teltasta

Ollaan tässä pikkuhiljaa heräilemässä. Nukuttiin tämä yö 2-4 hengen kesken teltoissa. Caroline ja Marit nukkuu yhä, minua ei enää väsytä. Valoa on jo sen verran, että aamu on jo pitkällä. Teltan ulkokankaassa on vesipisaroita, ehkä vain aamukastetta, tai sitten yöllä satoi, en tiedä.

Tänne kesti ajaa bussilla noin 2 tuntia Kutasta rannikolta (Kuta on sen paikan tai alueen nimi, jossa hotellimme on). Ollaan menossa sinne takaisin tänään lounaan jälkeen, mikä on hyvä koska tämän leirintäalueen puitteet eivät kyllä oikein palvele... Ollaan aika korkealla, paikka sijaitsee vuoren rinteessä, joka puolella näkyy metsiä ja pieniä viljelyksiä "parvekkeilla" alarinteessä. Ainakin mansikkaa, salaattia ja paprikaa. Tänne vei tie, joka teki hurjia serpentiinimutkia samalla, kun noustiin ylemmäs. Ilma on erilaista kuin rannikolla. Itse asiassa, niin kuin aiemmin naurettiin jo, täällä tuntuu melkein hyvältä hengittää. Ilma on kuivempaa ja huomattavasti viileämpää, sekä ihan taatusti raittiimpaa kaiken tämän vihreyden keskellä. Nytkään, vaikka ilma on kostea, se ei tunnu yhtä märältä ja hiostavalta kuin rannikolla. Kun päästään takaisin hotellille, käyn suihkussa. Sen olen jo luvannut itselleni. Ja kun pääsen kotiin, käyn saunassa.

Kun pääsen kotiin, en enää ikinä valita ainakaan talvesta, pakkasesta, pimeydestä, lumisateesta, räntäsateesta, huonosta kelistä tai kylmyydestä, sillä kaikki se on sata kertaa ihanampaa kuin ikuinen kesähelle. Puut puskevat uutta lehteä vuoden ympäri täällä, riisiä saadaan uusi sato vähän väliä, kun viljelyä ei tarvitse suhteuttaa kesän ja talven vaihteluihin. Jotain sadekausi-kuivakausijuttuja on kai laskettava, mutta kaikin puolin tällainen ikuinen kesä on varmasti aika yksinkertainen juttu. Eläimiä voi laiduntaa vuoden jokaisena päivänä. Rakennusten ei tarvitse kestää tuulta eikä pakkasta eikä painavaa lunta, ja siltä ne totta vie näyttävätkin. Liikenne toimii hyvin, mutta liukkaan kelin ajoa täällä paljon tuskin tarvitsee osata.

Mulla on laukussa märkiä vaatteita, ja toivon ihan oikeasti, etteivät ne ala homehtumaan. Ne eivät vain kerta kaikkiaan kuivu täällä. Pitää kotona pestä ne kunnolla ja kuivata saunassa tai jossain.

Yritin eilen illalla virittää tämän leirintäalueen kitaraa, joka on sininen, muovia ja rikki. Ei pysy vireessä, aika moni muukin yritti. Mitä järkeä on edes hankkia kitaraa, jos sitä ei pidetä sellaisessa kunnossa, että sitä voi soittaa? Lupasin itselleni, että tämä on viimeinen matka, jonka teen ilman kitaraa. Grillattiin maissintähkiä, ja se oli mukavaa. Tähtitaivaan alla. Ja täysikuun. Oli hurjan kaunista. Eteläinen tähtitaivas on erilainen kuin pohjoinen.

Juttelin Jenniferin kanssa, ainoan SAVMAn edustaja kanssa, joka on täällä post-congress -retkellä mukana, muut lähtivät takaisin kotiin. (SAVMA= Student American Veterinary Medicine Assosiation, ja nyt tajuan, etten tiedä miten tuo assosiation kirjoitetaan, joten se saattaa olla tässä väärin). Eli siis ööh, Yhdysvaltojen ja Kanadan (tai no, Yhdysvaltojen nyt ainakin) sisäinen IVSA-jaosto. Vähän hankala selittää, joka tapauksessa IVSA USA -nimistä tms. jaostoa ei ole olemassa, on vaan SAVMA. No niin. Jennifer asuu Wisconsinissa, maaseudulla, ja heillä on 100 lypsävää. Aiemmin heillä oli 50 elukan parsinavetta (tie stall) mutta sitten he ostivat naapuritalon ja nyt lehmiä on täydet 100. Sitä en tiedä, ovatko kaikki lehmät samassa navetassa nykyään vai ovatko ne yhä parsinavetassa, pitää vielä kysyä. Juteltiin oikeastaan enemmän siitä, mitä oltiin kumpikin tehty lapsina, eli ajettu lehmiä laitumelle ja takaisin navettaan. Mua tietysti sitoi tosi vahvasti sanavaraston puute tältä osa-alueelta, mutta onnistuin kuitenkin selittämään vähän miten lypsyasema (parlour) toimii (ihan tuttu juttu tietysti kenelle tahansa missä tahansa, joka luulee tietävänsä maidontuotannosta mitään) ja että nykyään Leinolassa on 60 lypsävää ja robotti. Taisin selittää sen niin, että lehmät seisoo korkealla, ja pitää olla tarpeeksi pitkä, että yltää utareisiin. Jennifer on itse jo aika pitkällä opinnoissaan, valmistuu jo kahden vuoden päästä, taisi olla syntynyt 90... No, sanoi kuitenkin, että he palkkaavat kesäisin opiskelijoita töihin, että tervetuloa vain jos kiinnostusta löytyy :) Sanoin, että ilman muuta löytyy, mutta se pitää suunnitella juurta jaksaen, koska haluan käydä muuallakin USA:ssa, ainakin New Yorkissa. Walk off to look for America...

Nyt on myöhempi kuin aiemmin, ja saadaan kohta lounasta. Säätila on sumuinen, pilvinen ja viileä. Sama, mikä Suomessa oli kesäkuussa. Oikein mukava siis. Oon syönyt nuudeleita, riisiä ja broileria nyt niin paljon, että aion kotona pitää niitten syömisestä taukoa. Myöskään vesimelonia en ehkä syö vähään aikaan, vaikka se täällä maistuukin aivan ihanalta. Sen sijaan aion syödä keitettyjä perunoita oivariinin kanssa, uusia perunoita ja tilliä niiden kanssa. Ja silliä. Ja savulohta, mieluiten sitä mitä Vikströmmiltä saa, mutta kelpaa marketistakin ostettu. Oikein ihanaa kalanrasvaista, nam. Ja ruisleipää, oikein kunnon voileipiä, joitten päällä on kinkkua, juustoa, majoneesia, kurkkua, salaattia, tomaattia ja ehkä vähän jotain basilikanlehtiä tai persilijaa. Ja salaattia, jossa on kirsikkatomaatteja, fetaa, oliiveja ja mausteista öljykastiketta. Oijoi.