No niin, nyt ehkä ehtii hetkeksi istahtaa koneen ääreen (ja kirjoittaa nopeasti koska akkua on enää n. puolet jäljellä ja paikalliset pistorasiat syrjivät osaa suomalaisista maadotuksista (kuten oman läppärini virtajohtoa), asialle yritetään tehdä jotain huomenna).
Kaikki alkoi eilisillasta (tai alkoi toki jo vuosi sitten kun aloin tahkoamaan urakkaa vaihtoon lähtemisen byrokratiaa vastaan, mutta siitä ehkä huomenna tai joskus lisää), kun huomasimme, että ylipainoinen tietokoneeni (johon en siis edes saa virtaa tällä hetkellä täällä!) vie niin suuren osan Finnairin economy-luokan käsimatkatavarapainosta, että koko pikkulaukku parka saattaa tämän johdosta joutua ruumaan tietokoneineen päivineen. Siispä, klo 00.30 tänäaamuna ostimme yhden ylimääräisen ruumaan menevän matkalaukun lentoyhtiön sivuilta, jonka kautta onneksi vielä sai muokata omaa lentovaraustaan. Pakkaaminen tuohon kellonaikaan oli sen verran tuskaa muutenkin, että 20e oli sen loppumisesta melko kohtuullinen hinta. Sitten vain nopeasti pariksi tunniksi nukkumaan, pari ruokalusikallista kaurapuuroa hillon kera naamaan ja lentokenttää kohti.
Onnistuimme sekoittamaan check-in -tiskit baggage drop -tiskien kanssa, kiitoksia kovasti ymmärtäväiselle ja asiakaspalveluhenkiselle virkailijalle, joka kuitenkin teki lähtöselvityksen puolestamme baggage dropissa (ei sarkasmia, oikeasti). Turvatarkastuksen sedät ja tädit katsoivat Samin maihareita rumasti ja käskivät riisua ne, muuta poikkeavaa ei tapahtunut. Kävimme juomassa teet ja syömässä vähän voileipää ja hedelmäsalaattia ennen koneen lähtöä. Aurinko paisteli isoista ikkunoista lähtöporteille.
Lentokoneessa istuimme erillään koska olimme ostaneet liputkin erikseen. Kummankin vieruskaverina oli sylilapsi äiteineen. Itse luin kirjaa ja pilkin kaikkiin suuntiin vähän väliä. Aurinko paistoi koko lennon ajan ikkunasta sisään. Finnairin mustikkamehumerkki on muuttunut tammikuisesta (nyt oli marlia, ainakin vähän enemmän kotimaisempi merkki, ehkä). Koneen laskeutuessa leukamme loksahti; täällä on jo kesä! Puut ovat lehdessä ja kukat kukkivat kaikkialla!
Zürichissä ensi töiksemme aloimme selvittää mistä saa kohtuuhintaisia prepaid-liittymiä. Vähän ajan kuluttua sellainen löytyikin; uusi puhelinnumeroni on helppo muodostaa. Otetaan 076 alkuun (suuntanumero toki , sitten 696, ja sitten viimeiset neljä numeroa ovat samat kuin suomalaisessa numerossani. Helppo muistaa. Siihen vielä suuntanumero +41, ja ensimmäinen nolla pois kuten muissakin maakoodistoissa. Tekstiviestejä en pysty lähettämään enkä vastaanottamaan, enkä voi soitella kovin pitkiä puheluita. Netti sen sijaan toimii suhteellisen hyvin.
Ostimme lentokentän viereisestä ostoskeskuksesta lisäksi 24h voimassa olevat bussikortit julkiseen liikenteeseen. Menimme junalla keskustaan ja kävimme eräässä italialaisessa katukojun tapaisessa paikassa syömässä pastaa lounaaksi. Sami söi lasagnea ja minä jotain täytettyjä tortellineja kinkkukastikkeella. Oli aika maukasta.
Matkustimme aikaisemmin saamani ohjeistuksen mukaisesti ratikalla nro 13 muutaman pysäkin (tai ehkä muutaman kilometrin) verran poispäin keskustasta ja saavuimme omakotitalolähiöön, jossa majoituspaikka sijaitsi. Meille avasi oven pienikokoinen keski-ikäinen nainen, Maryvonne, jonka kanssa olin käynyt sähköpostivaihtoa ja soittanutkin kerran. Hän näytti meille huoneen yläkerrassa (oikein mukava huone!) ja kierrätti meidät pienen mutta sokkeloisen talonsa läpi kertaalleen ja tarjosi sitten kahvia (teetä). Paikalla oli myös hänen lapsenlapsensa, Luis (kirjoitusasusta en ole varma mutta aika vilkas poika...). Maryvonne oli kovasti mielissään, kun sai suomalaisia vieraaksi. Hän oli itsekin käynyt useamman kerran ainakin Lapissa, jossain Inarissa päin (ja käynyt siellä ilmeisesti autolla). Hän on koulutukseltaan jonkinlainen biologi. Hänen keittiössään on paljon Iittalaa ja Arabiaa, mekin tuotiin tuliaisina kaksi muumimukia (ja hillan muotoinen kynttilä ja suklaata). Muumimukeja en kyllä bongannut yhtään keittiöstä meidän tuomia lukuun ottamatta, muita tuttuja astioita kylläkin!
Jotta ensimmäisen päivän kulttuurishokki olisi täydellinen, menimme Samin kanssa vielä ruokakauppaan ostoksille. Täällä on enimmäkseen kahta ns. keskikokoista kauppaa, Migros ja Coop. Huomenna käydään ehkä Coopissa. Ostimme kaurahiutaleita, teetä ja hunajaa, vaalean leivän, jotakin voin tapaista levitettä, kinkkupaketin, kurkun, banaaneja, omenoita, mangon, salaattitarvikkeita, appelsiinimehua, shampoota ja sellaisia. Hedelmät ovat aika kalliita. Hintataso on kyllä muutenkin hiukan verran Suomea korkeampi. Appelsiinimehu oli ihanaa tuorepuristettua ja sitä saa isoissa 2 litran kanistereissa! Nam!
Kauppareissun jälkeen olimme aika puhki ja otimme nokoset. Nyt ollaan käyty suihkussa ja syöty vähän voileipiä ja teetä, kohta voisi mennä nukkumaan. Huomenna pitää käydä yliopiston kansliassa keskustassa hoitamassa apurahan nouto (käteisenä), lisäksi tarvitaan jonkinlainen adapteriviritelmä tälle tietokoneen virtajohdolle ja uusi pin-koodi uudelle liittymälleni. Jouduin äsken irrottamaan sim-kortin, kun maksoin vuokraa ja tarvitsin lisävahvistuksen pankista, joka tuli tietenkin tekstiviestinä numeroon +358-alkuiseen Suomen numerooni. Että sellaista kaikkea pientä tänään. Kuulimme huhua, että Zürichissä on useampi yleinen sauna! Pitää käydä vakoilemassa, ehkä täältä löytyy joku paikallinen Rajaportti!
t. Maria ja Sami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti