Aurinko paistaa ja tuulee kovaa. Yöllä ei päässyt kannella minnekään muualle kuin tuonne alas laivan sivuille. Nyt aamulla oli muutama kettinki poistettu portaiden alapäistä ja tänne ylemmäskin pääsee. Viimeyöstä sen verran, että timantit on ikuisia ja hyttibileet hauskoja :) Mentiin kuitenkin ajoissa nukkumaan, ainakin osa meistä. Meidän (melkein) kaikki hytit on saman käytävän varrella täällä 2. kannella. Yhden hytin vessa oli siivoamatta, joten Viivi ja Venla (en muista ketä muita siinä hytissä oli) saivat uuden hytin sitten 6. kannelta. Aamulla huomattiin, että ihmiset ja tavarat olivat vähän hukassa, mutta nyt kaikki on taas tallessa, jopa Matias. :)
Tällä kertaa tosiaan pitääkin puhua me-muodossa, koska tällä kertaa matkaseurana on muitakin kuin oma rinkka.
NVM eli Nordiska Veterinär Mästerskap(et) (kumpaakin kirjoitusasua näkee) on Suomen (Helsingin), Ruotsin (Uppsalan) ja Norjan (Oslon) elukkaopiskelijoiden välinen yleisurheiluturnaus, joka järjestetään joka syksy aina siinä maassa. Tänä vuonna on ruotsalaisten vuoro, viime vuonna se oli Oslossa ja toissavuonna Helsingissä (eli kun olin itse varsa). Ensi vuonna sitten taas Helsingissä, kuten on helppo päätellä. Meitä on n. 30, enimmäkseen 2.-4. vuosikursseilta, mutta muutama vanhempi ja varsakin löytyy.
Laiva saapuu Tukholmaan ihan kohta, kymmeneltä Ruotsin aikaa, mutta meillä ei ole kiire pois, koska bussi Uppsalaan lähtee vasta klo 11.
Täällä keulassa on mukavaa ja hiljaista, saaret lipuvat ohi ja koko ajan näkyy enemmän ja isompia ja hienompia rakennuksia rannoilla. Yöllä ajattelin, että olisinpa mökillä. Laivan valot olivat liian kirkkaat, eikä taivaalle nähnyt sivukannelta muutenkaan kunnolla, mutta muutama tähti näkyi silti. Kaukana rannoilla näkyi tietysti valoja, mutta pimeyden läpi pystyi näkemään vedessä myös vaahtopäitä. Valkoisia pilkahduksia siellä täällä, osa kauempana ja osa lähellä. Tuli vähän mieleen yksi sumuinen ilta kun olin Timin kanssa lenkillä Arboretumissa (metsä Viikin etelä(?)puolella). Kävelin pellon läpi ja jo siinä oli pimeää, mutta ajattelin, että ehkei metsässä ole niin sumuista. Olipas. Pururadan hiekka on vaaleaa, joten sen pystyi näkemään jotenkuten. Taivaalle heijastui oranssinkeltainen kajo, joten puiden latvojen rajan erotti. Mitään muuta ei nähnyt. Polku meni sitten sisemmäs metsään ja siinä vaiheessa huomasi, että silmät olivat tottuneet pimeään. Aluskasvillisuudessa näki vaaleampia kohtia. Pysähdyin ihmettelemään näkyä, kun lähes täydellisessä pimeydessä säihkyi häikäisevän kirkkaita valopilkkuja. Kun yritti kohdistaa katseensa yhteen valoon, se hävisi heti. Kun katsoi vaaksan verran sivuun, valo näkyi taas. Silmät tekee juttuja pimeässä. Kannella ei eilen tullut samaa efektiä, mutta olisi ehkä tullut, jos olisi ollut täysi pimeys.
Ilmeisesti meillä on tänään ohjelmassa lepäilyä ja shoppailua tms., koska ollaan Uppsalassa niin aikaisin. Norjalaiset tulee vasta illemmalla ja sitten on bbq-bileet, eli toivon mukaan ruokaa :) Minä, Jenni, Antti ja Korpipää (Maria) mennään Iinan luokse yöksi tämän reissun ajaksi. Iina on siis meidän vuosikurssilla, c69:llä, mutta vaihdossa Uppsalassa. Käytiin aamiaisen jälkeen hakemassa tax-freestä sille punkkupullo ja suklaata tuliaisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti