Kello on Balilla jo yli puolenyön, joten olen nyt ollut kotimatkalla suunnilleen vuorokauden. Odotellaan yhä lähtölupaa, tämä Helsingin kone on melkein tunnin myöhässä. No, mä oon ollut jo niin kauan matkalla, ettei tunti tai pari odottelua tunnu enää missään. Lentoemännät jakoi äsken mehua ja vettä, istutaan koneessa sentään jo. On aika tyhjää, jokaisella kolmen rivillä vain käytävä- ja ikkunapaikoilla istuu joku, niiden väliin jäävä on tyhjä.
Olen torkahdellut pitkin tätä outoa, aikaeron takia hassuihin mittoihin venytettyä vuorokautta. En oikein tiedä, olenko väsynyt vai en. Eka lento kului torkkuessa ja säpsähdellessä, kone oli aika pieni ja epämukava. Guangzhoun lentokentällä olin aika kuollut, kello oli jotain viisi tai kuusi aamulla ja kolmisen tuntia vain istuin kovalla penkillä ja nuokuin. Yritin kuunnella musiikkia tai pelata pasianssia tabletilla tai kirjoittaa, mutta aivot vai jotenkin päättäväisesti kieltäytyivät kaikesta suorittamisesta. Oli aika kehno olokin, join sentään mustaa teetä ja söin muutaman kanavoileivän, joita sai kahvilasta. Ekalla lennolla tarjoiltiin ateria, joka oli ehkä sitten illallinen tai supper tai mikälie, joskus kolmen aikaan, kun suurin osa porukasta olisi vain halunnut nukkua. En edes muista, mitä se oli...
No, Guangzhousta jatkui matka kohti Lontoota valtavan isolla koneella. Istuin aivan koneen takana, toiseksi viimeisellä rivillä, jossa oli vain kaksi paikkaa vierekkäin. Edessäni oli siis kolme istuinta ja vieressäni yksi (kaikkialla muualla koneessa on kolme, kuusi ja kolme, välissä käytävät. Tilaa oli toisin sanoen runsaasti ja omat tavarat sai helposti edessä olevien kahden istuimen alle. Kuten arvata saattoi, kone teki melkoisen mutkan kiertääkseen Ukrainan ilmatilan, me lennettiin ensin pohjoiseen, Mongolian ja Siperian yli, Sitten Viron, Ruotsin, Tanskan ja Hollannin yli. Jossain Moskovan kohdalla oli ihan hulluja turbulenssikuoppia, tuntui kuin kone olisi ollut laskeutumassa. Olin jo ihan varma että no niin, tähän se nyt päättyi, siellä ne virittelevät tutkiaan ja ohjuksiaan ja kohta pamahtaa... Onneksi selvittiin eikä tarvinnut kuolla Itä-Euroopan ilmatilassa. Huh helpotusta.
Spider-man 2 ja 3 (ne, missä Peter Parker on Toby jotain ja Mary Jane Watson on Kirsten Dunst, eikä niitä tyhmiä high school musical versioita, jotka myös oli tarjolla, yäh...), Piin elämä (kirja on parempi, ja raaempi, mutta ei leffakaan huono ollut) ja Dire Straits (Communique) viihdyttivät mua osan matkasta, mutta enimmäkseen olin vaipuneena johonkin valveen ja unen välimuotoon, jossa vähän väliä havahduin siihen, että olin tuijottanut jotain kohtaa ikkunalaudassa tai edessä olevassa istuimessa jo pitkän aikaa ajattelematta mitään. Unesta havahtuminen tuntuu erilaiselta, tämä oli jotain muuta. Hämmentävää.
Mä olen aiheuttanut paljon huvittuneita katseita riisinviljelijähattuni ansiosta. Alan pikku hiljaa tajuta, että kappas vain, tämähän alkaa näyttää siltä että palaan kotiin tältä reissulta, ja vieläpä hengissä. Pitää varmaan alkaa lukea syksyn uusintatentteihin. Ja maksaa syyskuun vuokra. Ja kaivaa kandityö jostain tietokoneen syövereistä.
Vietin muutaman oikein mukavan tunnin täällä Heathrown lentokentällä. Pakko sanoa, että onneksi on olemassa edes yksi valtio maailmassa, jossa arvostetaan hyvää teetä niin kuin asiaan kuuluu. Täältä sitä saa. Olin vähän odottanut, että Aasian maissa saisi teetä pyytäessään rahoilleen vastinetta, mutta ehkä en sitten vain käynyt oikeissa paikoissa. Tai ehkä vedessä on jotain, mikä laimentaa aromit, en tiedä. Inkivääritee oli hyvää, saatiin maistaa sitä Yogyakartalla. Hyvää, ja vahvaa, kuumotti suussa niin kuin chili. Tai ei, niin kuin inkivääri, se on makeampaa kuin chili ja polttaa eri osassa suuta, jotenkin syvemmällä. Ennemminkin niin kuin alkoholi.
Inkivääriteestä tuli mieleen, meinasin joutua hankaluuksiin täällä Heathrowssa kun vaihdoin terminaalia ja menin turvatarkastukseen. Olin ostanut mm. inkivääriteetä ja balilaista ananasviinaa ja sakea Ngurah Rain lentokentän tax-freesta (ja pääsin samalla kätevästi eroon viimeisistä rupioistani, jihuu) ja nyt lontoolaiset virkailijat meinasivat takavarikoida ne, koska nesteitä oli yli litran verran ja sitä paitsi liian isoissa astioissa. Tavarat läpivalaistiin ja pengottiin ja sohittiin kaiken maailman totuustutkilla ja nuhteettomuuskoettimilla juurta jaksaen, pullot otettiin erilleen ja minulta tentattiin kaikki yksityiskohdat. Mitä näissä pulloissa on? Tuliaisia Balilta. Eli? Viinaa juopoille kämppiksilleni. No ei, en oikeasti sanonut ihan noin :D En vain meinannut uskoa koko juttua. Onneksi oli kuitti tallessa ja pystyin todistamaan, että olin ihan oikeasti ostanut ne lentokentältä. Olin niin hämmästynyt, että virkailijoitakin meinasi naurattaa. Niin, ja jostain syystä ne läpivalaisi myös sen inkivääriteepussin moneen kertaan. Toivottavasti sen maahantuonti on sallittua.
Balilla käytetään sieniä. Me hoksattiin se jo ekana iltana, kun oltiin baarissa. Kaduilla hilluu epämääräistä porukkaa, enimmäkseen vähän ryysyisiä nuoria paikallisia miehiä, jotka hokevat "mushroom, mushroom" jokaiselle, joka kulkee ohi. Mä luulin eka, että ne nimittelee meitä.. Joku kertoi mulle, että se on juomaa, jota tehdään jostain myrkkysienestä, jossa on hallusinogeenisiä aineita. Niin kuin shamaanit, jotka syötti kärpässieniä poroille ja sitten joivat poron kusta, johon huumaavat aineet erittyy mutta kaikki (tai ainakin osa niistä) pahoinvointia jne. aiheuttavat myrkyt ovat suodattuneet pois. (Mennyt aikamuoto intended, toivottavasti kukaan ei enää nykyään oikeasti tee sitä. Me puhuttiin tästä ekana vuonna muistaakseni munuaisten toiminnan yhteydessä luennolla. Tai sitten se liittyi märehtijän pötsin mikrobeihin, joiden ansiosta poroja ja lehmiä jne. on vaikea saada hengiltä suun kautta annetuilla myrkyillä.. poikkeuksiakin tosin on, valitettavasti. No, oli miten oli, "Lapin Kulta" sai aivan uuden merkityksen... ;D) Tämän mushroom-litkun aiheuttamia oireita on kuulemma semmonen yliaktiivisuus ja ettei pysty lopettamaan puhumista, puhuu vaan ihan järjettömiä juttuja mitä mieleen juolahtaa, ja näkee harhoja. Jotkut indonesialaiset meidän seurueesta tiesi kertoa, kun joku niistä oli kerran kokeillut. Ja jos se tehdään Balillakin jonkun paikallisen elukan - eritteistä - niin eihän sitä maksaville asiakkaille kerrota :D Joten, lapset, muistakaa shamaanit ja poron lämmin, keltainen, vaahtoava ja höyryävä... kun tekee mieli kokeilla sieniä.
Shamaaneista tuli mieleen, että juttelin Yogyakartan lennolla yhden indonesialaisen kanssa, joka oli opiskellut kai 5 vuotta... Tuli puhetta epidemioista ja hän kysyi sitten, että mitä eläintauteja Suomessa on. No, mä kerroin että oikeasti meillä on tosi hyvä tautitilanne Suomessa, en siis suoraan sanottuna ihan varmasti muistanut mistään mitään absoluuttisen varmaa joten en ruvennut arvailemaankaan. Afdi (eli se paikallinen) nauroi ja sanoi, että Indonesiassa on kaikki, mitä vaan pystyn luettelemaan niin heiltä löytyy. Salmonella on iso juttu siipikarjan puolella, naudoilla erityisesti tuberkuloosi. Mä kysyin, onko BSE:tä, niin kuulemma ei ole. Eikä varmaan olekaan, koska munkin mielestä Japani on ainoa Aasian maa, josta on löydetty BSE:tä, ja sekin endeemisenä. Afdi kuitenkin heti sanoi, että BSE:tä ei ole mutta kurua on kyllä, ihmisillä. Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että kuru on ihmisen prionitauti, jota aiheuttaa kannibalismi. Prionitaudit ovat hermostorappeumatauteja, joita esiintyy muutamilla eläinlajeilla ja joista osa on zoonoottisia (=tarttuu eläinlajista toiseen, esim. BSE eli hullun lehmän tauti ihmiseen) Niitä aiheuttaa mm. kannibalismi, eli oman lajin, tässä tapauksessa erityisesti keskushermoston elinten syöminen. Se kuuluu yhden heimon uskonnolliseen rituaaliin, en ole ihan varma liittyykö se vainajien käsittelyyn vai uhraavatko he terveitä ihmisiä, mutta joka tapauksessa miehet syövät lihan ja naiset ja lapset syövät elimet, myös aivot. Mä olin lukenut tästä paljon, mutta olin silti aika hämmästynyt, enkä todellakaan ollut tiennyt että se heimo on yhä olemassa ja voi hyvin kaikesta huolimatta. Olin ajatellut, että kannibaaleja oli silloin joskus Kolumbuksen ja muitten suurten löytöretkeilijöiden aikaan, kun missään muualla ei ollut todellista sivistystä kuin Etelä-Euroopassa. Se heimo tosiaan asuu jossain saarilla Indonesian tai Papua -Uuden Guinean alueella (miten Papua-Uusi-Guinea kirjoitetaan...?) Kyllä maailma on hullu paikka, ei voi kun ihmetellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti