Olen ollut tällä viikolla enimmäkseen Tanja-eläinlääkärin mukana. Tänään juteltiin mm. sveitsiläisistä maitojuomista (eli täällähän siis 1,5% rasvaa on jo niin vetistä maitoa, että sitä myydään vain maitojuomana) ja selitin hänelle, että Suomessa lähes aina kun on lämmintä ruokaa tarjolla, juodaan maitoa ruuan kanssa. Tanjaa se nauratti kovasti. Sveitsiläiseen maitoon ei myöskään lisätä D-vitamiinia.
Sitten juteltiin vähän sikataloudesta ja tarttuvista taudeista (keskustelu taukosi aina välillä, kun tultiin perille jonkun navetan pihaan tai Tanjan piti vastata puhelimeen). Sveitsissä ei ole APP:tä kuulemma juuri lainkaan (Actinobacillus pleuropneumoniae, sioilla esiintyvä tarttuva keuhkokuume), ja muitakin juttuja, joiden takia eläinten tuonti kaikista ympäröivistä maista on tosi vaikeaa. Tanja oli aika yllättynyt, kun kerroin Suomen salmonellavapaudesta ja siitä, miten meillä tavallaan lain puolesta ei voida vastustaa kaikkia tauteja mutta silti elinkeinot voivat laatia omia ohjeistuksia ja varotoimia tarttuvien tautien vastustamiseksi.
Sveitsin eläinsuojelulaki kieltää vasikoiden nupouttamisen ilman sedaatiota ja paikallispuudutusta. Ymmärsin, että jos jää kiinni vasikoiden nupouttamisesta ilman näitä, siitä voi saada ihan kunnon sakot. Isäntäväki saa nupouttaa vasikoita itse, mutta kuten possukastraatioonkin, siihen pitää käydä kurssi, jossa varmaan vaikein asia on sarvihermon puudutus (lidokaiinilla), mitään muuta vaikeaahan koko touhussa ei oikeastaan ole ellei halua pistää ksylatsiinia suoneen. Tanja sanoi, että iv. ksylatsiinin kanssa pitää olla varovainen talvipakkasella - aiheuttaa vasokonstriktiota ja vasikalle voi tulla hypotermia, jos operointipaikka on kylmä. Meinasin sanoa, että vasikoitahan ei kai oikeastaan saisi/kannattaisi pitää liian kylmissä olosuhteissa, mutta tultiin jonkun navetan pihaan juuri enkä sitten enää viitsinyt sanoakaan mitään. En muista olenko jo maininnut, mutta sveitsiläiset suosivat kaikessa lääkkeenannossa muita kuin suonensisäisiä pistoksia ja hmm, no, se ehkä vähän näkyy nuorempien eläinlääkärien pistotekniikassa (välillä tuntuu, että itsekin osaan paremmin...) Tanja sanoi myös, että aika monella tilalla on niin vähän nautoja että vasikoitakin tulee aika vähän, ja silloin ihmiset eivät yleensä viitsi käydä kurssia vaan kutsuvat eläinlääkärin nupouttamaan. Itse toimenpide tehdään samalla tavalla kuin meillä, eli kolvipolttamalla. Tulehduskipulääkettä ei aina anneta, mutta kuulemma aika monet silti antavat; vähän kiikunkaakun siis, Suomessa taidetaan laittaa aina kun eläinlääkäri nupouttaa, kun se menee niin näppärästi suoneen siinä samalla kuin se ksylatsiinikin.
Alkuviikosta hoidettiin muutama vasikan napatulehdus, ja huomenna puhun muille opiskelijoille sitten vasikan napajuttuja. Jouduin aika pahan aiheen äärelle, koska napatulehduksista ei löydy ainuttakaan suomenkielistä luentoa meidän tuotantoeläinkursseista (tai ainakaan en löydä yhtään). Yleistutkimuksen tekemisessä mainitaan aina: tarkista napa. Mutta mitä sitten pitää tehdä, jos navassa on jotain outoa tai se on appelsiinin kokoinen tai punainen tai musta tai jos siitä vuotaa haisevaa puuromaista jotain? Ainoa avulias taho on tähän mennessä ollut Evira, jonka mikrobilääkesuosituksissa sanotaan näin: bentsyylipenisilliini. Ja jos on yleisinfektion oireita eli niveltulehdus tai jotain, niin sitten sulfa-trimetopriimi. Meidän vasikkapotilaat saivat amoksisilliiniä. Täällä on myynnissä Duphamox LA -niminen amoksisilliini, jota annetaan pistos nahan alle joka toinen päivä kolmena päivänä eli silloin tulee "6 pv kuuri"... LA tulee sanoista long-acting, mutta meille kyllä puhuttiin nelosella, ettei pidä uskoa LA:han, koska todellisuudessa lääkeaine poistuu nopeammin kuin mitä lääkefirma uskottelee. Tosin on myös muistettava, että pelkkä antibiootti ei taistele mikrobia vastaan vaan myös vasikan omat valkosolut, joten käytännössä tilanne voi olla jotain ihan muuta kuin mitä luulisi.
Muutamia hyödyllisiä sanoja olen oppinut tällä viikolla taas. Festliegende Kuh on makaava lehmä, GUs-TUs (Geos-Theos) tarkoittaa kaiveltavia, eli gynäkologische Untersuchung ja Trächtigkeitsuntersuchung (tiineystarkastus). Napatulehdus on Nabelentzündung, napatyrän ehdin jo unohtaa. Opin tällä viikolla myös letkuttamista tarkoittavan sanan saksaksi, mutta sitä ei ole sanakirjassa enkä löydä sitä mistään muualtakaan, kun en osaa kirjoittaa sitä. Anturahaavauma (muuan sorkkasairaus) on Sohlengeschwär (ja Geschwär on haava missä tahansa, kun eteen laittaa sen, missä se on). Opin tosi paljon sanoja koko ajan, ja välillä joudun tarkistamaan sanakirjasta jonkun, jota haluaisin käyttää, mutten osaa. Ihan hiljattain löysin sanakirjasta mm. sanan haista, eli riechen - olin käyttänyt siihen asti jotain ihan outoa ruotsin kautta järkeiltyä mitälienee...
Refleksiiviverbien käyttö on hankalinta, modaaliapuverbien helpointa. Yhä edelleen sanon mieluumin, että olen unohtanut jonkun jutun (ich habe vergessen) kuin, että en muista sitä (ich erinnere mich nicht, huh miten hankala... pitäisi silti, koska olen jopa kuullut yhden sveitsiläisen koiranomistajan käyttävän sitä!) Olen myös huomannut käyttäväni teitittelymuotoa ja monikon toista eli normaalia te-muotoa ihan sekaisin ja silloin minua yleensä pyydetään toistamaan, eli se on saksanpuhujien mielestä hämmentävän kuuloista. Jo ekalla viikolla minulle opetettiin, että ei tarvitse teititellä eläinlääkäreitä. Omistajia ehkä, mutta ei kollegoita. Välillä tulee jotenkin liikuttunut olo, kun tajuaa olevansa lauman jäsen! Vaikka mun laumani on kyllä kaukana, mutta kyllä silti välillä tuntee sellaista mukavaa ohimenevää yhteenkuuluvuutta. Lisäksi kun nyt on huomattu, että minä puhun paremmin saksaa kuin aikaisemmin, niin oikeastaan minulta jopa välillä kysellään, miten me tehdään joku juttu Suomessa. Se on hauskaa.
Sain viimeisten viikkojeni ohjelman selväksi; olen vain yhden viikon heppasisätaudeilla. Sasha on siellä jo tämän viikon, olin varmaan ymmärtänyt jonkun viestin väärin. Viimeisellä viikolla olen tuotaneläinsisätaudeilla, joten tod.näk. toivon mukaan peukut pystyyn mun ei tartte mennä leikkuriin enää.
Istun tällä hetkellä lempipaikassani Maryvonnen talon kuistilla. Istun tässä aika usein iltaisin lukemassa ja syömässä iltaruokaa. Tästä näkee tielle muttei oikeastaan kauemmas, ohikulkijat vilkaisevat vain ja jatkavat matkaansa. Tulee mieleen vähän Lintuvaaran parveke, paitsi, että sinne ei kukaan ikinä vilkaisekaan, kaikki ohikulkijat ovat kuin eivät tietäisikään.
Ilta hämärtää jo, ukkonen jyrähtelee ja salamat välähtelee. On ollut ihan kamalan kuuma päivä taas, iltapäivällä neljältä kun lähden kotiin, oli suorastaan ahdistava helle. Tykkään ambulanzklinikasta senkin takia, kun sieltä pääsee pois neljältä, jolloin päivystäjät tulee.
Nyt pisaroi vettä, ja alkaa olla niin pimeä, että näppäimet näkee vain kun salama välähtää. Ruusukuvat ja pari muuta luontokappaletta ovat tässä alla.
 |
| Hönggerbergin peuratarha! Löysin nämä täplikkäät söpöläiset ihan sattumalta! |
 |
| Viiniköynnös |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti