Meillä on nyt taas kokous, ja tänään kuunnellaan uusien jaostojen esittelyjä, jotka siis hakevat IVSA:n jäsenyyttä. Tähän menee aikaa, joten käytän tilaisuuden hyväksi ja kirjoitan taas vähän.
Kuulin tänään aamulla, että ilmeisesti melkein koko porukka kärsii jonkin asteisista vatsatautioireista. Ollaan syöty paljon riisiä, jota ei ole kiehutettu kunnolla tai jäähdytetty tarpeeksi nopeasti tai ollut liian kauan lämpimässä tai mistä johtuukaan.. Eli, toisin sanoen, ei enää riisiä.
Eilen illalla käytiin katsomassa Ramayana Ballet -esitys. Ei se oikeastaan mikään baletti ollut, vaan tanssiesitys Ramayana-tarusta. Käsittääkseni se on niin kuin hindujen (tai intialaisten) Kalevala. Ei nähty sitä ihan alusta lähtien, mutta siinä on prinssi Rama ja hänen vaimonsa Shinta (miten he päätyivät naimisiin kuului siihen alkuosaan, joka jäi meiltä näkemättä, mutta luin käsiohjelmasta tämän) ja paha vieraan maan kuningas Rawana sieppaa Shintan, koska haluaa hänet vaimokseen. Monen mutkan, taistelun ja seikkailun jälkeen Rama surmaa Rawanan ja pelastaa Shintan.
Esitys oli todella hieno. Puvut, naamiot, meikit, kampaukset,... Musiikki oli hyvin perinteistä. Voisi sanoa, että niin kuin progressive rock, haastavaa kuunneltavaa, ensivaikutelma oli paljon epävireistä huojuvaa meteliä oudoista soittimista, mutta ajan mittaan siihen tottui, alkoi kuulla erilaisia sointuja ja riffejä. Musiikin oli tietenkin tarkoitus tukea esitystä, ja sen se teki kyllä. En ehkä autoradiosta huudattaisi sitä levyä, mutta se sopi esitykseen. Pyrotekniikkaa ja valoja käytettiin taitavasti. Puvut olivat upeita, naisilla oli pitkä hame, jossa oli pitkä lieve, joka piti aina potkaista puolelta toiselle tanssin tietyissä kohdissa. Tanssi oli enimmäkseen hidasta, täynnä taivutuksia ja kumarruksia. Vähän niin kuin käärmeen liikkumista. Myös huiveja ja liinoja oli paljon, ja niiden avulla myös elehdittiin. Taistelukohtauksissa ei jäänyt yhtään epäselväksi, mitä tapahtui. Juonta oli helppo seurata, koska näyttämön sivuilla oli näytöt, joihin tuli tekstiä englanniksi ja bahasa indonesiaksi (varmaankin). Otin paljon valokuvia, toivottavasti ne ovat onnistuneita pimeästä valaistuksesta huolimatta.. efektit olivat tietenkin parhaat paikan päällä eikä valokuvasta saa samaa vaikutelmaa.
Ollaan jo loppusuoralla, mutta kerronpa vielä, että pitelin äsken pytonia sylissäni. Olkapäilläni. Käsivarsillani. Kaulani ympärillä. (Huh, en edes ajatellut...) Se oli aika pieni, ehkä 2-3 metriä. Ja aika laiska, se vain lojui siinä, mietin jo, ettö nukahtikohan se... laittaakohan käärmeet silmänsä kiinni nukkuessaan? Kai sillä oli siinä ihan mukavaa.
Täällä ei ole langatonta nettiä, mutta julkaisen tämän heti, kun saan taas yhteydet toimimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti