Aloitetaan vaikka siitä että koko eilisillan ja -yön tuli Johnstonessa vettä vaakatasossa. Mut semmosta se joskus on ja mäki olin ihan optimistinen et ehkä se aamuks selkenee. Hehheh. Korkeintaan se oli koventunu se sade siitä iltaisesta. Tungin sinisen kangastakin suosiolla rinkkaan ja otin gore-tex-puvun takin ja housut käyttöön. Onkohan se semmonen termi ku "sään mukainen varustus" vähän pohjoismainen ilmaisu? Ku musta jotenki tuntuu et täälläpäin ihmisillä on suurin piirtein samat vaatteet säällä ku säällä, mut ehkä ne sit on niin tottuneet tohon sadekeliin et ne osaa jotenki väistellä sitä sadetta tai jotain... Koska siinä vaiheessa ku nousin Johnstonessa junaan olin ku joku perhanan uitettu koira ku muilla oli ehkä vähän pisaroita olkapäillä. Mut ehkä jos olis päällä jotain villaa tai huopaa tai tweediä tai jotain mitänäitänyton niin sillon ehkä se imis sen sadeveden ja muuttuis ihan karseen painavaks mut pysyis kuitenki lämpimänä. Ku mun vaatteitten pointti on nimenomaan pitää vesi ulkopuolella.
Olispa ollu jännä seurata tänään kartalta missä päin me ajettiin, oli nimittäin niin hienoja maisemia. Yhdessäki kohtaa ajettiin semmosessa ihan jäätävän kokoisessa solassa, tie kulki rinteessä ja vasemmalla puolella oli jokilaakso. Tuli vähän mieleen se Kautokeino-Alta -tieosuus siel Norjassa, tai sit Islannista ne muutamat ylänkökohdat siel Akureyrin lähellä, mut kaikki noi vaan potenssiin muutama tuhat... Lampaita ja heppoja näkyi tosi paljon.
Vaakatasosade loppui Prestonissa, ja alkoi paistaa aurinko. Manchesterissa meidän piti nousta bussista pois koska siihen oli tullu joku tekninen vika, ja sit odoteltiin siellä asemalla n. puoltoista tuntia et saatiin uus bussi, ja kun nousin sen kyytiin niin tajusin että olin jättänyt ohuen untuvatakkini (jep, sori äiti) ja yhden erittäin kätevän muistikirjan (joka oli sen takin taskussa) sinne edelliseen bussiin. Oon nyt jo Lontoossa, ja laitoin äsken sähköpostia niitten asiakaspalveluun (sen bussifirman, siis) mut voi h*lvetin h*lvetti oikeesti, kyl nousi v-käyrä taas korkeuksiin ku tajusin sen... Pitäis nyt vttu oikeesti osata pitää kamoistaan huolta. En tiiä näänkö kumpaakaan koskaan enää, mut ehdin jo angstata tän niin hyvin läpi tos bussissa etten jaksa enää. Onneks en jättäny sinne mitään ton tärkeempää kamaa, niinku kännykkää tai lompakkoa tai jotain.
Mutta joo, nyt oon tosiaan jo Lontoossa ja kirjoittelen sängyssä tätä. Kello on jo yli puoli yks yöllä, ja mun pitää häipyy täältä kamoineni klo 10 mennessä. Yritän ehtii aamupalalle jota saa ysiin asti. Kirjoitin bussissa vihkoon aika pitkät pätkät mut oon kyllä nyt liian väsyny ruotimaan niitä varsinki ku tota tekstiä ei oo mitenkään hiottu valmiiks. Äh. Öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti