Totta se on; tänäaamuna kun herättiin, maa oli valkoinen! Vihreiden lehtien ja kukkivien syreenien päällä oli kuorrute lunta!
Syötiin aamiaiseksi vähän puuroa, banaania ja teetä, ja lähdettiin saman tien hoitamaan asioita kaupungille. Ensimmäinen paikka oli Zürichin yliopiston päärakennus, Rämistrassella. Jäimme hetkeksi ihmettelemään huuli pyöreänä yliopiston rakennusten ikiaikaisuutta; melkein kuin eduskuntataloja pienoiskoossa. Suomenkielinen wikipedia tietää, että UZH on perustettu 1833, maailman ensimmäinen muun kuin monarkin tai kirkon perustama yliopisto (Sveitsin valtio), ja sanotaanpa siellä myös, että eläinlääketieteellinen tiedekunta on maailman ensimmäinen, perustettu vuonna 1901! Olemme siis suorastaan eurooppalaisen eläinlääketieteen opetuksen synnyinseudulla!
Aulan tiskillä oleva nuori nainen neuvoi, minne meidän piti mennä. Olin ottanut kaikki paperit mukaan ja avun kysyminen oli senkin takia helppoa. Löysin erään oven takaa Ladina Gartmannin, jonka kanssa olin pyöritellyt papereita aiemmin. Sanoin hänelle saksaksi, ketä etsin (ja se oli sattumalta hän), selitin kuka olin ja mitä olin tullut tekemään, ja heti kun olin sanonut että opiskelen eläinlääketiedettä, hän muisti, kuka olin! Ei meitä kovin monia taida olla! Hän veti saman tien laatikosta valmiin virallisen näköisen paperin, jossa olin minun tietoni ja rahasumma, joka minulle oli myönnetty. Sitten hän selitti vielä, mistä minun kuului hakea käteisenä itse rahat. Kassa oli eri rakennuksessa ja se aukesi vasta klo 14, joten lähdimme hetkeksi kävelylle keskustaan.
Kuljimme kaduilla vesitihkussa. Adapteri löytyi helposti, samoin uusi pin-koodi sim-korttia varten, joten nyt sekin toimii taas. Kävimme myös mm. sveitsiläistä designia myyvässä kaupassa, jossa oli monenlaisia fonduepatoja, hienoja soittorasioita ja kelloja (huh minkä hintaisia...), puisia leluja jne. Käkikellojakin!
Siltaa pitkin pääsi joen yli vanhan kaupungin puolelle. Tuli vähän mieleen Tukholman gamla stan, kapeita käytäviä ja mukulakivikatuja. Istahdimme hetkeksi tee-kahvilaan, jossa oli niin vähän pöytiä, että istuimme samaan yhden yksikseen istuneen keski-ikäisen miehen kanssa, joka luki sanomalehteä. Kahvilan teelista oli monen sivun pituinen! Kahvilaatujakin oli, mutta teetä löytyi ainakin Darjeelingia viittä tai kuutta eri sorttia (ja sekä mustaa että valkoista darjeelingia vieläpä), japanilaisia sencha- ja muita -cha -päätteisiä teelaatuja pari sivullista! Yritäpä siinä sitten valita jotenkin sivistyneen kuuloisesti ja näppäränä. Lopulta taisin itse pyytää tarjoilijaa suosittelemaan jotakin, Sami otti "White Rose" -nimistä valkoista teetä. Olivat hyviä kumpainenkin, melko vaaleita kupissa mutta voimakkaan makuisia siitä huolimatta.
Sähläämisemme vuoksi pöytäseuramme katsoi asiakseen opastaa meitä. Hän kehui kahvilaa maasta taivaisiin ja suositteli maistamaan myös jotakin kahvilan kuuluisista leivoksista, jotka vaihtuivat päivittäin mitä olivat sattuneet minäkin päivänä leipomaan (ja niin me teimmekin, söimme palan vadelma-suklaakakkua). Teitä juodessamme ja kakkua syödessämme pöytäseuramme haastatteli meitä; mistä päin olimme - ooh, Suomesta! Alkoi luettelo tuttavista, sukulaisista ja ystävistä, joilla oli suomalaisia sukulaisia tai vaimoja tai aviomiehiä tai isovanhempia. Hän riensi hakemaan meille erään aikakauslehden kuukausiliitteen, joka oli kannesta kanteen Suomi-aiheinen (en muista lehden nimeä, mutta Maryvonne oli maininnut tästä samasta lehtijutusta meille eilen). Silmäilin jutun nopeasti läpi; siinä oli "Very Finnish problems" -meemejä, kuvia avantouimareista ja kansallispuistoista, taiteilijoista ja muotoilubrändeistä. Olisi kiva lukea se kokonaan, kieli vaikutti melko helpolta. Juttelimme aika pitkään. Saimme kuulla, että Zürichseessä (Zürichjärvessä?) on ponttoonien päällä kelluva sauna, "Sauna am See", jossa tämän miehen vaimo kävi melko usein. Nopea googletus kertoi saunan osoitteen ja sen, että maanantaisin on vain naisten vuoro; kaikkina muina iltoina toinen puoli on naisten ja toinen sekasauna (ja oliko vielä niin että sunnuntaisin on vain sekavuorot). Saa nähdä, ehkä käydään siellä huomenna! Uimapukuja ei kuulemma kuulu käyttää, eikä saunassa saa jutella lainkaan! On kuulemma todella julkeaa ja törkeää käytöstä. Pääsymaksu taisi olla 29 frangia, eli aika paljon.
Myöhemmin iltapäivällä saimme huomata taas uuden shokeeraavan keski-etelä-eurooppalaisen kulttuuripiirteen - ruokakaupassa oli monta kymmentä metriä pitkä viinihylly! Ruokaviinejä siis, yritettiin etsiä portviiniä mutta niitä ei ollut. Niitä sai myös pieninä parin desilitran pulloina, ja otettiin sitten punaviiniä joku pieni sieltä (kun ostettiin samalla briejuustoa ja tuc-keksejä).
Ratikoista pitää sanoa, että ne ovat nopeita ja erinomainen keino siirtyillä kaupungilla paikasta toiseen! Olemme toistaiseksi pärjänneet pelkästään niillä (ja jalkaisin). Tänään tehtiin pieni mutka myös itäisen kaupungin puolella, Irchelkampuksella. Sinne vei keskustasta ratikka numero 7, joka juuri ennen Tierspitalin pysäkkiä sukelsi maan alle ja huristeli pitkän aikaa kaupungin alla ennen kuin pysähtyi uuden hienon aseman kohdalla. Hissillä ylös ja heti komeili silmiemme edessä kyltti, "Vetsuisse-Fakultät, UZH". Eläinlääketieteellinen tiedekunta asuu täällä yhden ja saman pihapiirin sisällä, kaikki klinikat ovat miltei samassa rakennuksessa. Suur- ja pieneläinklinikat, luentosalit, mikrobilsa, patologia ja elintarvikehygienia. Tiedekunta on sijoitettu noin suorakulmion muotoiselle maa-alueelle Irchel-nimisen kaupunginosan kampuksen reunalle. Kävimme pieneläinklinikan etupihalla ja suureläinpuolellakin vähän vilkuilemassa, mutta kaikki hevosten ulkotarhat olivat tyhjillään. Emme menneet pitemmälle, sillä alueella liikkui niin vähän ihmisiä, että meiltä olisi varmaan tultu pian kysymään, mitä etsimme.
Irchel sijaitsee mäen kupeessa. Mäen nimi on google mapsin mukaan ytimekkäästi Zürichberg. Olin miettinyt, minkä takia karttaan on jätetty kamalan kokoinen läntti ilman minkäänlaista tieverkostoa. No, paikan päälle mentyä asia näytti aika selvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti