Noin, Lontoossa ollaan yhä muttei enää kauaa. Tai no, ollaan kyllä Victoriassa eli kestää varmaan jonkin aikaa että päästään moottoritielle. Aurinko paistaa, täällä on niin kirkasta että kaivoin laukkua ja avasin aurinkolasikauden. Ihana keli, tän nätimmäks ei aamu enää muutu.
En oikein tiedä nukuinko viime yönä kunnolla. Muistan että makasin dormin yläsängyssä pimeyden keskellä ja yritin laskea päässäni paljonko lidokaiinia pitäis mun painoiseen eläimeen piikittää i.v. jotta mä tokenisin siitä kello seittemään mennessä paikallista aikaa. Enkä siis tosiaankaan tiedä mistä toi lidokaiini tuli, enkä todellakaan muista sen annoksia enkä edes tiedä onks se ihmiskäytössä enkä sitä miten nopeesti sen vaikutus lakkaa eikä se nyt ollu se pointtikaan tässä, koska lähinnä toi ajatuskehä kaikessa järjettömyydessään kertoo ehkä jotain mun mielentilastani ja väsymyksen tasosta viime yönä. Lidokaiini on sitä paitsi puudute ja sitä käytetään i.v. tippana vaan johonki koirien takykardiaan tms, en nyt muista mut ei kyl minään rauhoitteena eikä nukutusaineena. Myönnän kyl et mua pelotti vähän et ehdinkö tähän Edinburghin bussiin vai eksynkö matkalla asemalle ku en ollu ihan varma kuinka kaukana se olis hostellilta ja kauanko sinne kävelis painavien kantamusten kanssa.
No, loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt ei tartte ku istuu ja ihailla maisemia :D tämmösestä matkustamisesta mä tykkään, tää on ehdottomasti paras tapa liikkua kaupunkien välillä. Tää bussi on aika tyhjä, mun vieressäkään ei istu ketään ainakaan vielä, ja näitä ajaa kaks peräkkäin. Tuolla terminaalissa meijät matkustajat järjesteltiin sillai et Newcastleen ja sitä ennen poistuvat meni toiseen ja me pohjoiseen menijät tähän toiseen. Vai käsitinköhän jotenki väärin tän nyt, ku näitä bussei kyl oli kaks peräkkäin siin laiturilla ja samaan kellonaikaan lähti Cardiffiin toinen bussi.. mut se lähti kyl eri laituriltaki, viereiseltä. Tosi ystävällisesti kyl näytti lipuntarkastaja mulle tän bussin ovea kun näytin sille lippuani, joten uskon kyllä että olen oikeassa bussissa. Tai sit oon kohta Walesissa ennenku huomaankaan :D Mut ei se kyl haittais koska mä olisin alun perin halunnuki pistäytyy Cardiffissa, jos olis ollu enempi aikaa tällä reissulla, hassuista nörttiscififanityttösyistä :D pakko kyl sanoo se et välil tuntuu ihan siltä ku olis kävelly Doctor Who -kohtaukseen ku kuulee ihmisten puhetta ja kattelee niitä. Et ihan hyvin vois minä hetkenä hyvänsä aueta taivas jostain kohtaa ja nousta joku ihmeen salama-ukkospilvi-voimakenttäpylväs jonnekki eikä yllättäis yhtään. Tai ku kävelee tuol kadulla niin jostain vois kuulua TARDIS-äänet :D
Mä joskus mietin voisko olla hauskaa matkustaa jos olis TARDIS tai joku jolla vois teleporttaa mihin tahansa mistä tahansa, ja mihin ajanhetkeen tahansa. "Did I mention it also travels in time?" :D No, olis tietty, varsinki ton aikajutun suhteen, mä ainaki haluaisin matkustaa jonneki 60-luvulle kuunteleen Simon & Garfunkel -konserttia, tai sit Central parkin konserttiin 1981 syyskuussa. Ja saman tien vois tietty käydä kuuntelemassa Dire Straitsia jossain Lontoon kapakoissa 70-luvulla ennenku niistä tuli kuuluisia, ja ja ja ja...! Eli joo, aikamatkustus vois olla ihan jees, mut pysyn silti sanassani että tää road trip -homma on kyl parasta maantieteellisesti matkustettaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti