Tän päivän aikana on paistanu aurinko ja lisäks satanu ihan kaikkea mitä kuvitella saattaa; lunta, vettä ja rakeita, ja suunnilleen 5-10 minuutin vuoroissa ja vielä sillai et se auringonpaiste aina välkähti siellä välissä kans. On vähän semmonen hassu olo et tosta säätilasta tai sen vaihtelusta vois periaatteessa valittaa mut oikeesti se vaan naurattaa. Ai niin joo, ja koko ajan lisäks tuulee niin kovaa et ihan normaali-ihmisen minding-my-own-business käveleminen tuol kaduilla on aika hankalaa...! :D
Mutta joo, tosiaan, tänään oli nyt sitten lopulta ensimmäinen teurastamopäivä. Tarkkarin vuoro alkaa 7.15, ja linja aloittaa pyörimisen suunnilleen 7.30. Ensimmäinen aamujuna täältä Johnstonesta Saltcoatsiin lähtee klo 6.29, ja se on perillä suunnilleen tasalta, ja tänään mä ainaki olin portilla oottelemassa jo 7.06, eli ihan pikku kävelymatka rautatieasemalta. Mut tänään siinä tosiaan siinä portilla meni vähän ylimääräistä aikaa kun siinä oli semmonen vanha miesvartija töissä joka puhui sillai murahdellen (jotain peikkokieltä? :S) mut saatiin kuitenkin lopulta selvitettyä kuka mä olin ja missä asioissa liikkeellä; no, siihen mennessä oli tietty kello jo reippasti yli vartin yli ja tarkkari oli menny navettaan tekeen ante-mortemia. Tänään ja huomenna on tarkkarivuorossa yks puolalainen Magda, keskiviikkona ja torstaina on Pilar (espanjalainen? No, se on Elenan kämppis joten pääsen sen kyydissä) ja sit perjantaina Elena itse, eli joudun meneen aamujunalla vielä huomenna mut sen jälkeen pääsen kyydillä ja voi nukkuu pikkuhetken kauemmin aamusella. Ja pääsen lisäks mukaan aamun ante-mortemiin, ku ton junajutun takia ehtisin siihen ehkä teoriassa mut siin aamul pitää vielä hakee uudet vaatteet jne. nii käytännössä en ehdi. Mut on kolmeki aamua parempi ku ei yhtään.
David on Elenan miesystävän nimi, ja se siis työskentelee tuolla teurastamolla tainnuttajana. Oli hauska nähdä se siellä aamulla ku tuli heti semmonen olo et on tääl sentään joku tuttuki tyyppi, tai ei nyt tuttu tietenkään mut kuitenki joku jonka oli tavannu aikasemmin.
Tän päivän aikana tuli opittua niin karsee määrä kaikkee uutta et oon yhä vähän tietoähkyssä. Ainoo juttu mikä oikeastaan vähän harmittaa on se että pulttaamista en pääse täällä harjoittelemaan. Brittieläinlääkisten harjoittelijat tekee teurastamoharjoittelunsa isona ryhmänä ja opettajan/professorin johdolla, älkää kysykö miten se muka käytännössä toteutetaan mut siis joka tapauksessa ne ei pääse tekemään mitään, pelkästään kattomaan ympärilleen. Jos ne haluaa päästä töihin tarkkareiksi niitten pitää käydä lisäkursseja joita tarjoaa muutamat koulut pitkin maata, ja suorittaa niistä tentit ja sit viel tehdä joku sata tuntia harjoittelua teurastamoissa ennen ku ne valmistuu tarkastuseläinlääkäreiksi (official veterinarian). Eli se on täällä ikään kuin lisä siihen perus DVM:ään. Ne ei odota multa kauheesti osaamista tai osallistumista. Toisaalta se on ehkä parempi tällai koska multa nää ei odota paljoa mitään, ja silti musta tuntuu et tiedän aika paljon enemmän tästä hommasta kuin mitä ne olettaa; vaikka oon siis käyny pelkän LT:n meidän tiedekunnassa. Siinä kurssissa kuitenki käytiin kaikki lainsäädäntöki, ja vaikka mä kyselen aika paljon niin mä kyselen oikeastaan pelkästään semmosii juttui mitkä mä jo tiedän; mut haluun vaan kuulla sen myös tästä ensikäden lähteestä. Esimerkiks, näil on hirveen hyvä lajittelusysteemi ton BSE:n mukaan; alle 72 kk ikäisiin ruhoihin tulee sininen nauha, muihin valkoinen, eli se leikkaamo johon ne täältä sit ikinä lähetetäänkin, siellä tiedetään heti ensisilmäyksellä et pitääkö just siitä ruhosta poistaa selkäranka vai ei.
