batiikkikaupasta ja Yogyakartan kampukselta

Tänään aloitettiin aamu tehokkaan perinteiseen opiskelijatyyliin luennolla. Poultry zoonosis, eli siipikarjan taudit, jotka voivat tarttua ihmiseen ruuan mukana. Täällä syödään paljon broileria ja kananmunia, joten asia on aika olennainen... Salmonella, Avian pathogenic E. coli (APEC), campylobakteerit ja Clostridium perfringensin aiheuttama nekroottinen enteriitti. Toisen luennon aihe oli kädelliset. Indonesiassa elää paljon kädellisiä ihmisten lisäksi :D En pysynyt hereillä ihan loppuun asti, mutta orankien kuvien kohdalla oli kyllä pakko ihmetellä, miten joskus on voitu edes epäillä meidän ja niiden sukulaisuutta. Tai siis, ei siihen mitään evoluutiofilosofiaa tarvita, vaan ottaa silmä käteen ja katsoa niitä.

Sitten oli vuorossa batiikkityöpaja. Ei siis varsinaista vierailua tehtaalle, vaan ennemminkin työpiste, jossa meidät jaettiin 4-6 hengen ryhmiin pienten metallisten patojen äärelle istumaan, saatiin käsiimme työkalut ja kangastilkut ja alettiin levittää tulella sulatettua vahaa kankaalle eräänlaisen pillin avulla. Se oli ihan hauskaa, mutta aika hankalaa saada siistin näköiseksi, ja nyt illalla saikin nähdä, että aika rumia niistä kyllä tuli...! Ihan hauskoja, ja kauniin värisiä, mutta ei kovin nättejä.

Batiikkitehdas jäi siis näkemättä, mutta kaupassa saatiin silti käydä. Ostin muutaman sharongin. Yksi on itselleni, toinen on äitille, kolmas on sinulle, Satu, jos luet tätä. Terveisiä, ja tiedoksi, jos en muista sanoa myöhemmin: parhaat reissut olen tehnyt ja tulen tekemään sun kanssasi. Tämä opiskelijaelämämatkustaminen on vähän turhan rankkaa mulle, paljon hauskempaa olis tehdä mitä ite haluaa milloin haluaa. Sillai Ísland-tyylisesti ;D

Iltapäivällä oli keskustelutuokio, jossa juteltiin eläinten hyvinvoinnista, animal welfare. Aika paljon oli puhetta Etelä-Afrikan villieläinpuistoista, joissa on kesyjä tiikereitä ja leijonia, joita saa mennä paijaamaan ja silittämään. Ne ovat ilmeisesti maailmalla paljon keskusteltu aihe. Enimmäkseen äänessä olivat englantia omana kielenään puhuvat ihmiset. Me muut yritettiin vain pysyä kärryillä.

Illalla oli kampusalueella Amazing race -tyylinen kisa, jossa piti kiertää rasteja ryhmissä ja tehdä erilaisia tehtäviä. Osa oli pelkkää pelleilyä, osassa piti nimetä elin ja tunnistaa patologiset muutokset ja nimetä ne. (Minusta tämäkin suosi vähän englanninkielisiä osanottajia...) No, sieltä tultiin hikisinä ravintolan kautta hotellille. Oltiin niin nälkäisiä, ettei ravintolassa edes huomattu, mitä syötiin.

Illan huipennus odotti kuitenkin hotellin alakerrassa. Silent & Live auction night. Mäkin olisin voinut osallistua siihen sillai, et olisin ajoissa ilmoittanut sähköpostilla tavarat myyntiin ja nyt sitten tuonut ne paikalle. Tänään ne oli levitetty luentosalin pöydille nähtäviksi, ja Silent auction -osiossa niiden vieressä oli laput, joihin sai kirjoittaa tarjouksen. Live auction -osassa myytiin isompia, kalliimpia tavaroita, ja mm. alkoholia. Mä itse osallistuin vaan Silent auctioniin, jossa oli myytävänä Green Bay Packers -fanikamaa, tarkemmin sanottuna juuston muotoinen hattu. Se on niin iso, että joudun varmaan pitämään sitä päässä kotimatkalla, jollen sitten jollain ihmeen kaupalla saa tungettua sitä rinkkaan. Sen hinnaksi tuli lopulta 9 euroa.

Meidän huoneessa on muurahaisia. Ne tykkää digestivekekseistä, mutta jostain syystä hapankorppu ei kelpaa. Pidetään varmuuden vuoksi tästedes jääkaapissa kaikkia avattuja ruokapaketteja.