuksen ja ulnan murtuma ja toinen on 9kk hieho, jolla on kipsin ulottuvuudesta päätellen vuohisluun murtuma. Vanhempi hieho on 5kk tiineenä ja se tuotiin sairaalalle ilmeisesti eräänlaisella riippumattoviritelmällä (eli sen ei tarvinnut seisoa trailerissa itse... en tosin tiedä paljonko roikkuminen sitten sattui kun en ole sitä nähnyt). Suomessahan pitkien putkiluiden murtumia ei hoideta lainkaan hevosilla eikä lehmillä, koska ne vaatisivat sairaalahoitoa eivätkä nämä eläimet ole kuljetuskuntoisia. Eli hoitona on lopetus. Tuo nuorempi hieho on vähän harmaalla alueella, kun nyrkkisääntönä vain kintereen ja karpuksen yläpuoliset murtumat pitää ampua/lopettaa saman tien; eli tuo vuohisluun murtuma olisi periaatteessa kipsattavissa ilman ortopedistä kirurgiaakin. Siihen vain harva ryhtyy kustannussyistä, kun jalka pitää kipsata tai lastoittaa kunnolla aika pitkäksi aikaa, pitää puhtaana ja vaihtaa parin viikon välein. Ennuste on toki hyvä nuorella, kasvavalla eläimellä, jonka luut paranevat nopeasti, ja on Saarellakin joskus kipsailtu vasikoiden jalkoja, jos omistaja on sallinut (hoitamattakaan ei saa jättää joten käytännössä vaihtoehdot ovat kunnon hoito ja lopetus). Olen jutellut eläinlääkäreiden kanssa ja moni on sanonut, että ei ehkä lähtisi kipsailemaan edes jalkojen alaosien murtumia isoilla eläimillä.
Olen saanut tällä viikolla palautetta mm. yleistutkimuksen tekemisestä (koska teen eri järjestyksessä), suoneen pistämisestä (pitää aspiroida monta kertaa silloinkin kun antaa 0,7ml ksylatsiinia iv. ja mä aspiroin vaan aluksi ja lopuksi) lihaksensisäisen injektion tekniikasta (ei suoraan vaan vinoon ja mä olen aina uskonut, kun on sanottu että se pitää saada syvälle, muuten se jää ihonalaisrasvaan eikä imeydy) ja lehmien käsittelemisestä (jota en saisi tehdä koska opiskelijat eivät saa satuttaa itseään eläimiin, joita kuitenkin lääkitsen yksikseni mm. sillä lihaksensisäisellä prokaiinipenisilliinillä, joka kirvelee). Hohhoijaa. Välillä tuntuu, että sanomista tulee ihan jokaisesta evän väräytyksestä, mitä teen. Minä kyllä tiedän nyt, kun olen ollut täällä, että sama asia voidaan hoitaa usealla tavalla ilman, että mikään tavoista olisi väärä tapa; tuntuu vaan, että kaikki eivät täällä ymmärrä sitä. Enimmäkseen puren kieltäni ja annan asioiden olla. Tuntuu vain hieman typerältä olla opetettavana, kun aiheena on joku noin triviaali asia, joka olisi pitänyt osata jo vuoden ekoilla viikoilla klinikassa (ja oikeastaan osasin nuo kaikki jo ennen sitä). Oikeastaan tuo äskeinen koskee vain yhtä eläinlääkäriä (tai ehkä kahta) täällä kirralla, muut ovat kivoja ja selittävät ohjeet mulle aina saksaksi, ja vasta jos en ymmärrä, englanniksi.
Anteeksi vuodatus. Tätä tulee varmasti vielä lisää, kunhan kerkiän. Hellesää pistää ahdistamaan, täällä on niin hirveän kuuma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti