Jakartalta

Väsymys hellitti aamulla kahden kahvi- ja yhden teekupillisen jälkeen. Kahvi on hyvää täällä, parempaa kuin Suomessa. Teekin on ihan hyvää :)

Tänään aamupäivällä kuunneltiin Hill'sin luennoitsijaa, koiran ja kissan erityisruokavalioista.. aika monen pää nuokahteli, en ollut ainoa. Luentosali oli kuitenkin ilmastoitu, joten mikäpä siinä nuokkuessa. Olisipa ollut vielä pöydät niin olisi varmaan alkanut kuulua kuorsaustakin.

Lähdettiin sitten kävellen läheiseen puistoon syömään lounasta (vehnäsämpylä, joitain makkaran näköisiä mauttomia muovipötköjä ja kuivahtanut mandariini.. no, onneksi oli myslipatukka mukana ja vettä.) Käveltiin ruuhkaista ja pölyistä katua pitkin pitkänä järjestäytymättömänä parijonon tyylisenä muodostelmana, jalkakäytäviä ei ole tai ne ovat niin lohkeilleita ja likaisia ettei kukaan kulje niitä. Liikenne on kovaäänistä ja aika sekavaa, ja kaiken lisäksi vasemmanpuoleinen. Paljon moottoripyöriä ja skoottereita, ja kaista-ajoa ei tunneta. Siitä mennän mistä auton tai mopon keula mahtuu. Suojateitäkään ei ole, vaan jos haluaa kadun yli, pitää katsoa hyvä väli ja sitten vain kävellä reippaasti, mielellään porukassa, ja toivoa ettei kukaan aja päälle. Täällä näkee kaikenkuntoisia autoja ja sellaisia ihme kolmipyöräisiä, joissa on vain yksi eturengas. Varmaan sellaisella mahtuu ajamaan paremmin kuin leveällä autolla. Ruuan tuoksua ja paskan ja pakokaasujen hajua ajelehtii kaikkialla, ja lämpötila on viileän saunan tai optimoidun kasvihuoneen luokkaa. Kauppa tuntuu jääkaapilta, kun avaa oven sisään. Aurinko ei porota yhtä lailla kuin Suomessa, eikä häikäise, vaan sen edessä on vaalea pilviverho. Varjossa ja auringossa ei ole juurikaan eroa, kuuma on kummassakin. Mutta siihen tottuu, jo muutamassa tunnissa huomaa hikoilevansa vähemmän eikä kuumuus enää ahdista. Kunhan muistaa ottaa kulauksen vettä noin vartin välein. Jopa paikalliset kantavat pullovettä mukanaan.

Löysin kyynärpäästäni äsken muutaman punaisen näppylän. Niitä ei kutita, joten tuskin mitään vakavaa. Olen nähnyt täällä tähän mennessä yhden hyttysen, puistossa, eikä sekään oikein näyttänyt hyttyseltä... En käytä sähköistä hyttyskarkoittajaa enkä verkkoa, sillä hotellihuone on niin siisti ja hyväkuntoinen.

Äsken (tai no, nyt) on Cultural Evening tuolla alakerrassa. Paljon viinamaistiaisia. Onneksi mua oli varoitettu, että kaikkia viinoja ei kannata maistaa. 28 shottia 28 maan edustajilta on aika paljon. Maistoin sakea ja slovenialaista mustikkalikööriä ja omaa lakkalikööriä, koska kaikki kehuivat sitä. Salmari oli varmaan vahvin koko illan juomista, sitä tuli kokeilemaan melkein kaikki. Suklaata jäi reilusti ja kaikkia muitakin karkkeja, ja leipää. Sain voita kaupasta kun pyysin yhtä järjestäjää hakemaan aiemmin. Leipiäkin kehuttiin, ja muutama tuli uudelleen maistamaan kun melkein kaikilla muilla pöydillä oli vain viinaa ja karkkeja ja tulisia tai mausteisia juttuja. Bileet taitaa nyt olla hiipumassa, ainakin melu alakerrassa on hiljennyt. Melutaso oli aika korkealla kun lähdin tänne ylös suihkuun.

Täällä muuten ON yksi toinenkin suomalainen, Jan, joka on valmistunut 2008 ja on mukana jossain IVSAn alumnijutussa. Hauskaa kun voi puhua omaa kieltä jollekin, mutta yritän kuitenkin välttää sitä. Norjalaiset (Silje, Marit, Inga, Mina ja Renate) puhuvat yleensä englantia keskenään silloin kun joku muu on läsnä, mutta esim. ranskalaiset ja hollantilaiset säksättävät säälimättä keskenään koko ajan silloinkin, kun mukana on muita. Täällä on myös yksi ruotsalainen, Sofie (Svensson, hahaha...) jonka kanssa juttelin tänään myös ruotsiksi. Hän opiskelee Oslossa ja puhuu norjalaisittain murtaen riikinruotsia joten englantiin joutuu vaihtamaan aika pian. :D Norjalaiset saavat ruotsista hyvin selvää ja norjaakin ymmärtää jotenkuten ruotsin pohjalta.