Edinburgh'sta

Ah, 10 h unet, just what the doctor ordered. Aamupalaksi oli mustaa teetä, kreikkalaista jugurttia, aprikoosihilloa ja jotain ällöä vadelma-valkosuklaamysliä. No, kyllä se menetteli mut Glasgow'sta ostan kyllä jotain hevosen kauroja joissa ei oo mitään ylimäärästä. Siis huomenna sit ku käyn itelleni kaupassa. Laitan tän nyt tänne ennen ku unohdan: Skotlannissa voi juoda hanavettä! Etelämpänä Englannissa ei kannata, mut täällä voi.

Taas saan onnitella itteäni oikeasta pakkaamisesta; makuupussi. Ensinnäki siks et tässä kämäsessä opiskelijakämpässä ei oo loputonta petivaate-tyyny-lakanavarastoa niinku Suomen armeijalla, ja myös siks että untuvapussiin on ihana käpertyä nukkumaan.

Kämppä on tosiaan vähän rähjäinen, mut ei kuitenkaan läheskään yhtä paha ku lontoolaiset hostellit. Se on tavallaan vaan käytävä jonka varrella on kolme huonetta kummallaki puolella ja päädyssä vessa (ja yks huone on siis kylppäri ja yks on keittiö eli jäljelle jää neljä makuuhuonetta). Asukkaitakin on neljä, kaikki aasialaisia mut eri maista koska kaikki puhuu englantia keskenään; kaks eläinlääkisläistä, yks sosiologian ja yks psykologian opiskelija. Keittiön sohvilla nukkuu kaks unkarilaista ja mä nukun Yvonnen huoneessa. Yvonnen huoneessa haisee oudolle, niinku vähän käryävä muovi, mut siel kyl pystyy nukkumaan ihan hyvin.

Ryhmävaihtarien ohjelmassa oli aamulla huiputusta; Arthur's Seat, 250,5 metriä meren pinnasta. Ei tarvinnu mennä edes bussilla, polku alkoi yhden puiston laidalta kävelymatkan päässä keskustasta. Aurinko paistoi pilviverhon läpi ja tuuli koveni sitä mukaa kun noustiin ylemmäs. Tuli mieleen se huippu joka me kiivettiin Satun kanssa sillon kun oltiin Reykjavikissa ekaa kertaa (oon jo unohtanu sen nimen). Mä vaihdoin pipon ja laitoin toppatakin ja fleecekaulurin päälle nousun aikana, siinä tuli kyllä lämmin mutta tuuli oli aika hyytävä, melkein vei mennessään jos horjahti väärässä kohtaa. Huipulta näki merelle saakka, mut siellä täällä kukkulan vierustoilla oli myös muutama lampi, joissa oli aika paljon sorsia ja hanhia ja lokkeja, ja nähtiin me kaks joutsentakin. Mäen huipulla ei kasvanut mitään muuta ku ruohoa, mut alarinteessä kasvoi jotain keltasena kukkivaa katajaa ja edellissyksyn kanervaa (ihan ruskeeta ja vaaleat kukat oli kuivuneet).

Kukista tuli mieleen, mä näin eilen sen Edinburghin bussin ikkunasta valkovuokkoja tien varressa yhden metsikön laidassa. Tai jotain valkoisia kukkia ne oli ja kasvoivat just sillai mattona niinku valkovuokot.

Aamiaispöydässä oltiin juteltu unkarilaisten (tai no ne oli kyl kai saksalaisia) kanssa Suomen eurokolikoista; onko 1 euron kolikossa hanhia? Ei ole, vaan joutsenia :D Toinenkin arvaus meni väärin, koska 2 euron kolikossa ei ole kukkaa, vaan hilla, joka tosin näyttää ihan kukalta koska sen lehti on sen marjan takana just sillä lailla että se voi nopeesti katsottuna näyttää kukan keskustalta.

Budapestin eläinlääkiksessä on kolme "linjaa"; unkarinkielinen, saksankielinen ja englanninkielinen. Saksa ja englanti yhdistetään kolmantena vuonna ja opetus jatkuu ilmeisesti englanniksi. En kysyny vuosikurssikokoja, vois ehkä kysyä jos huomenna ehtii, mut ilmeisesti unkari on kuin onkin maailman puhutuin suomalais-ugrilainen kieli. Mä olin jotenkin luullut, että se olis väkiluvultaan suunnilleen Suomen luokkaa, mut on siellä ilmeisesti useampi kymmenen miljoonaa asukasta. Siitä päätellen, että niillä on varaa pitää kolmea eläinlääkislinjaa pystyssä. Ja, kuten aika monessa muussakin isossa yliopistokaupungissa, kansainväliset ja vaihtarit ovat aktiivisimpia kansainvälisyysjutuissa ja IVSAssa, niin täällä Edinburghissakin. Mun käsittääkseni ykskään näistä "unkarilaisista" ei oo oikeesti unkarilainen, enimmäkseen on saksalaisia ja ainakin yks norjalainen ja kyproslainen, ja muitaki kansalaisuuksia kyl löytyy... Ilmeisesti IVSAn Edinburghin jaostoonkaan ei kuulu tällä hetkellä kovin montaa jäsentä jotka olis oikeesti skotlantilaisia syntyperältään. Tavallaan se on vähän sääli, koska sehän kaikessa tämmösessä international shit osastossa on pointtina, aukoa silmiä jne. eikä jo valmiit vaihtarit/ulkkarit tartte sitä silmienavailua, ne on jo ohittaneet sen vaiheen. Mut ehkä ne tapaa tätä kautta muita samanhenkisiä tyyppejä, jotka on ehkä myös vieraassa maassa opiskelemassa jne. Enpä tiedä kun en ole ollut vastaavassa tilanteessa. 

Mentiin sitten huiputuksen jälkeen lounaalle yhteen aika isoon pubin tyyppiseen ravintolaan. Mä tilasin fish-n-chips -annoksen, ja olin ainoa, koska loput porukasta oli ilmeisesti syönyt sitä eilen. No, oli kyllä hyvää, mutta en mäkään ehkä huomenna söisi uudestaan, ei se niin hyvää ollu. Juteltiin pöydässä semmosesta jutusta kun tenteissä lunttaaminen - unkarilaiset sano, että se on itse asiassa aika yleistä niillä. Varsinkin siinä vaiheessa kun saksankielinen linja yhdistyy englanninkielisen kanssa eli just siinä kolmannella luokalla, siinä vaiheessa sitä alkaa näkemään. Eli siis että ihmiset käyttää älypuhelinta tentin aikana. Ja se kuulemma liittyy just siihen kun niitä on useampi sata ihmistä tekemässä tenttiä ja siel on ehkä yks valvoja koko salissa. Mä kysyin joltain et onks niillä käytännön kokeita niinku meidän obduktiotentti - Budapestissä ainakin on, mutta ne tekee patologian osuutensa kokonaan yhden päivän aikana, eli niillä on aamulla käytännön koe (raadonavaus) ja iltapäivällä teoriakoe, mihin liittyy suullisia kysymyksiä ja histopatologiaa, eli niillä on ihan mikroskopointitenttikin (jota meillä onneks ei oo, huh helpotusta). Mut aika rankkaa, ja opettajillekin aika rankkaa varmaan, ja ne sanoikin että loppuiltapäivästä jotkut tenttivalvojat väsyy ja alkaa päästämään ihmisiä helpommin läpi (jotkut tekee just päinvastoin eli niit alkaa ärsyttää ja ne reputtaa ihmisiä helpommin. Eli ei se kuulkaas rakkaat c-69-läiset, ei se ole helppoa muillakaan muissa elukkalääkiksissä, tämä patologian kahlaaminen. Tohon verrattuna kuulostaa siltä että meidän paton tenttiosuus on arvostelultaan suorastaan harvinaisen tasa-arvoinen siihen nähden mitä se vois olla... mikä ei siis tietenkään riitä syyks miksei sitä vois parantaa.)

Lounaan jälkeen alkoi tuulla kovaa ja myöhemmin alkoi myös sataa kaatamalla. Tuli ihan sellainen kesäinen olo kun satoi siis isoja pisaroita vettä ja ihan oikeasti kovaa. Suomessa sataa sillä lailla pelkästään kesällä ja ukkosmyrskyn aikana, vähän aikaa, tää vaan jatkui ja jatkui. Oikein perinteinen säätila, mut tavallaan tosi tuttu ja kotoisa. En tiiä, vaikee kuvailla tai selittää. No, joka tapauksessa lähdettiin omille teillemme, mä ja Yvonne käytiin kiertelemässä vähän kauppoja. Ostin pakolliset postikortit ja haalari-/rinkkamerkit, yhden magneetin, kaksi villahuivia ja tuliaisiksi pyydetyt skottiviskit. Viskikauppoja oli kyllä tosi paljon, me käytiin yhdessä semmosessa jossa oli iso hyllyllinen semmosia parin desilitran pikkupulloja. Pyysin myyjältä apua ja se valkkas mulle neljä eri tyyppistä laatua. Aattelin kyllä että voisin vielä Glasgow'sta ostaa jonku isomman pullon jotain vähän hienompaa. Mut päätän sen sit vasta ku selviää se, paljonko mulla on vapaata aikaa ja tarmoa kunhan se teurastamohomma alkaa. Herranjestas, nyt on vasta lauantai-ilta, eli oon ollu reissussa vasta kaksi vuorokautta... tuntuu ku olisin ollu viikon tai jotain, ja tää on vasta alussa tää hauskuus :D

Sainpa tänään tietää semmosenki jutun, että oon ollu nyt vuorokauden verran siinä kaupungissa, jossa J. K. Rowling on kirjoittanut kirjojaan. Käveltiin jopa sen kahvilan ohi, jossa se tarkalleen ottaen oli kirjoittanut niitä (tai ainaki niin väitetään). Yvonne kerto, että sillä on jopa oma hevonen, joka oli vähän aikaa sitten ollut hoidettavana paikallisen yliopiston heppasairaalassa. Ja pakko kyllä olla samaa mieltä ainakin siitä, että tää paikka ihan oikeasti kiihottaa jotain alkukantaista mielikuvitusta... Sillon bussissa jo aattelin ku kattelin niitä puita ja sitä ihmeen ivy-köynnöstä, että ihan oikeesti, ei mikään ihme että täällä asuvat ihmiset kirjoittelee kirjoja ihmissusista ja noidista ja velhoista ja ties mistä fantasiaelukoista. Eikä siis pelkästään maaseutu ja ne puut ja luonto, vaan kaupungeja myöten. Jätän tän ajatuksen nyt tähän sen takia että haluun kirjoittaa vielä muutakin tästä päivästä, mutta jatketaan joskus aiheesta. Mut sanonpa vielä sen, että tänne on oikeesti, ihan, pakko, tulla, takaisin. Ja vaikka pitemmäksikin aikaa, ei haittais ollenkaan.

No niin, tosiaankin, tultiinpa sitten takaisin tänne kämpille, ehkä viiden-kuuden aikaan kun oltiin shoppailtu tarpeeksi. Jos olisin ollut fiksu ja kaukonäköinen, olisin varmaan siinä vaiheessa vaan pitänyt pääni ja jäänyt tänne lepäilemään ja kirjoittelemaan omia juttujani (koska mulla on nyt taas kirjoittamisinspiraatio, mistähän seki tuli...? 8D) MUTTA ei, annoin ylipuhua itseni tonne tanssimistunnille. Ryhmävaihtareilla oli siis tosiaankin tänään illalla sellanen rivi-paritanssitunti, joka pidettiin yhden dormin käytävässä, eli se oli semmonen opiskelija-asuntola kampuksen lähellä. Meitä oli vähän liikaa ja se käytävä oli pitkulainen vaikka moneen tanssiin olis tarvinnu ison huoneen, joten meidän piiristä tuli vähän munuaisen muotoinen. Tanssin opettaja oli pieni skotlantilainen mies, jolla oli kiltti ja semmonen hassu vihree paita päällä; tanssit oli enimmäkseen kaikkia perinteisiä englantilaisia ja skotlantilaisia, yhden ainaki tunnistin Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjasta (kappale oli kyllä erilainen mut noita nyt on aika paljon erilaisia joten saatoin erehtyäkin), ja sit kokeiltiin tanssia myös semmosta Highland dancea, jossa oli säkkipillikappale taustana. Se oli aika hidas ja siit oli semmonen paritanssiversio kans olemassa, jota kans kokeiltiin, ja joka muistutti etäisesti jotain polkkaa tai jenkkaa, mut se oli kyl vaikeempaa enkä mä oppinu sitä kuvioo kunnolla. Mut ei se mitään, oli hauskaa, suurin osa oli helppoja, ja niissä vaan hypittiin ja pyörähdeltiin ja piti vaan pitää lukua siitä kenen käteen tarttui seuraavaksi. Naisia oli taas reippaasti miehiä enemmän niin kuin elukkajutuissa usein on, mut eipä se paljoa haitannu. Meillä oli hirmuhauskaa :D

Jotenka, lopputuloksena istun nyt täällä kämpillä taas kun onnistuin hyppäämään porukasta sopivasti pois. Ostin tesco-marketista jonkun minkälie pakastetun sweet-sour-kana-aterian ja lämmitin sen äsken mikrossa. Jalat on aika muusia ja on kyl ihanaa ryömiä kohta tonne makuupussiinsa lämpöiseen. Ja tosiaan, laitan nyt sen vielä tänne että mun tabletti on ilmeisesti menossa nyt lopullisesti rikki, kun se ei käynnisty enää. Eli watsapp-viestejä en oo lukenu tänään enkä varmaan lue huomennakaan enkä ihan lähitulevaisuudessa, joten jos on asiaa niin kännykällä sitten.