Tänään seurailin Magdaa, joka ei oikeastaan ole tän plantin (plant on se sana jota nää käyttää näistä "työkohteista") virallinen tarkkari (Elena on) vaan sillä on oma paikka jossa se on virallisena tarkkarina ja tuolla Saltcoatsin nautateurastamossa se on vaan sijaistajana aina silloin tällöin. Sen oma paikka on pieni sikateurastamo vähän matkan päässä, ja koska mä olin Forssassa jo ja muistan sieltä aika hyvin juttuja niin meillä riitti sitten vertailtavaa sikojen osalta. Juteltiin esim. nyt tossa viimeisimpänä iltapäivällä visuaalisesta lihantarkastuksesta eli siis että lihantarkastajat (elinten ja ruhontarkastajat) ei enää sais hipelöidä niitä elimiä/ruhoa omilla sormillaan koska tautienleviämisriski, mm. Salmonella. Täällä briteissä ollaan nyt viime vuoden huhtikuusta lähtien oltu sitä mieltä ettei esim. elinten palpointi (esim. keuhkojen tunnustelu) ole tarpeellista sioilla, ja että päinvastoin, se jopa lisää tautiriskiä, mikä on vähän ristiriitaista koska kuitenki kaikki muut linjalla työskentelevät ihmiset hipelöi sitä ruhoa ja korkeintaan huuhtoo kädet vedellä välissä mut eihän se mitään bakteereja tapa. Magda kerto tästä aika jännän näkökulman; mitä pitempi aika kuluu edellisestä elintarviketautiepidemiasta, sitä mukaa vähenee lihantarkastuksen arvostaminen, ja sitä mukaa lihantarkastajia vähennetään ja vähennetään ja niitten tehtäviä sulautetaan muitten työntekijöitten tehtäviin. No, nyt kun mä kirjoitin ton jutun tohon niin muistan kyllä että itse asiassa nykyään taitaa olla niin että suurin osa tämän päivän elintarviketaudeista on näitä tämmösiä Yersinioita ja Salmonelloja ja Listerioita ja EHECcejä ja Campylobakteereita, ja nk. perinteinen lihantarkastus keskittyy etsimään harvinaisia zoonooseja... Mut silti, eihän esim. sikaruusun aiheuttamaa endokardiittia löydy jos sydäntä ei viilletä ja katota läppiä (ja ainoastaan sikaruusun akuutti infektio aiheuttaa niitä salmiakkikuvion näköisiä ihomuutoksia..) Eikä sikaruusu nyt niin harvinainen zoonoosi ole. Tosin, sillä ei kai oo englannin kielessä mitään kansankielistä sanaa, kun taas suomessa ja puolassa on, joten se voi olla täällä harvinainen.
Isot maksamadot (Fasciola hepatica) on suurin osahylkäyksen syy täällä. Varmaan sen takia kun tänne tulee aika paljon pihvinautoja jotka laiduntaa paljon. Pienet maksamadot ei kuulu Iso-Britannian luontoon, niitä ei oo ollenkaan. Maksamatomaksat menee lemmikkien rehuksi mut ruho kelpaa ihan hyvin ihmisravinnoksi, koska eihän ne madot mitään oikeesti tee, varsinkaan aikuiset madot. Larvat vois tehdäki, ja niitä on vaan kotiloissa, joten kypsentäkää kaikki etanat joita syötte rakkaat lukijat jos ette halua maksamatoja. Enkä mä edes nyt just muista kelpaaks niille minkään muun elukan maksa kuin märehtijän. Pitääks mun kirjoittaa tänne se Helin ja Jennin maksamatojuttu...? Pitää mun :D Tästä ei vitsit enää paljoa parane, bitches :P Se on ihan lyhyt; Samuli Edelmannin biisi Tähtipölyä soimaan, ja sit vaan korvaa kaikki "tähtipölyä" -sanat sanalla "maksamatoja". Heh. Heh. Heh. Heh. Heheheh.
Ante-mortem on täällä melko lailla pelkästään tarkkarin vastuulla. Se johtuu siitä että eläinkuormia tulee niin tasaisesti pitkin päivää ja ne on tosi pieniä, ihan semmosia parinkymmenen elukan satseja. Navetta on tosi alkeellinen, ei paljoa muuta kuin aitauksia ja tarhoja vierekkäin ja peltinen katos pään päällä, koska noi elukat ei tosiaankaan odottele siellä kuin ehkä sen pari tuntia ennen teurastusta. Teurastamolle tuo elukoita usempi "toimittaja", paremman suomennoksen puutteessa, ja tosiaan kuormat on kooltaan 4-20 eläintä. Mä en tänään nähny yhtään kuormanpurkua, mutta ilmeisesti tääl toimii semmonen market-systeemi josta olin kuulluki huhuja aikaisemmin jostain; eli kun isäntä päättää että nyt minä kyllä myyn tuon ja tuon kantturan teuraaksi, se ei teekään mitään teurasilmoitusta mihinkään Atrian intranettiin, vaan lähettää ne tämmöseen market-juttuun, jonne ne ilmeisesti kiikutetaan ihan fyysisesti paikan päälle näytille. Joku teuraskuljettaja siellä sitten kattoo niitä ja päättää että nuo minä ostan; sovitaan hinta ja tehdään kaupat, elukoitten omistaja vaihtuu ja teuraskuljettaja kiikuttaa ne toivon mukaan mahdollisimman suorinta tietä teurastamolle, jossa niistä maksetaan hänelle jokin hinta koska nyt hän on myyjänä ja teurastaja ostajana. Eli tässä koko hommassa toimii yks osapuoli enemmän kuin Suomen systeemissä, kun meillä teurastamo pyörittää eläinvälitystä ja ostaa kaikki teuraseläimet itselleen. Ai joo, kaikkein paras juttu on varmaan se että jokaisella naudalla on oma PASSI, siis ihan samanlainen pikku kirjanen kuin ihmisillä, valokuvaa sentään ei oo mutta siis se on semmonen pikku vihko jossa on eläimen EU-tunnus, korvamerkinnät, rotu, emän ja isän kaikki vastaavat tiedot ja tunnukset ja sit tietty syntymäaika ja -paikka. Parin sivun päästä siitä alkaa omistajien tiedot, eli aina kun eläin vaihtaa omistajaa niin pitää kirjata päivämäärä ja kummankin osapuolen allekirjoitukset sinne, ja lisäks laittaa uuden omistajan tarra omalle paikalleen (siinä on semmonen kenttä johon se tarra tulee, tarrassa on nimi ja osoite ja viivakoodi). Huhhuh sentään, tää oli aikamoinen shokki. Pikkusen erilaista tää nautatouhu täällä kuin Suomessa.
Mä näin ihan oikeita friisiläisiä lehmiä (ei mitään kanada-usa-holztein-superindeksi-geeniplus-kantturoita, vaan ihan niitä alkuperäisiä friisiläisiä). Ne on semmosia mustia (utareessa vähän valkosta) ja ne näyttää ihan Aberdeen anguksilta mutta niitten naamassa on jotain tosi semmosta lypsylehmämäistä, eikä ne oo muutenkaan yhtä rotevia kuin noi muut pihvirodut. Passeissa lukee rotu, ja siel oli seassa holsteineja ja ne oli kyl ihan eri näkösiä. Lisäks siinä porukassa oli ainakin yks ruotsinruskea, useampi ayrshire ja sit joku ihmeen shorthorn, joka on siis ilmeisesti ihan ayrshiren näkönen mut pihvirotu (tai niin ne ainaki väitti). Tarkistin asian nopeesti niin ilmeisesti se on kuitenki niinku Simmental, et soveltuu myös maitoroduksi.
Navetassa ei saa käyttää keppejä. Siis mitään keppejä. Tääkin oli aikamoinen shokki mulle, koska se on siis ihan aikuisten oikeasti näitten mielestä ihan todellinen yhyhyy-eläintenhyvinvointi-yhyhyy-kysymys. Saako eläintä lyödä. No ei saa, tietenkään ei saa, ei se mikään piñata ole, ja kyllä nyt kaikki jotka mitään on ikinä laumaeläinten kanssa touhunnu tajuaa sen ettei siitä lyömisestä oo oikeesti muuta kuin haittaa jos sitä tekee liikaa ja turhaan. Suomessa on kuitenkin puututtu pelkästään siihen sähköpiiskaan, mikä on siis ihan oikein koska sähköpiiska on ihan turha vehje jos oikeesti osaa ajaa niitä eläimiä (nautoja, sikoja, lampaita, whatever) ja tietää miten ne saa liikkeelle. Mut täällä on siis tosiaan kaikkien keppien ja sontakolien jne. käyttö kielletty. Tommosia hevosen kokoisia puolivillejä mullikoita siis siirrellään täällä karsinasta toiseen ilman minkäänlaista kättäpidempää. Siellä on töissä yks laiha ja pitkä vanha mies joka eka aukoo portit, sitten se kiipeää sisään karsinaan ja alkaa taputella käsiään yhteen ja vislata ja huitoa jne. ja ihan näppärästihän se kyllä saa ne siirrettyä ne elukat eteenpäin. Okei, myönnetään, sen käsivarret on varmaan suunnilleen sontakolan pituiset, ja lisäks se on niin laiha et se varmaan mahtuu ihan helposti hyppäämään sen aidan raosta käytävän puolelle jos tulee tiukka paikka. Mut silti, huhhuh sentään, terveisiä vaan Leinolaan täältä Ayrshire-lehmien synnyinseudulta sen verran että kyl mä heti aloin ihmetellä missä tän paikan kaikki sontakolat on, ku ne on niin hyviä lehmänajokeppejä. Eli hyvin on opetettu. (Ja lisätään vielä tähän se, etten mä tosiaankaan ole vielä nähnyt tän paikan työtapaturmatilastoja.) Tarkkarit ei saa mennä karsinoihin ollenkaan, vaan ante-mortem tehdään käytävältä käsin visuaalisesti. Mut se kyllä toimii tosi hyvin sen takia kun ne saapumiserät on niin pieniä ja ne mahtuu hyvin liikkumaan niissä karsinoissaan.
Mua sitoo vaitiolovelvollisuus, joten en saa kertoo mitään yksityiskohtia itse teurastusprosessista tai esim. mitään ante-mortem löydöksiä, mitä tänään tuli vastaan. Ei sillä et tuotantoeläinten hyvinvointi oikeesti ketään kiinnostais, mutku sit se kuitenki aina kiinnostaa kun siinä on jotain vikana. Niinku vaikka just toi keppien käyttöjuttu. Jutellaan näistä sit ku tavataan :)
Tosta Saltcoatsin junasta vielä; asemalla on lippuautomaatti, jossa on pikavalintaikkuna, josta pystyy ihan siis 15 sekunnissa ostamaan edestakaisen lipun mihin tahansa kaupunkiin sen radan varrella. Tosi kätevä ja helppo käyttää, jopa minä osasin :D
Lainasin Elenalta ison muovirasian ja vein tänään tarkkarien kahvihuoneen jääkaappiin broileri-peruna-sipuli-valkosipuli-rosmariinivuokaa. En muista enkä varmaan edes tiedä sen alkuperästä nimeä ku opin tekemään sitä yläasteella ja sen nimi on portugalia. Taukoja on reilusti enemmän kuin Forssan teurastamolla, ihan siinä määrin et ehtii ihan keskustella samalla ku syö eväitä tai juo teetä tai mitä nyt tehdäänkään.
Elenan kissat on ihan hauskoja kun niihin tutustuu. Aluks ku tulin tänne ne kumpiki katto mua sillai rumasti (kissojen murhanhimoinen "f*ck you" -ilme) mut nyt ne on jo aika hyvin tottunu muhun ja tulee viereen sohvalle siliteltäväks ja toi toinen puskee jo jalkojaki. Toinen on siis musta kollikissa (tai musta ainaki näyttää siltä et sil on vielä munat tallella) Ice, ja toinen on tommonen pitkäkarvainen mustavalkoinen naaras, Maia. Maia on vähän semmonen kujeilija, se varastaa juttuja roskiksesta ja leikkii niillä pitkin lattiaa, ja juoksentelee huoneesta toiseen vaikkei se oo edes mikään pentu enää. Ice enimmäkseen vaan istuu tuol piirongin päällä ja treenaa basiliskin murhakatsehyökkäystä. Tääl ei oo vielä yhtään ruumista joten se ei oo vielä saanu sitä toimimaan.. :O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti