Taidan mä sittenkin olla enemmän Bilbo kuin Frodo. Muistin yhtäkkiä, että taisin lähtöpäivänä verrata itseäni näihin hobitteihin. Alku oli hankalaa, mutta pikku hiljaa alkoi parantumaan ja lopulta kaikki oli sittenkin väsymyksen ja vaivan arvoista. Tai siis, vaikka olikin paljon epävarmuutta, ahdistusta, väsymystä ja pelkoakin, niin silti, jotenkin, tuntuu siltä, että tämä reissu oli vain yksinkertaisesti - tehtävä. Hyvät muistot säilyvät paremmin kuin huonot, niin tämä pitää ajatella.
Tästä alkaa kotimatka. Kävin äsken McDonaldsissa syömässä Big Macin. Jääpaloja, salaattia ja majoneesia. Mutta jos saan ruokamyrkytyksen niin oli se kyllä sen arvoista. Kun elää muutaman viikon riisillä, nuudeleilla, kanalla ja vesimelonilla, voi sanoa että Big Mac maistuu aika ***** hyvälle. Äiti on varmaan samaa mieltä tästä asiasta.
Jaoin taksin yhden australialaisen kanssa, joka oli sattumalta samassa mäkkärissä syömässä, iso rinkka mukanaan niin kuin mullakin. Rinkkahörhöt ymmärtää toisiaan :) Kävin kysymässä, ootko menossa lentokentälle, hän sanoi että joo, ja niin me mentiin samalla taksilla. Joan (tai ehkä Joe? Nainen kuitenkin) oli menossa Melbourneen (jotkut ne pääsee kotiin suorilla lennoilla, damnit), 3 vk reissussa Balilla ja lähisaarilla pohjoisessa ja idässä. Onhan nämä aikamoisia paratiisisaaria, mutta ei mua silti olis enää saanut jäämään tänne. Mä arvostan raitista ilmaa ja ihanan tylsää kotiruokaa ja puhdasta jääkylmää hanavettä vähän liikaa, että voisin sanoa tätä paikkaa paratiisiksi. Ei, ei... ei.
Mulla tulee ikävä ihmisiä. Tiiän kuitenkin, että on ihan mahdollista, ja jopa jossain määrin varmaa että nähdään vielä uudelleen joskus, jossain. Joten siksi en oikeastaan sure sen takia. Mutta tätä merta tulee ikävä, sillä on ihan mahdollista, etten enää matkusta täällä päin. Tai en tiedä, voi olla että kaikesta huolimatta kuitenkin matkustan. Intian valtameren aallot. Mutta tästä asiasta vaahtosin jo aiemmin päivällä, joten sieltä voi lukea.
Nyt hörpin banaanin makuista mangosmoothieta täällä lentokentän eteishallissa ja odottelen, että check-in avautuu. Löysin kivan sohvan, mutta en näe ilmoitustaulua tähän joten on varmaan pakko siirtyä. Lennän ensin Guangzhou'hun, Etelä-Kiinaan, ja sieltä Lontooseen, ja sieltä sitten Helsinkiin. Eli teen vähän niin kuin salaman muotoisen retken ensin itään, sitten länteen, ja sitten taas itään.. halvalla sain, joo. No, mutta toisaalta, voiko olla parempaa tapaa käyttää 16 h kuin kotimatka. Tästä se alkaa. Ja on tätä odotettu, uskokaa pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti